SAK tyrmää lyhytnäköisenä, PT näkee työllisyysvaikutuksia
Hyvä talouskehitys puoltaisi helpotuksia työeläkemaksuihin
Suotuisa talouskehitys on poikinut työnantajien leirissä laskelmia, joiden mukaan työeläkemaksuja olisi mahdollista alentaa ainakin tilapäisesti. SAK tyrmää työnantajien keskustelunavaukset seireenien kutsuksi.Palkansaajapuoli lisäisi sitä vastoin työeläkerahastointia ja välttäisi tempoilevaa maksutasoa. Vuosikymmenien tähtäimellä maksujen korotuspaineet ovat 5-10 prosenttia.
Palvelutyönantajien (PT) johtajan Markku Koposen mukaan matala työeläkemaksutaso auttaisi supistamaan työttömien suurta joukkoa. Työllisyyden kasvun kautta olisi entistä paremmat mahdollisuudet hoitaa kasvavien eläkeläisjoukkojen työeläkkeet.
Koponen kauhisteli Eläketurvakeskuksen seminaarissa kaavailuja työeläkemaksujen nostamisesta. Niiden osuus on kolmannes palkkasummasta, työllä on jo hintaa. Hänen mukaansa alennusvaraa olisi ainakin yhden prosenttiyksikön verran.
Työeläkelain mukainen keskimääräinen maksu on noussut viidestä prosentista 21,5 prosenttiin vuosina 1962-2000. Eli 16,5 prosenttiyksikköä vajaassa 40 vuodessa. Maksua on alennettu vuosina 1982, 1983 ja 1992. Vuodesta 1998 lähtien maksu on pysynyt samana.
Eläkeläisjoukot ja eläkkeet kasvavat
Eläketurvakeskuksen ekonomisti Reijo Vanne arvioi, että jos maksuja päätetään korottaa heti 3-6 prosenttia, niihin ei olisi tarvetta puuttua useampaan vuosikymmeneen. Etuustaso säilyisi.
Työeläkemaksun korotuspaineita kertyy mm. siksi, että ihmiset elävät yhä pitempään ja siirtyvät eläkkeelle liian varhain. Kun suuret ikäluokat siirtyvät työmarkkinoilta eläkkeelle, eläkkeensaajia on kertaheitolla enemmän ja eläkemaksujen maksajia eli työssä käyviä taas vastaavasti vähemmän.
Uudet eläkkeet ovat lisäksi keskimäärin suurempia kuin aikaisemmin myönnetyt. Työeläkerahastojen tuotot ja suhdanteet ovat ratkaisevia.
Pari vuotta selvittäisiin vähemmälläkin
Vanne toteaa, että parin vuoden tähtäimellä työeläkemaksua voisi kyllä alentaakin. Talous ja palkkasumma kasvavat nopeammin kuin eläkemeno.
Laman aikana kerätyn vastuuvajeen kattaminen loppuu ja vastaava maksua korottava tekijä jää pois. Myös tulevia heikon palkkasumman aikoja varten koottu rahastojen ns. EMU-puskuri on saavuttanut alun perin suunnitellun kokonsa.
Lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäimen näkymät ovat siis erisuuntaisia. Eläkeasiat ovat kuitenkin kauaskantoisia. Eläketurvakeskuksen käppyrätkin ulottuvat vuoteen 2050, vaikka harva meistä jaksaa kantaa vastuuta sinne saakka. Tosi kauas katsoen maksuja pitäisi korottaa 5-10 prosenttia.
SAK ennakoi leikkauksia
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n sosiaalipoliittinen sihteeri Kaija Kallinen arvioi, että työeläketurvan kestävä rahoitus vaatii rahastointiasteen maltillista nostamista jo lähivuosina.
Maksujen lyhytnäköinen alentaminen kostautuisi Kallisen mukaan seuraavassa laskusuhdanteessa. Edessä olisivat tuntuvat korotukset tai niiden vaihtoehtona työeläketurvaa olisi leikattava.
Kalliselle ei kelpaa myöskään maksujen jäädytys nykytasolle useammaksi vuodeksi. Sekin johtaisi korotuksiin tai leikkauksiin.
Kallisen mukaan tukeva työeläketurva edellyttää rahoitusta, jossa ei tempoilla.
Palvelutyönantajien Markku Koponen arvioi, että EMU-puskuri on tupsahti täyteen juuri siksi, että työeläkemaksu oli ylimitoitettu. Korkeasuhdanteenkaan aikana ei pysytä purkamaan korkeata tyttömyyttä, koska hinta, jolla työntekijät pääsevät työmarkkinoille on niin kova, Koponen väittää.
Työeläkemaksussa on alentamisen varaa ilman, että horjutetaan työeläkejärjestelmää. Työttömyyden alenemisen kautta järjestelmä Koposen mukaan sitä vastoin vahvistuisi.
Vanhuuseläkeikä aikansa elänyt
Koposen mielestä käsite vanhuuseläkeikä eli 65 vuoden rajapyykki on työelämän muutoksissa vanhentunut. Eläkeaika ja työssäoloaika ovat sekoittuneet toisiinsa ja kaikille yhtenäinen eläkeikä on näin menettänyt merkityksensä.
Koponen kannattaisi kahdensuuntaista joustavuutta siten, että joustavan eläkkeellesiirtymisen lisäksi pitäisi olla mahdollista myös palata eläkkeeltä takaisin töihin, jos työhalut heräävät uudestaan tai tarjolla on uusia mielenkiintoisia haasteita.
Jos virallista eläkeikää ei olisi julistettu, jokainen voisi työskennellä niin kauan kuin intoa riittää tai kertynyt eläketaso miellyttää.
Ansioiden ja eläkkeiden pitäisi Koposen mukaan myös vastata nykyistä paremmin toisiaan. Jos jää varhain eläkkeelle, eläke on pienempi. Jos tekee pitkän päivätyön, saa paremman eläkkeen.
Kaiken työn pitäisi myös aina kartuttaa eläkettä ja järjestelmää tulisi muuttaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi työpaikan vaihtajia kohtaan. Nykyään yhden työnantajan palveluksessa koko työuransa työskennellyt työntekijä saa paremman eläkkeen kuin samat työvuodet puurtanut, joka on vaihtanut välillä työpaikkaa.
Suomalainen kummallisuus on myös rajaus, jonka mukaan vasta 23-vuotiaana tehdyt työt kartuttavat eläkettä. Sitä nuoremman työsuhteet eivät sitä tee, vaikka 14-vuotias jo kirjataan järjestelmään. Rajaus on perua vuodelta 1962, jolloin katsottiin, ettei täyttä kuormaa jakseta maksaa.
SAK:n Kaija Kallinen ei lämmennyt Koposen ajatuksille eläkeiästä. Hänen mielestään ihmiset haluavat tietää, kuinka kauan yhteiskunta odottaa heidän työskentelevän.
MARGIT HARA
9.6.2000
