Opetusneuvos Savola:

Eurooppalainen malli yksi lähtökohta ammattikorkeiden jatkotutkinnoille

Opetusministeriössä jatkotutkintomalliin on tehty uusia linjauksia, jotka ovat herättäneet kritiikkiä mm. opiskelijajärjestöissä. Jatkotutkintojen valmisteluryhmän puheenjohtaja, opetusneuvos Marita Savola kertoo, että eurooppalaiset korkeakoulutuksen linjaukset vaativat Suomeltakin uudelleenarviointeja.

Opetusministeri Maija Rask (sd.) on puolustanut ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja ja on ihmetellyt edellisen opetusministerin Olli-Pekka Heinosen (kok.) kriittistä asennetta niitä kohtaan.

Ammattikorkeakoulututkinnon ja työkokemuksen hankkimisen jälkeen suoritettavia jatkotutkintoja on valmisteltu jo useita vuosia. Vuoden 1997 aikana käynnistyi työelämästä tulleiden aloitteiden ja esitysten pohjalta aktiivinen keskustelu jatkotutkintojen tarpeesta.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, ARENE ry käynnisti jatkotutkintoihin liittyvän valmistelutyön, ja esitys asiasta jätettiin opetusministeri Heinoselle tammikuussa 1998. Tuolloin ARENE esitti jatkotutkintojen laajuudeksi 80 opintoviikkoa.

Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston asettama valmisteluryhmä jätti esityksensä opetusministeriölle syyskuussa. Nyt esityksenä oli 60 80 opintoviikon laajuiset, tiiviisti työelämän kehittämiseen kytkeytyvät jatkotutkinnot.

Kaikkiaan 21 ammattikorkeakoulua esitti yhteensä noin 50 alustavaa jatkotutkintohankesuunnitelmaa. Jatkotutkintohanketta valmistelleen virkamiesryhmän mukaan hankkeet osoittivat jatkotutkinnon tarvetta useilla aloilla.

Eurooppalainen malli lähtökohtana

- Jatkotutkintojen käynnistäminen on ollut lainsäädännön puitteissa mahdollista jo aiemminkin, opetusneuvos Savola sanoo.

Ammattikorkeakouluista annetun asetuksen (256/1995) mukaan ammatilliset erikoistumisopinnot ovat ammattikorkeakoulututkintoon pohjautuvia ammatillisiin jatkotutkintoihin johtavia tai muita laajoja täydennyskoulutusohjelmia.

- Aluksi jatkotutkintoja kaavailtiin kaikille aloille ja niiden laajuudeksi kaavailtiin 60 80 opintoviikkoa. Koulutuksen kehittämissuunnitelman valmisteluvaiheessa alettiin käydä keskustelua yleiseurooppalaisesta koulutusmallista. Tuli näitä Bolognan ja Sorbonnen julistuksia. Halusimme aikalisän ja arvioida myös Suomen tilannetta uudelleen, Savola kertoo.

- Eurooppalaisen mallin mukaan ensin suoritetaan kolmen vuoden opinnot, myöhemmin edetään maisteri- ja tohtoritasoille. Kyseessä on meidän osalta korkeakoulujärjestelmämme kilpailukyky. Tämä kysymys on erittäin perustavanlaatuinen, hän jatkaa.

Toukokuussa 1998 Ranskan, Iso-Britannian, Saksan ja Italian korkeakoulutuksesta vastaavat opetusministerit allekirjoittivat ns. Sorbonnen julistuksen eurooppalaisten korkeakoulujärjestelmien arkkitehtuurin harmonisoinnista.

Kesäkuussa 1999 Euroopan opetusministerit antoivat Bolognassa julkilausuman Euroopan korkea-asteen koulutuksesta, jossa rakenteeksi esitettiin kaksisyklistä mallia. Kolmen opintovuoden mittaisia ensimmäisen vaiheen tutkintoja seuraisivat lyhyemmät maisteri- ja pidemmät tohtoritutkinnot.

- Eurooppalaiset linjaukset ovat olleet etusijalla. Kun jatkotutkintoja linjattiin Suomessa uudestaan, päädyttiin 40-60 opintoviikon laajuisiin tutkintoihin, jotka käynnistetään asteittain muutamilla aloilla.

