Viikon pelidemo: Age of Empires, The Age of Kings
PETE PAKARINEN, 12.1.2001
Age of Empires oli strategian klassikko. Jatko-osa vie keski-ajalta kohti kuninkaiden ja keisareiden voittokulkua. Peli pysyy ominaisuuksiltaan edeltäjälleen liiankin uskollisena. Vaikka pelattavuus on hienoa, ei todellisilla strategisilla kehitysvaihtoehdoilla pääse mässäilemään. Laatukamaa faneille.
Klassikolle on vaikea tehdä jatkoa. Age of Empires II, The Age of Kings
vahvistaa säännön. Ajallisesti peli jatkuu siitä mihin edeltäjänsä loppui,
mutta sisäiseen kehitykseen on käytetty pikemminkin hiekkapaperia kuin
höylää. Eli lyhyesti: jos AOE jätti koukkuun, niin seuraajaa ilman on
vaikea olla, vaikka se jättääkin vähän laimeaksi.
Jos jätetään unhoon se, että AOE
II on antiikista edennyt keskiajalle, niin muut uudistukset ovatkin
lähinnä yksityiskohdissa. Joukkoja voi komentaa monipuolisesti kun useita
yksiköitä voi käskeä yhdessä eri muodostelmiin ja joko hyökkäämään tai
puolustamaan tiettyä kohdetta. Kansat ja erilaiset yksiköt ovat niin
runsaslukuisia ettei niiden kuvaamisesta ole juuri iloa.
Jos aseisiin on tullut tehoa, niin vastapuolella myös kestävyys on
parantunut. Hyökkäyksiin tarvitaan yhä enemmän joukkovoimaa, jos meinaa
todellista tuhoa aikaansaada. Näin realismikin on ykkösestä parantunut.
Kuningasuutuuksiin kuuluu tietysti linna sekä kanuunat, joilla edellisen
voi matkan päästä mäjäyttää muruiksi.
Rauhanomaisella puolella parhaita uudistuksia on, että torilla voi myydä ja
ostaa raaka-aineita ja siten vauhdittaa kehitystä. Kysynnän ja tarjonnan
laki toimii vain perin ikävän pysyvästi. Mitä enemmän myyt, sitä alemmas
hinta laskee - eikä kuunaan nouse.
Miksi sitten kaikki uusi ja hieno tuntuu laimealta? Ehkä siksi, että pelin
perusstrategia edelleenkin niin vahvasti houkuttelee vain ja ainoastaan
sotimaan. Diplomatia ja kauppa on toki kehittynyt niin, että liittojen
solmiminen myös tietokonevastustajien kanssa helpottuu. Samoin kaupankäynti
on vaurauden kasvun avittajana edeltäjää merkittävämmässä asemassa. Se ei
kuitenkaan houkuta.
Yksi syy on, että pelaaja ei itse diplomatiassaan voi tehdä kunnon
aloitteita tietokoneelle. Liittoutumistilanteissa vaihtoehdoksi jää vian
maksaa pyydetyt lahjukset ja pelata sen mukaan.
Toisaalta eri kansoilla voisi olla vielä selvemmin toisistaan poikkeavia
rooleja kuin nyt, jolloin poikkeamat perustuvat paljolti siihen millä
yksiköillä kannattaa missäkin vaiheessa taistella. Eli peli voisi
houkutella monipuolisempaan kauppaan ja kehitykseen ja siten syventää
haastetta.
Näin AOE II:n mainostama "hallitse kaupan ja diplomatian avulla" jää
tyhjäksi ja kuolleeksi kirjaimeksi. Vaikoilukin on tehty turhan kalliiksi,
sillä vastustajan liikkeiden paljastaminen onnistuu vasta tuhansien
kultayksiköiden kasaudeuttua kirstuun. Siinä varallisuusvaiheessa on joka
tapauksessa jo pelin voittaja ellei aivan tumpuloi.
Narina on narinaa, myönnetään. Pelihän on edelleen omassa luokassaan. Se
epäilemättä tuottaa riemukkaita haasteita moninpelinä vielä pitkään sillä
siksi haastavaa pienten yksityiskohtien hallinta on.
Ajassa -sivulle
|