Pikkukunnat menettävät 10 vuodessa 200 000 asukasta
Kuntaliitto arvioi, että noin 300 kuntaa menettää seuraavan 10 vuoden aikana yhteensä 200 000 asukasta suurempiin keskuksiin. Väestökatokuntiin kaivataankin uudenlaista yhdyskuntasuunnittelua.Sen lisäksi, että väestö siirtyy yhä suurempiin keskuksiin, väestökatokuntien asujaimisto ikääntyy. Menestyäkseen kunnan on kuitenkin pyrittävä elinvoimaisuuteen ja viihtyisyyteen myös pienemmällä väestöpohjalla.
Väestön vähenemisen ei tarvitse välttämättä olla uhka, vaan se voi olla myös mahdollisuus, sanotaan Kuntaliiton Muutoskunnat hankkeen raportissa. Siinä tarkastellaan väestökadon konkreettisia seurauksia 23:ssa väestöään menettävässä kunnassa.
Väestökatokunnissa on jäänyt tyhjiksi sekä asuntoja että kouluja ja muita julkisia rakennuksia. Koulurakennukset on useimmiten saatu muuhun hyötykäyttöön. Myös tyhjien asuntojen käyttöön saamiseksi on aktiivisesti etsitty keinoja ja tiedon vaihto tällä alueella on ollut vilkasta.
Uusia toimintamalleja yhdyskuntasuunnitteluun
Julkiseen infrastruktuuriin tehdyt investoinnit kuten asuinrakennukset, kunnallistekniikka ja julkiset rakennukset ovat käyttöiältään varsin pitkiä ja merkittäviä. Jos investoinnit osoittautuvat vajaakäyttöisiksi tai käyttämättömiksi, niistä aiheutuu kustannuksia sekä paikallisesti että kansantaloudellisesti. Näihin kustannuksiin on kiinnitetty liian vähän huomiota eikä selvityksiä asiasta juuri ole tehty.
Kuntaliiton raportissa kaivataankin väestöltään vähenevien kuntien yhdyskuntasuunnitteluun uusia toimintamalleja. Maankäytön suunnittelun pitää tukea taajamien elinvoimaisuutta ja seudullista yhteistyötä pitäisi lisätä kehittämisen painopisteiden selventämiseksi.
Vajaakäyttöisen kunnallistekniikan aiheuttamien kustannuksien laskeminen luo pohjaa tavoitteelliselle suunnittelulle. Muun muassa Lieksa ja Nurmes ovat varautuneet suunnittelussaan väestönsä vähenemiseen.
Ruotsissa arvioidaan viime vuosina puretun 5 000 asuntoa vuodessa. Purkamalla tyhjiä asuntoja on pyritty vähentämään kustannuksia ja säilyttämään yhdyskuntarakenne mahdollisimman viihtyisänä ja puoleensa vetävänä. Suomessa ei väestön vähenemisen vuoksi ole vielä juuri lainkaan purettu tyhjiä asuntoja.
Luottamushenkilöt tiedostavat tilanteen
Yli puolet yhteistyökuntien luottamushenkilöistä arveli kunnan väestön vähenevän vielä vuonna 2010. Vajaa kolmannes arvioi asukasluvun pysyvän ennallaan.
Luottamushenkilöt kokivat keskeisimpinä ongelmina väestön vähenemisen, työttömyyden ja väestön vanhenemisen. Muut ongelmat, esimerkiksi elinkeinorakenteen yksipuolisuus, nähtiin huomattavasti vähäisempinä.
Luottamushenkilöt näkivät asumisen ja maankäytön ongelmina kasvavan vanhusväestön asumisen järjestämisen, rakentamattomat kaavoitetut tontit ja eri asukasryhmille sopivien asumisvaihtoehtojen vähäisyyden sekä kunnan omistamat tyhjät vuokra-asunnot.
Paluu juurille leimaa tulevaa muuttoliikettä
Suomessa muutetaan jatkossakin työn perässä, mutta tutkija Janne Antikaisen mukaan muuttoliikettä leimaa tulevaisuudessa ennen kaikkea eläkkeelle siirtyvien suurten ikäluokkien paluu kotiseuduilleen. Väestökadosta kärsivät muutoskunnat saavat osansa tästä muuttovirrasta.
Osaajien keskittyminen jatkuu, mutta hidastuu. Muutkin kuin informaatioteknologia-alan yritykset joutuvat pohtimaan alueiden kehittämistä osaajien houkuttelemiseksi, korosti Antikainen Kuntaliiton seminaarissa tiistaina Helsingissä.
Joensuun yliopiston maantieteen laitoksella työskentelevä Antikainen arvioi, että muuttoliikkeen laatu muuttuu tulevaisuudessa. Siihen vaikuttavat eläkeläisten lisäksi opiskelijat. Osa opiskelijoista palaa osaajien imussa lähtöseudulleen, mutta paluumuutto jää kuitenkin vaisuksi, epäili Antikainen.
Muuttoliikettä muovaa myös jako kesä- ja talvi-Suomeen. Jokavuotiset muutot kakkosasuntoihin eivät tosin näy tilastoissa, mutta Antikainen uskoi kesä-Suomen merkityksen kasvavan sitä mukaa kun vapaa-aika lisääntyy ja mahdollisuudet etätyöhön paranevat.
Antikainen oli myös vakuuttunut siitä, että kesä-Suomi lisää maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen nykyistä selvästi oleellisempaan asemaan.
IKK
9.6.2000
