Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Voisiko laktoosinsietoa parantaa siedätyshoidolla?



Jatkuvat pienet laktoosiannokset voivat, ainakin rotilla tehdyn tutkimuksen mukaan, parantaa suoliston laktoosin pilkkomiskykyä, toteaa tutkija Katri Peuhkuri väitöstyössään.


Laktoosin sietokyky paranee, kun sen pilkkomiseen tarvittavan laktaasientsyymin määrä tai aktiivisuus kasvaa.

Lisäksi Peuhkuri havaitsi tutkimuksessaan, että laktoosi-intoleranttien nauttimat suuretkaan laktoosiannokset eivät anna viitteitä suolistotulehduksesta, vaikka oireet saattavatkin muistuttaa sitä.

Väitöstutkimuksessa rottien ohutsuolen laktaasientsyymin suhteellinen aktiivisuus lisääntyi 40 prosenttia niillä eläimillä, jotka saivat viikon ajan juomavedessään laktoosia 10-12 grammaa kiloa kohden.

Tästä niin sanotusta indusoitumisteoriasta on aiemmin esitetty ristiriitaisia tuloksia.

- Asiaa tutkittiin 1960-70 -luvuilla koe-eläimillä. Lisäksi tehtiin muutama tutkimus ihmisilläkin, mutta näissä selvityksissä ei havaittu laktoosin sietokyvyn paranemista, kertoo Peuhkuri ja toteaa samalla, että hänen omassa tutkimuksessaan löydös oli selvä.

- On tietysti kysyttävä kuinka paljon laktoosia olisi riittävästi, jotta sillä olisi käytännön merkitystä. Mielestäni mikään ei estä kokeilemasta itselleen sopivaa laktoosimäärää, kannustaa Peuhkuri laktoosi-intolerantteja.

- On sääli, että ihmiset jättävät kaiken maitoon viittavankin pois, sillä maito on oleellinen osa suomalaista ruokavaliota ja hyvä ravintoaineiden lähde, Peuhkuri huomauttaa.

- Toki oireet vaihtelevat eri ihmisillä ja aivan varmasti osa ihmisistä tulee todella kipeiksi pienestäkin määrästä laktoosia, mutta ehkä osa on kuitenkin vähän luulotautisia, pohtii Peuhkuri.


Lisää luotettavuutta testiin ja lämpötila kohdalleen

Peuhkuri kehitti tutkimuksessaan laktoosi-intoleranssin toteamiseksi kolmesta eri mittausmenetelmästä koostuvan diagnoosimentelmän, niin sanotun kultaisen standardin.

- Suomessa käytetään laktoosirasituskokeena 95-prosenttisesti veren glukoosipitoisuuden mittausta. Tutkimuksessani käytin hengitysilman vetypitoisuuden, veren glukoosipitoisuuden ja virtsan galaktoosierityksen mittareista koostuvaa yhdistelmää, kertoo Peuhkuri.

Hän havaitsi, että yhdistämällä virtsan galaktoositesti ja hengitysilman vetytesti, saataisiin entistä varmemmin selville laktoosi-intoleranssia potevat.

Peuhkurin tutkimuksessa ilmeni, että laktoosirasituskokeessa käytettävän testiliuoksen lämpötilalla on vaikutusta koettuihin suolisto-oireisiin.

Kylmä liuos, mikä oli 2 - 30 asteista, vähensi selvästi ilmavaivoja ja mahan turvotusta, kun taas kuuma eli noin 55 asteinen liuos näytti voimistavan oireita. Peuhkuri mielestä laktoosirasituskokeen käytännön järjestelyjä olisi muutettava siten, että tutkittaville tarjottaisiin huoneenlämpöistä liuosta.

- Kehonlämpöinen olisi vielä parempi, mutta silloin liuoksen maku muuttuu epämiellyttäväksi. Tämänhetkinen käytäntö on, että testiliuos juotetaan jääkaappikylmänä ja se on liian kylmää oireiden kannalta, huomattaa Peuhkuri.

FF-IA
9.6.2000


Ajassa -sivulle