Geeniruokaa vai varovaisuutta?
Geeniruoka on taas otsikoissa ympäri Eurooppaa, kun Englannissa, Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa kävi ilmi, että pieni määrä geenimuunneltuja rapsinsiemeniä on, tavallisten siemenien joukkoon sekoittuneena, joutunut tänä keväänä pelloille asti.Britannian maatalousministeri vakuuttaa, että lajike ei pysty lisääntymään luonnossa eikä sekoittumaan muuten käytössä olevien lajikkeiden kanssa. Ympäristöjärjestöt vaativat kuitenkin, että muunneltua siementä viljelleet tilat pitäisi jäljittää ja niiden sadot hävittää.
Vaatimus perustuu siihen, että geenimuunneltujen siementen käyttö on niiden mahdollisten riskien takia useimmissa Euroopan maissa kielletty laissa.
Yhdysvalloissa tällaista kieltoa ei ole, eikä siellä geeniruokaa ole edes mitenkään merkitty. Ostaessaan ruokaa kuluttaja ei tavallisesti voi tietää, sisältääkö se muunneltuja aineksia vai ei.
Euroopassa kieltojen perusta on kaksinainen. Niiden taloudellinen motiivi, jota ei aina julkisuudessa myönnetä, on estää amerikkalaisten ruoka-aineiden maihinnousu vanhalle mantereelle.
Niiden eettinen perustelu on se, että uusia keksintöjä ei pitäisi ottaa käyttöön ennen kuin niiden vaikutuksista on tarpeeksi tietoa.
Mutta mikä määrä tietoa on tarpeeksi? Miljoonat amerikkalaiset ovat syöneet vuosien ajan geenimuunneltua ruokaa eikä heidän terveydentilansa ole siitä huonontunut. Riittääkö tämä todistamaan, että rajoitukset ovat turhia?
Vastustajien mielestä ei, koska geeniruoan vaikutukset voivat näkyä vasta paljon myöhemmin, jopa vuosikymmenien päästä. Siksi heidän mukaansa pitäisi noudattaa varovaisuuden periaatetta. Ellei tuotteen vaikutuksista tiedetä kaikkea, sitä ei pitäisi ottaa käyttöön.
Varovaisuuden periaate ei kuitenkaan ole yksiselitteinen eikä sitä todellisuudessa sovelleta kaikkiin ruoka-aineisiin eikä kaikkiin muihinkaan tuotteisiin.
Uuden dieettijäätelön tuominen markkinoille voi edistää anoreksian puhkeamista nuorten keskuudessa.
Näin ei välttämättä tapahdu, mutta niin voi tapahtua, koska emme tiedä kaikkea uuden jäätelön vaikutuksista. Pitäisikö sen markkinointi siis kieltää? Ainakaan minkään maan laissa ei ole otettu tällaista kantaa.
Sitä paitsi monista sallituista ruoka-aineista tiedetään, että ne ovat terveydelle vaarallisia. Voin käyttö aiheuttaa Suomessa kansansairauksia - tai ainakin lisää niiden esiintyvyyttä. Mutta voin tuotantoa tai myyntiä ei ole kielletty.
Miksi kieltää ruoka-aineita, joiden vaikutuksia ei tiedetä, kun jo tunnetusti vaarallisten markkinointi on sallittu?
Muuntelulla myös ympäristöuhkia
Yksi vastaus tähän on se, että kasvien geenimuuntelulla voi olla paitsi terveys- myös ympäristövaikutuksia. Hallitsemattomasti luontoon päästetyt uudet lajikkeet voivat syödä elintilaa vanhoilta lajikkeilta ja aiheuttaa häiriöitä ravintoketjussa.
Geenimuunneltu vilja voi esimerkiksi kestää entisiä lajikkeita paremmin tuholaismyrkkyjä. Näitä myrkkyjä voidaan silloin käyttää enemmän kuin ennen.
Vilja varjeltuu, mutta tuholaiset kuolevat. Silloin voivat kuolla myös linnut, joiden ravintoa nämä hyönteiset ovat olleet. Elämän monimuotoisuus saattaa tulla uhatuksi sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti.
Sellaiseen näkymään voi suhtautua kahdella eri tavalla. Toinen tapa on viileän rauhallinen. Mitä väliä on sillä, että jokin hyönteis- tai lintulaji käy harvalukuisemmaksi tai kuolee sukupuuttoon?
Sitä tapahtuu muutenkin koko ajan, väistämättä. Miksi se tekisi maailman huonommaksi? Ehkä se tekee maailman vain mielenkiintoisella tavalla erilaiseksi.
Yleisempi tapa suhtautua monimuotoisuuden vähenemiseen on kuitenkin suojeleva. Maapallon ekologia muodostaa tasapainossa olevan kokonaisuuden, jonka osien muuttaminen voi aiheuttaa ennalta arvaamattomia vahinkoja. Tai lajien eloonjäänti on itsessään arvokas asia, jota pitäisi seurauksista riippumatta edistää.
On kuitenkin muistettava, että kasvien geenimuuntelulla ei tarvitse pyrkiä tuholaisten tai lintujen sukupuuttoon. Viljalajikkeita voi muuttaa myös niin, että ne kestävät paremmin hyönteisten hyökkäykset.
Torjunta-aineita kestäviä kasveja kehitetään lähinnä siksi, että samat monikansalliset yritykset tuottavat sekä viljalajikkeita että tuholaismyrkkyjä. Uhka ympäristölle piileekin maailmantalouden järjestelyissä ennemmin kuin geenitekniikassa.
Merkitään muunnellut kauppatuotteet
Ympäristöuhat ovat osittain torjuttavissa sillä, että ruokakasveista tehdään steriilejä - kyvyttömiä lisääntymään. Tämä poistaa sen riskin, että muunnellut kasvit pääsisivät risteytymään luonnonvaraisten lajien kanssa jollakin tuntemattomalla mutta vaarallisella tavalla.
Valitettavasti steriilien siemenien käyttö aiheuttaa taas globaalisella tasolla uuden ongelman, joka liittyy oikeudenmukaisuuteen. Kolmannen maailman maissa on monille maanviljelijöille tärkeää, että he omistavat oman siemenviljansa.
Järjestely takaa heille jatkuvuuden viljelyssään, ja lisäksi asiaan liittyy tapoja ja perinteitä. Jos he joutuvat joka vuosi uudestaan ostamaan siemenet monikansalliselta yhtiöltä, he joutuvat riippuvuussuhteeseen, joka ei välttämättä ole hyvästä.
Mutta tästäkään ei seuraa, että geeniruoka olisi sinänsä epäilyttävää. Sitä voidaan käyttää tai markkinoida huonoilla tavoilla, mutta myös hyvillä tavoilla.
Säätelyn ja muiden virallisten toimenpiteiden pitäisi tähdätä geeniruoan oikeaan tuotantoon ja käyttöön, ei sen kieltämiseen epämääräisillä perusteilla.
Toinen kysymys on se, että kuluttajilla voi olla pelkoja, jotka liittyvät geeniruoan "luonnottomuuteen" tai "erilaisuuteen". Ne voidaan ottaa parhaiten huomioon vaatimalla, että muunneltujen ainesten käyttö merkitään tuotteisiin, joita kuluttaja ostaa kaupan hyllyltä.
MATTI HÄYRY
9.6.2000
Kirjoittaja on filosofian professori Kuopion yliopistossa. Hänen johtamansa ja Suomen Akatemian rahoittama projekti "Geenitekniikka, vapaus ja vastuu" on juuri päättymässä.
