STT-IA, 12.1.2001

Tutkijoiden tarkoitus oli kehittää hiirien ja rottien lisääntymistä ehkäisevä virus, mutta rokkovirusta muunnellessaan he huomasivatkin tehneensä siitä kuolettavan. Isorokon kaltainen virus on jo sellaisenaan vaarallinen, mutta geenimuuntelulla sen tappavuus lisääntyi entisestään.

Tutkijoiden mukaan myös ihmisviruksia olisi helppo muunnella vastaavasti, jolloin terroristeille tarjoutuisi mahdollisuus kehitellä uusi tappava ase.

Australialaisen tiedejärjestön johtaja Annabelle Duncan sanoo keksinnön osoittavan, että kansainvälistä biologiset aseet kieltävää sopimusta on uudistettava kiireellisesti.

- Tämänkaltaisia löytöjä tehdään jatkuvasti. Tärkeintä on, että niitä käytetään hyviin eikä tuhoisiin tarkoituksiin, Duncan sanoi. Hän toimi Persianlahden sodan jälkeen Irakin biologisia aseita tutkineen ryhmän varajohtajana.

Kansainvälinen sopimus biologisista aseista tehtiin vuonna 1972, ja sen on ratifioinut 140 valtiota. Sopimuksen nykyaikaistamisesta on neuvoteltu viimeiset neljä vuotta, mutta neuvottelut ovat edenneet hitaasti.

Tappavaa ehkäisyä

Virustutkimus tehtiin Australian yliopistojen yhteisen tutkimuskeskuksen tuhoeläinten torjunnan laitoksella.

Tutkimuksen johtajan Bob Seamarkin mukaan tavoitteena oli löytää biologinen keino hiiri- ja rottakantojen rajoittamiseen. Hiiret ja rotat tuhoavat Australiassa vuosittain miljardien dollarien edestä viljaa ja levittävät tauteja.

Tutkijat tekivät kokeita erilaisilla viruksilla ja niiden muunnoksilla. Manipulointien tavoitteena oli synnyttää vasta-ainetta, joka estäisi eläimen lisääntymisen.

- Havaitsimme yllättäen, että ylimääräinen geeni hiirirokkoviruksessa johti viruksia torjuvan immuniteetin tuhoutumiseen. Seurauksena normaalisti vastustuskykyiset koehiiret kuolivat, Seamark selittää.

Tutkimusryhmän mukaan vastaavanlaisella manipuloinnilla ihmisiin tarttuvasta isorokkoviruksesta voitaisiin tehdä entistä tappavampi.

Tutkimustuloksia esiteltiin keskiviikkona ilmestyneessä New Scientist -lehdessä. Tutkijat olivat yhteydessä Australian puolustusministeriöön ennen kuin tutkimustulokset päätettiin julkaista.
- Ymmärrän, että tällaisten "biologisten aseiden valmistusohjeiden" julkaiseminen huolestuttaa, Duncan sanoi.

Tutkijoiden mielestä keksintö olisi kuitenkin paljastunut ennen pitkää, ja paras tapa torjua väärinkäytöksiä on varoittaa niistä julkisesti.

Suomalaistutkija: Tappajavirus ei ole sensaatio

Dosentti Olli Vapalahti Helsingin yliopiston virologian osastolta ei pidä australialaisten tutkijoiden kehittämää "tappajavirusta" mitenkään sensaatiomaisena.

- Osa isorokkovirusten sukulaisista on tällaisia geenitekniikan työkaluja. Ainakin isorokkoviruksen lähisukulaisilla on tehty runsaasti tutkimusta aivan muihin asioihin liittyen, käyttäen työkaluna isorokkoviruksen lähisukulaista, rokotevirusta, Vapalahti sanoo.

Vapalahti myöntää, että australialaistutkijoiden vahingossa yhyttämää tietoa voidaan käyttää hyväksi biologisia aseita suunniteltaessa, mikäli virus toimii samalla tavalla ihmisten kohdalla kuin hiirissä. Tästä ei kuitenkaan ole mitään varmuutta.

- Merkitys on ehkä siinä, että vaikka väestö olisi rokotettu virusta vastaan, voitaisiin infektio siitä huolimatta saada aikaan, Vapalahti pohtii.

- Toisaalta jo olemassaolevat virussysteemit mahdollistavat bioaseen käytön. Isorokko on jo sinällään hyvä bioase, hän jatkaa.

Viruksien muuntelu on nykyään jo arkipäiväistä puuhaa. Sitä käytetään muun muassa geeniterapiassa ja valkuaisaineiden tuottoon bioreaktoreissa sekä teollisiin sovellutuksiin.

Vapalahti muistuttaa kuitenkin, että mikä tahansa ei ole virusten muuntelussakaan mahdollista:
- Mitä tahansa ominaisuuksia ei voida lisätä viruksen jo olemassaolevien ominaisuuksien päälle niin, että se edelleen säilyy toimintakykyisenä.

Neuvostoliitolla mittava ohjelma

Viruksien muuntelu ei teknisesti ole kovin vaativaa työtä. Entisellä Neuvostoliitolla oli mittava biologisten aseiden tuotanto-ohjelma, jossa jo 70- ja 80-luvun vaatimattomilla välineillä pystyttiin isorokon, Marburg-viruksen ja eräiden aivokuumevirusten valmistukseen.

Sen sijaan Ebola-virus löydettiin vasta vuonna 1976, eikä siitä ehditty tehdä keinotekoista virusta valmiiksi ennen kuin bioaseohjelmat ajettiin alas kansainvälisillä sopimuksilla.

Biologisia aseita on myös ainakin kerran valmistettu terrori-iskua varten. Vuonna 1995 sariinikaasuiskun Tokion metroon tehnyt Korkein totuus -lahko myönsi myöhemmin poliisikuulusteluissa, että sillä oli varastossa myös pernaruttoviruksia.

Uhkan todellisuudesta kertonee myöskin se, että Yhdysvallat käyttää Vapalahden mukaan vuosittain liki 2 miljardia dollaria (vajaat 15 miljardia markkaa) bioaseiskuun varautumiseen.

Ulkomaat -sivulle