Valtioneuvosto linjasi 29.12.1999 hyväksytyssä, vuosia 1999 2004 koskevassa Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa seuraavasti:

Korkeakoulututkintojen järjestelmää kehitetään vastaamaan työelämän kehittämistarpeita ottaen huomioon myös tutkintorakenteiden kansainvälinen kehitys. Tärkeä lähtökohta on Suomen korkeakoulujen kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen. Tämä näkökohta otetaan huomioon myös ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen kehittämisessä.

Maisteri-rinnastus ongelmallinen

Nyt käytävässä jatkotutkintoja koskevassa keskustelussa on uutena elementtinä myös jatkotutkinnon rinnastaminen tiedekorkeakoulujen maisteri-tason tutkintoihin. Opetusministeriössä rinnastusta on perusteltu eurooppalaisilla linjauksilla, mutta myös sillä, että se mahdollistaisi hakeutumisen virkoihin, joihin vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa.

Nykyiset ammattikorkeiden 160 opintoviikon perustutkinnot rinnastetaan yliopistossa vain 120 opintoviikon alempaa korkeakoulututkintoa vastaavaksi. Maisteri-rinnastus on herättänyt voimakasta kritiikkiä tiedekorkeakoulujen piirissä.

- Keskustelu maisteri-rinnastuksesta on saanut turhankin suuren arvon. Pitäisi muistaa, että ylipäänsä jatkotutkinnon suorittaneista vain harva sijoittuisi julkiselle sektorille, jossa olisi määritelty hakukelpoisuus. Ammattikorkeiden perusideana on, että suuri osa hakeutuu yksityiselle, ja esimerkiksi pk-sektorille, Savola sanoo.

- Peruskysymys on yleinen korkeakoulujen tutkintomallin selkeyttäminen. Jatkotutkinnoille on selkeä tilaus ja hyvät perusteet. Ne vahvistaisivat osaltaan ammattikorkeakoulujen statusta.

- Jatkotutkinnot ovat nyt ajankohtaisia. Jatko-opiskelumahdollisuutta yliopistopuolella on korostettu liiaksikin. AMK-jatkotutkinto poikkeaa melkoisesti tiedekorkeakoulujen tutkinnoista. Ei puhuta vain määrästä, vaan jatkotutkinnon yhtenä edellytyksenä olisi alalta hankittu vähintään 2 3 vuoden mittainen työkokemus.

Saksa ja Hollanti, joiden kummankin järjestelmää suomalainen ammattikorkeakoulu muistuttaa, ovat avanneet ammattikorkeakouluista väylän master`s-tutkintoihin. Suomalainen ammattikorkeakoulututkinto on rinnastettu kansainvälisissä yhteyksissä bachelor-tutkintoon.

- Monien AMK-asiantuntijoiden mielestä maisteri on liian alhainen vertailupohja, mutta ehkä se on lähinnä sopivin, Savola huomauttaa.

- En koe jatkotutkintoja uhkana yliopisto-sektorille. Joka tapauksessa pitää olla selkeät linjaukset. Tämä on suuri periaatteellinen kysymys.

- Suomi oli EU-puheenjohtajakaudellaan aktiivisesti ajamassa selkeämpiä linjauksia. Maisteri-rinnastuksen nousu keskustelunaiheeksi nyt johtuu varmasti siitä, ettei asiaan otettu kantaa vielä vuonna 1998. Toisaalta yliopistopuolella on pelätty, että ammattikorkeissa mennään lisensiaattitutkintoon, mutta se ei ole tavoite, Savola toteaa.

Omat profiilit tärkeää säilyttää

Savola muistuttaa, että kehitystyötä tehdään kaiken aikaa myös yliopistopuolella. Hän ei pidä hyvänä, jos tiedekorkeakoulut rekrytoivat tarkoituksellisesti ammattikorkeakoulujen opiskelijoita suorittamaan akateemisia jatko-opintoja.

Ennen kaikkea hän painottaa korkeakoulutuksen duaalimallin säilymisen kannalta selvää tehtäväjakoa.

- Suora siirtyminen yliopistoihin ei välttämättä ole hyvä. Aktiivinen rekrytointi tiedekorkeakouluihin ei enää niinkään palvele työelämän tarpeita, vaan enemmänkin yliopistojen resurssitavoitteita.

