Sosiaalinen pääoma - menestyksen salaisuus?
Sosiaalinen pääoma ei käytössä kulu. Päinvastoin, ihmisten väliset suhteet, verkostot, siteet ja luottamus veljiin, siskoihin ja valtioon kasvaa ja kukoistaa sitä kauniimmin mitä enemmän niitä käytetään. Tässäkö uusi menestyksen salaisuus?Yhteiskunnan vahvuus riippuu sosiaalisesta pääomasta, joka koostuu ihmisten keskinäisestä luottamuksesta ja yhteistyökyvystä, Martti Ahtisaari sanoi presidenttikautensa viimeisessä uudenvuodenpuheessa.
Sosiaalinen pääoma on nousemassa vuosikymmenen muotitermiksi. Kun taloudellinen pääoma tuntuu lompakossa ja inhimillinen pääoma kaikuu päässä, niin sosiaalisen pääoman pitäisi kai kivistää sydämessä. Luottamus, yhteistyö, sitoutuminen ovat sen rakennuspuita. Tarkoittaako sosiaalinen pääoma siis ihmissuhteiden muuttamista markoiksi?
Sosiaalisen pääoman vankimpia puolestapuhujia on 1990-luvulla ollut amerikkalainen professori Robert Putnam.
Artikkelissaan Yksin keilaamassa hän kiteyttää näkemyksensä. Kun keilailun suosio vuosikymmenten myötä on hiljalleen kasvanut, niin keilaporukoiden, joukkueiden ja seurojen jäsenmäärät ovat romahtaneet yhä useampi keilaa ja keilaa yksin.
Putnamin Yhdysvalloissa perinteisten yhdistysten jäsenmäärät ovat pudonneet, kirkossakävijät huvenneet ja osanotto paikallisiin tilaisuuksiin vähentynyt. Kehityksen seurauksena Putnam pelkää, että ihmisten luottamus toisiinsa vähenee ja sitoutuminen omaan yhteisöön laskee. Samalla talouden toiminta hankaloituu.
Italialaista demokratiaa koskevassa laajassa tutkimuksessaan Putnam havaitsi, että talous toimii sitä paremmin, mitä enemmän ihmiset luottavat toisiinsa ja yhteiskuntaan. Kun etelässä voi luottaa vain omaan sukuunsa eikä kansalaisyhteiskunnasta voi juuri puhua, ei talouskaan toimi.
Pohjoisessa yritykset voivat paremmin ja laajentuminen on helpompaa, kun viranomaiset joskus hoitavat hommansa ja sopimuksia voi solmia suvun ulkopuolellekin.
Globaalissa mittakaavassa vastaavia havaintoja on tehnyt Francis Fukuyama. Korkean luottamuksen yhteiskunnissa, useimmissa länsimaissa, yritysten on helppo laajentua. Epäluottamuksen ilmapiirissä perheyritykset ovat vallitsevin toiminnan muoto.
Yhdistysten Suomi kukoistaa
Arkiymmärryksellä Putnamin malli tuntuu sopivan Suomeenkin. Sosiaalisen pääoman rapautumisesta meillä ei kuitenkaan yhtä helposti voi puhua.
Professori Martti Siisiäinen osoittaa teoksessa Sosiaalinen pääoma ja luottamus julkaistussa artikkelissaan, että ainakaan uusien yhdistysten määrä ei meillä ole laskenut. Yhdistyksen vain ovat muuttaneet muotoaan.
Sekä ammattiyhdistysten että puoluepoliittisten yhdistysten jäsenmäärät ovat laskeneet 80-luvulta 90-luvulle. Harrastusyhdistysten jäsenmäärät ovat puolestaan kasvaneet niin urheilun kuin kulttuurinkin saroilla. Samalla on huvennut yhdistyksiin kuulumattomien suomalaisten määrä 1970-luvun alun 38 prosentista 1990-luvun puolivälin 23 prosenttiin.
Kuva on kiintoisa, sillä Siisiäinen osoittaa, että yhdistysjäsenyyksien määrällä on selvä yhteys yhteiskunnan instituutioihin tunnettuun luottavaisuuteen.
Useisiin eri yhdistyksiin kuuluvat ihmiset luottavat muuta väestöä selvästi enemmän niin eduskuntaan, kirkkoon kuin yliopistoihinkin. Vastaavasti he ovat muita kriittisempiä tiedotusvälineiden suhteen. Suhtautumiseen vaikuttaa myös, että yhdistyksiin kuuluminen lisääntyy koulutuksen myötä.
Myöskään uudet, löyhään kiinnittymiseen perustuvat yhdistyksen kuten Greenpeace, eivät näytä saaneen sijaa Suomessa. Ne eivät sovi suomalaiseen valtiokeskeiseen yhdistysmalliin eikä niihin luoteta läheskään yhtä laajasti kuin EU-kansalaisten parissa yleensä.
