Keskikaljakuppilat kohta katoavaa kansanperinnettä
Keskikaljabaarit alkavat vähitellen olla katoavaa kansanperinnettä. Lääninhallitukset myöntävät enää ani harvoin anniskelulupia pelkästään keskioluen siemailuun; lupa heltiää nykyään pääasiassa ruoka-, tanssi- ja erilaisten harrastepaikkojen yhteyteen. - Pelkästään keskiolutlupia ei oikeastaan enää haeta. Suuntaus on jatkunut samanlaisena koko maassa jo parin vuoden ajan, alkoholitarkastaja Lauri Seppänen Oulun lääninhallituksesta kertoo.
Syy keskiolutkuppiloiden vähenemiseen on myös se, että osa yrittäjistä on joutunut luovuttamaan kannattavuusongelmien edessä.
Seppäsen mukaan 90-luvun alun keskiolutbuumi toi markkinoille ylitarjontaa, eikä kaljan myynnistä tullutkaan toivottua "kultakaivosta".
Esimerkiksi Oulun läänissä keskiolutpaikat ovat vähentyneet liki sadalla kuluneen viiden vuoden aikana.
Kehitys on sen sijaan nitkahtanut keskiolutta väkevämpien juomien suuntaan. Seppänen sanoo, että lupa on yleensä myönnetty, jos vain paikan puitteet, sijainti ja henkilökunnan ammattitaito ovat antaneet siihen edellytykset.
- Muualla maassa jo yli vuosi sitten väkevämpien juomien anniskelupaikkojen lukumäärä ylitti 4,7-paikkojen eli keskiolutlupapaikkojen määrän. Oulun läänissä näin ei ole vielä käynyt.
Kaljatelttoja yhä harvemmassa
Myös tilaisuuskohtaisten anniskelulupien määrä on vähentynyt. Esimerkiksi Oulun läänissä vielä viisi vuotta sitten lupia myönnettiin 150, mutta viime vuonna enää hieman yli 80. Tämän kesän osalta lupien haussa on meneillään sesonkiaika.
Seppäsen mukaan hakemuksia on tipahtanut varsin harvakseltaan.
Tilapäisten lupien määrää on karsinut kansalaisten lisääntynyt arvostelu "kaljatelttoja" kohtaan.
- 90-luvun puolivälissä tilapäisten lupien määrä oli hurjimmillaan. Olipa mikä tilaisuus tai perinnepäivä tahansa siellä oli myös teltta tai aidattu alue, jossa juotiin muovimukeista olutta, Seppänen muistelee.
Syynä suuntaukseen ovat myös luvan hakemisesta ja anniskelutoiminnasta aiheutuvat kustannukset. Anniskelulupapäätös maksaa tuhat markkaa.
- Kaljaa joutuu myymään aika paljon, jotta saisi edes lupapäätösmaksun saatikka kaikki muut kulut katettua.
Viime talvena käytiin kovaa keskustelua siitä, että lupaviranomaisten pitäisi yhä selkeämmin rajoittaa lupia tilaisuuksiin, joiden yleisönä on erityisesti nuoria.
Anniskelijan talous syynissä
Lääninhallitus myöntää luvat enintään 4,7 prosentin alkoholijuomien anniskeluun ja vähittäismyyntiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus Helsingissä päättää tätä väkevämpien juomien luvista.
Lääninhallitus valvoo kaikkea anniskelu- ja vähittäismyyntiä lääninsä alueella.
Väkevien alkoholijuomien anniskelulupien lisääntyminen kielii Seppäsen mielestä lupapolitiikan vapautumisesta.
- Tarveharkintaa ei uudessa laissa enää ole. Vielä ennen vuotta 1995 Alko oli lupaviranomainen, ja se saattoi päättää, että esimerkiksi Oulun lääniin ei jonain vuonna heltiä kuin kymmenen väkevien juomien anniskelulupaa. Niitä ei tullut yhtään sen enempää.
Sen sijaan anniskelutoiminnan kontrolli on entistä tiukempaa. Seppänen sanoo, että esimerkiksi yrittäjän talouden ja taustojen täytyy olla kunnossa ennen kuin lupa voidaan myöntää.
- Muistan tapauksia 1980-luvulta, jolloin konkurssin tehnyt yrittäjä saattoi jo seuraavana päivänä aloittaa uuden anniskeluluvan myötä eri osakeyhtiön nimissä. Tänä päivänä se ei tulisi kysymykseenkään.
STT-IKK
9.6.2000
