Sota-analyytikko Nils-Erik Stenbäck arvioi Kannaksen suurhyökkäystä

STT-IA, 12.1.2001

Karjalan Kannaksella 9. kesäkuuta alkaneen suurhyökkäyksen alla hän sai sotilasystävältään Ruotsista tiedon Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä 36 tuntia ennen itse offensiivin alkua. Hyökkäys oli alkamassa 24 vihollisdivisioonan voimin.

Stenbäck kertoo antaneensa Tukholmasta puhelimitse saamansa tiedot heti eteenpäin. Ne tarkistettiin häneltä toistamiseen. Seuraavana päivänä esimies piti näitä tietoja "tyhmyyksinä". Sota-analyytikon tiedot olivat kuitenkin oikeita aina hyökkäävien divisioonien määrän suhteen.

- Me, sodan ajan Päämajaan palvelukseen kutsutut, allekirjoitimme valallisen sitoumuksen olla kertomatta tai kirjoittamatta mistään, mitä olimme työssämme kokeneet, ennen kuin sodan loppumisesta olisi kulunut 25 vuotta.

- Tätä vaitiolovelvollisuutta pidennettiin useaan otteeseen ymmärrettävistä syistä. Presidentti Mauno Koivisto vapautti meidän siitä vuonna 1988, toteaa pitkän siviiliurankin tehnyt Nils-Erik Stenbäck torstaina julkistetussa kirjassaan.

Eläkkeellä ollessaan hän on kirjoittanut muistelmateoksen Vaaran vuodet, jossa puututaan syvällisesti Karjalan Kannaksen suurhyökkäystä edeltäviin tiedustelutuloksiin ja arvioidaan mm. sitä, miksi tietoa suurhyökkäyksestä ei saanut julkistaa edes omalle sodanjohdolle ja divisioonan komentajille tarkoitetussa viikkotiedotteessa. Kustantajana on Suomen Sotilas.

Radiotiedustelu perillä

Kannaksen suurhyökkäyksen alla Päämajan Tiedustelu 1:ssä oltiin toki jo ennen Stenbäckin saamaa Tukholman-soittoa - radiotiedustelulta saatujen tietojen pohjalta - täysin yksimielisiä siitä, että hyökkäys oli odotettavissa pian.

Sitä oltiin jo kirjaamassa komentajille tarkoitettuun viikkotiedotteeseenkin. Tiedote kuitenkin pysäytettiin perustellen, että "puolustusta ei pidä pelotella. Se paljastaisi myös Päämajan pelon tulevasta hyökkäyksestä".

Stenbäck kertoo muistelmissaan, että tiedotteen laatinut majuri Reino Ketonen oli raivoissaan siitä, että hänen varoituskirjeensä pysäytettiin, vaikka sen pohjana oli eversti Hallamaan osaston perinpohjainen radiotiedustelu.

Vihollisen radioyhteyksien seurannan avulla oltiin perillä mm. vihollisen armeijakuntien, divisioonien ja pienempien yksiköiden keskitysmarsseista.

Tiedustelu 1 oli sitä ennen antanut monia varoituksia Kannaksella tulossa olevasta hyökkäyksestä, mutta operatiivinen osasto ei Stenbäckin tietojen mukaan uskonut niihin.

Wennbergin varoitus

Ruotsin pääesikunnassa työskennelleen kapteeni Curt Wennbergin soiton sisältö Stenbäckille puolitoista vuorokautta ennen suurhyökkäystä oli:

"Mitä te pojat oikein teette rintamalla, laiskottelette, otatte aurinkoa, pelaatte jalkapalloa ja korttia, lystäilette aivan kuin maailmassa ei olisi sotaa, vaan syvä rauha? Te ette edes harjoittele tulevan hyökkäyksen varalta".

Edelleen Wennberg sanoi Kannaksella olevan 24 divisioonaa hyökkäysvalmiina.
"Siellä on tykki tykin ja tankki tankin vieressä, ja sinne on matkalla uusia moottoroituja yksiköitä." Samalla hän kertoi asiasta kirjoitetun jopa New Yorkin lehdissä.

Stenbäck välitti luonnollisesti tiedot eteenpäin. Kolmen tunnin päästä samana iltana marsalkan johtoesikunnastakin pyydettiin toistamaan tiedot.

Tiedustelu 1:n päällikkö, majuri Uljas Käkönen oli ollut illalla poissa, mutta jo seuraavana päivänä paikalla ja sai samat tiedot Stenbäckiltä.

Vastaus oli: "Tyhmyyksiä, älkää kuunnelko tällaista, kuinka kaukana rintamaltamme olevat ruotsalaiset voisivat tietää vihollistemme suunnitelmista enemmän kuin me".

Ajassa -sivulle