Kumppanuuspääomasta työtä
Erikoistutkija Torsti Hyyryläinen Helsingin yliopiston maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta Mikkelistä on tutkinut sosiaalista pääomaa kumppanuuden kannalta. Hän on ollut mukana kumppanuusprojektissa, jossa Mikkelin alueella haettiin uusia toimintamuotoja työllistämiseen viranomaisten, yritysten, järjestöjen ja työttömien yhteisvoimin.
Kumppanuus on uusi tapa toimia yhdessä ja ratkaista ongelmia, hän tiivistää. Oleellista siinä on muuttaa olemassa olevia valtarakenteita vaikka hitaastikin. Yleensähän organisaatioilla on taipumus ylläpitää itseään. Ne eivät helposti lähde hankkeisiin, jotka osoittavat oman toiminnan heikkouksia.
Kumppanuudessa keskeistä on myös tasavertaisuus. Kenelläkään, edes työvoimaviranomaisilla, ei tässä tapauksessa ole asiantuntijuutta ylitse muiden. On ajateltava yhteistä etua ja opittava luottamaan kumppaneihin. Hitaasti, pienistä asioista, kuvaa Hyyryläinen.
- On sellainen käsitys, että pitää luoda iso yhteinen visio ja saavuttaa ymmärrys samasta suunnasta. Käytännössä tarvitaan kuitenkin pieniä oivalluksia siitä, että minun etuni on myös sinun etusi, hän kiteyttää. Näin sosiaalinen pääoma, luottamus ja uusi toimintatapa rakentuu pienistä askeleista.
Hyyryläinen ottaa esimerkin pohjalaisesta Tuurin kylästä, jossa aluksi muutaman ihmisen ryhmissä pohdittiin uusia toimintapoja, alettiin antaa tilaa hulluille yrittäjille ja pikkuhiljaa muokattiin maastoa. Vailla sen suurempaa kokonaissuunnitelmaa mahtui kylään lopulta Keskisen veljesten maailman suurin kyläkauppa.
Mikkelin tulokset eivät ole yhtä näyttäviä, mutta tuntuvia kuitenkin. Oppilaitoksista ei tarvitse valmistua enää kortistoon tai pääkaupunkiin. Entistä helpompaa on kumppanuusverkoston avulla työllistyä vaikka yrittäjäksi.
Hyyryläinen korostaa, että kumppanuutta ei tietenkään kaikessa tarvita. Tulipalon sammutuksessakin palokunta toimii tehokkaammin kuin monipäinen järjestöjoukko. Mutta kun etsitään ratkaisuja uusiin monimutkaisiin ongelmakokonaisuuksiin, kuten työttömyyteen, niin kumppanuus korostuu.
Tiimejä, tasa-arvoa, verkostoja
Suomen sosiaalinen pääoma näyttää olevan kaikkiaan hyvässä kunnossa. Hyyryläinen ei usko, että edes alueellisia eroja on helposti löydettävissä. Joitain eroja Itä- ja Länsi-Suomen välillä voi olla, hän myöntää, mutta syvällisempi pohdinta haperoittaa selitysyrityksiä.
Myytit yritteliäästä pohjalaisesta ja kateellisesta savolaisesta lienevätkin yhä enemmän myyttejä. Kansallisella tasolla sosiaalinen pääoma saattaa olla jopa yksi nousukauden selittäjistä.
- Mielestäni Suomen vahvaa taloudellista nousua täytyy tarkastella sitä vasten, että Suomeen on luotu erittäin vahva sosiaalisen pääoman perusrakenne. Sen keskeisin elementti on luottamus siihen, että ihmisestä tässä yhteiskunnassa pidetään huolta. Se luo perusturvallisuutta, joka antaa ihmiselle kykyä ponnistella tulevaisuuden eteen.
- Suomi on erikoinen, haravaan asuttu pienten yhteisöjen ja pienten mittakaavojen maa, jossa on erittäin korkea osaamisen ja infrastruktuurin taso. Hyyryläinen pohtiikin onko siinä jotain potentiaalia, että suomalaiset on kyvykkäitä toimimaan pienissä yhteisöissä tehokkaasti.
Hän huomauttaa, että onhan Nokiastakin vallalla kuvitelma, että siellä on kylähenkeä.
- Pienten teknofirmojen kuvauksissa on jotain perinteisen kyläyhteisön talkoohenkeä, jota ei saa käskemällä, vaan se syntyy yhteisössä. Suomalaisten sosiaalisen pääoman kyky onkin toimia pienissä yhteisöissä tehokkaasti..
- Verkostomaisen toiminnan tasavertaisuuden vaatimus ymmärretään meillä kun luokkaerot ovat pienet ja käsitys tasa-arvosta jaetaan. Erilaisten ihmisten tasa-arvoinen yhteistyö on idea ja silloin yhteisöt voivat toimia innovatiivisesti ja kytkeytyä toisiinsa.
PETE PAKARINEN
9.6.2000
Lähteitä:
Robert Putnam: Bowling alone ja
The strange disappearence of civic America
Sekä kritiikkiä Putnamille: Alejandro Portes & Patricia Landolt: The downside of social capital