- Näitä jatko-opintomalleja linjattaessa tarvitaan harkintaa. Ei haluta sulkea pois mahdollisuutta jatkaa opintoja ammattikorkeakoulun jälkeen yliopistossa, mutta ei myöskään vahvasti liputeta räätälöityjen mallien puolesta. Joissain maissa nämä ovat tuhonneet duaalimallin, Savola sanoo.

Työnantajat myös kriittisiä

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoja on puolustettu voimakkaasti työelämän tarpeilla. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan työnantajajärjestöissä on ilmennyt myös kritiikkiä jatkotutkintoja kohtaan.

Esimerkiksi Teollisuuden ja Työnantajien, Metalliteollisuuden Keskusliiton ja Sähkö- ja Elektroniikkateollisuusliiton kannanoton mukaan selkeät perustutkinnot ja niihin liitetyt mahdollisuudet jatkokoulutukseen palvelevat parhaiten nykytilanteessa.

Teollisuusliittojen mukaan nykyinen korkeakoulujärjestelmä on rakennettu täydessä yhteisymmärryksessä sellaiseksi, jossa toisistaan erillisillä tiede- ja ammattikorkeakouluilla on omat tehtävänsä.

- Monenlaisia käsityksiä jatkotutkinnoista on eri tahoilta esitetty. Jos asiaa katsotaan paikallisesti, jotkut yritykset tuntuvat jopa kiirehtivän ministeriötä asiassa. Taustalla ovat alueelliset tarpeet ja varmasti myös palkkauskysymykset.

- Joka tapauksessa on hyvä, että asiasta keskustellaan, ja keskustelun sävy on nyt asiallisempi kuin aiemmin.

- Ensi keskiviikkona asiantuntijat opetusministerin johdolla kokoontuvat työnantajien edustajien kanssa miettimään jatkotutkintomallin kehittämisestä. Silloin saadaan taas uutta tietoa, Savola sanoo.

Tiedekorkeakoulujen opiskelijat vastustavat, SAMOK kaipaisi tarkennusta

Useiden teknillisten korkeakoulujen ja kauppakorkeakoulujen ylioppilaskunnat julkaisivat juuri yhteisen kannanoton, jossa kritisoidaan nykyistä jatkotutkintomallia.

Kannanoton mukaan suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa ylläpitää kahta Master-tason tutkintoja tuottavaa korkeakoulusektoria samanaikaisesti, kun yliopistojenkaan perusrahoitusta ei pystytä turvaamaan.

Ylioppilaskuntien mielestä suomalaista korkeakoulujärjestelmää tulee rakentaa ensisijaisesti suomalaisista tarpeista lähtien.

Kannanotossa todetaan, että ammattikorkeakoulujen kehittämisessä tulee ensisijaisena tavoitteena olla perustutkintojärjestelmän ja opetuksen sisällöllinen kehittäminen alueelliset tarpeet huomioiden.

Edelleen kannanotossa muistutetaan, että esimerkiksi kaupallisen ja teknillisen alan ammattikorkeakouluissa työelämän ja tietoyhteiskunnan tarpeisiin pystytään vastaamaan käyttötarkoitukseensa räätälöidyllä täydennyskoulutuksella.

Myös Suomen ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liiton, SAMOK ry:n on joissain yhteyksissä mainittu myös vastustavan jatkotutkintoja, mutta Helsingin Sanomissa 7. kesäkuuta julkaistun artikkelin perusteella SAMOK kaipaa lähinnä selkeyttä tutkintomalliin.

SAMOK:n linjauksen mukaan ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista tulee tehdä ammatillista osaamista syventäviä, mutta opiskelijan oikeusturvan takia ne pitää voida rinnastaa ylempään korkeakoulututkintoon eli maisterintutkintoon.

Keskustelu jatkotutkinnoista on taas tuonut Suomen korkeakoulupolitiikkaan uusia sävyjä. Merkittävin muutos aiempaan on se, että duaalimallia tunnutaan sittenkin kehitettävän yleiseurooppalaisista lähtökohdista.

Koulutuspolitiikan lähtökohtia on perinteisesti pidetty kansallisina, eikä linjasta varmasti haluta luopua, mutta vaikuttaa, että jonkinlaista uutta rajanvetoa oltaisiin nyt tekemässä.

MIKKO LAITINEN
9.6.2000

Politiikka -sivulle