Työelämän tutkija:
Yhteiskunnan yhteinen ajan rytmi on muuttumassa
Kauppojen sunnuntaiaukiolon vapauttamiskeskustelua voidaan Työterveyslaitoksen erikoistutkijan Mikael Sallisen mukaan pitää jatkumona käynnissä olevalle yhteiskunnalliselle muutokselle.Hänen mielestään yhteiskunnan nykyisenä suuntana on jatkuvasti auki oleva yhteiskunta, ns. 24 tunnin yhteiskunta.
Tätä yhteiskuntaa leimaa jatkuva tavoitettavuus ja palvelujen saatavuus. Muutoksessa yhteiskunnan yhteinen ajan rytmi häviää ja ihmisten yksilölliset ratkaisut työelämässä yleistyvät.
Sunnuntaityön tekeminen ei ole Sallisen mukaan kuitenkaan ainoa työelämän muutos, joka kertoo yhteisön yhteisen aikarytmin katoamisesta. Asiaan ovat vaikuttaneet jo tähänkin asti erilaiset työaikaratkaisut ja säännöllisen päivätyön harvinaistuminen.
Perhe tarvitsee aikaa
Säännöllisen päivä- ja viikkotyön poistuessa ihmiset alkavat yhä selkeämmin elää eri tahdissa. Tämä saattaa vaikeuttaa sosiaalista elämää. Mikael Sallisen tutkimusten mukaan vuorotyöläiset pitävät keskeisenä vuorotyön haittana eri perheenjäsenten erilaisia elämänrytmejä.
Sunnuntaita on hänen mukaansa totuttu pitämään perheen yhteisenä, rauhallisena vapaapäivänä. Sunnuntaiaukiolon julkisessa keskustelussa onkin pitkälle kyse markkina-arvojen törmäämisestä perinteisiin kristillisiin arvoihin.
Perheen yhteisen ajan puuttuminen vaikuttaa perheenjäsenten henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta työterveyteen. Tämä liittyy ajatukseen siitä, että perhe-elämä ja perheen yhdessä viettämä aika on työntekijälle henkinen voimavara.
Tämän voimavaran puuttuminen vaikuttaa Sallisen mukaan myös työssä jaksamiseen. Keskeisintä hänen mielestään on se, että ihmisillä riittää tasapuolisesti aikaa elämän eri osa-alueille. Tämä on ainoa tie kestävään toimintaan ja kehitykseen työelämässä.
Myyjät puolesta ja vastaan
Kuluttajatutkimuskeskuksen viime vuonna julkistaman tutkimuksen mukaan myyntityöntekijät suhtautuvat sunnuntaityöhön varsin kielteisesti. Selvityksen mukaan vain joka neljäs työntekijä oli halukas tekemään töitä myös sunnuntaisin.
Sunnuntaitöihin suhtautuivat myönteisimmin alle 30-vuotiaat, joista lähes puolet suostuivat sunnuntaitöihin. Samoin osa-aikaiset työntekijät olivat kokoaikaisia työntekijöitä halukkaampia sunnuntaityöhön.
Myyjä Mari Eljaala työskentelee Tampereen Sokos-tavaratalossa ja on tehnyt sunnuntaityötä neljä vuotta. Hän suhtautuu sunnuntaityöhön myönteisesti, joskin löytää siitä myös kielteisiä piirteitä.
Sunnuntaityön myönteisimpiä puolia ovat Eljaalan mielestä rahallinen korvaus ja arkivapaan käytännöllisyys. Sunnuntaityö haittaa häntä eniten lasten päivähoidossa, joka ei pysty mukautumaan sunnuntai- ja vuorotyöläisen tarpeita vastaavaksi.
Vaikka Mari Eljaala tekeekin sunnuntaityötä mielellään, ei hänen mielestään arkivapaa kuitenkaan pysty korvaamaan sunnuntaivapaata. Sunnuntai on hänelle tärkeä viikottainen rentoutumispäivä. Sunnuntaiaukiolon laajentamista Eljaala pitää turhana, mutta kannattaa nykyisten aukiolojen säilyttämistä.
Helsingin keskustan S-Marketissa työskentelevä myyjä Jaakko Åström on mielestään sopeutunut varsin hyvin sunnuntaityöhön. Myymälä on jatkuvasti auki sunnuntaisin, joten Åströmille sunnuntaityö on läpi vuoden jatkuvaa.
Åström onnistuu pyhittämään myös arkeen sijoittuvan vapaapäivänsä rentoutumiseen ja pitää arkivapaata muutenkin joustavuutta lisäävänä tekijänä. Tulevaisuudessa Jaakko Åström kuitenkin haluaisi siirtyä työssään perinteiseen viikko- ja päivärytmiin.
STT-IA
9.6.2000
