Opiskelijoiden talous kohentunut, työssäkäynti yleistynyt

IA, 12.1.2001

Nousukauden myötä opiskelijoiden taloudellinen tilanne näyttää kohentuneen samalla kun opiskelijoiden työssäkäynti on lisääntynyt.

Yliopisto-opiskelijoista taloudelliseen asemaansa tyytymättömiä oli 19 prosenttia ja amk-opiskelijoista 27 prosenttia. Vielä vuonna 1997 yliopisto-opiskelijoista 35 prosenttia ja vuonna 1998 amk-opiskelijoista 25 prosenttia oli tyytymättömiä toimeentuloonsa.

Puolet opiskelijoista rahoitti elämäänsä ansiotuloilla. Opiskelijoiden enemmistö ei koe opintolainaa opintotuen osaksi. Syy työssäkäynnin yleisyyteen on opintotuen riittämättömyys elinkustannuksiin.

Amk-opiskelijoista ja yliopisto-opiskelijoista työskentelee opintojen ohessa lähes yhtä moni, joskin yliopisto-opiskelijoiden työssäkäynti on yleisemmin kokopäiväistä. Työhön käytetty aika on pois opiskelemisesta.

Työssäkäyvät yliopisto-opiskelijat arvioivat käyttäneensä opintoihin keskimäärin 19 tuntia viikossa, kun työssä käymättömillä opintoihin riitti aikaa 35 viikkotuntia. Amk-opiskelijoilla vastaavat luvut ovat 27 tuntia työskennelleillä ja 40 tuntia työssäkäymättömillä.

Yliopisto-opiskelijoista peräti 40 prosenttia piti opintojen ja työssäkäynnin yhteensovittamista ongelmallisena. Työssäkäynnin avulla saatavan taloudellisen hyödyn hintana näyttää olevan opintojen vaikeutuminen tai hidastuminen.

Yliopisto-opiskelijat käyvät enemmän työssä

Amk- ja yliopisto-opiskelijat poikkeavat toisistaan ikärakenteen, taloudellisen aseman ja opintojen intensiivisyyden mukaan. Ammattikorkeakouluissa on vähemmän pitkään opiskelleita, joten ikärakenne siellä on nuorempi.

Amk-opiskelijoiden keskimääräiset tulot (3 696 mk/ kk) olivat alhaisemmat kuin yliopisto-opiskelijoilla (3 914 mk/ kk). Opintorahalla ja -lainalla oli merkittävämpi osuus amk-opintojen rahoituksessa.

Yliopisto-opiskelijat sen sijaan käyvät enemmän työssä. Eroihin vaikuttavat korkeakoulujen sijainti erilaisilla paikkakunnilla.

Pääkaupunkiseudulla elinkustannukset ovat suuremmat, jolloin opintotukea on välttämätöntä täydentää työ- tai muilla ansioilla. Pienillä paikkakunnilla työskentelymahdollisuudet ovat vähäisemmät. Tulotaso vaihteli suuresti myös siviilisäädyn ja koulutusalan mukaan.

Kansainvälinen vaihto kiinnostaa

Opiskelijat ovat hyvin kiinnostuneita kansainvälisestä vaihto-opiskelusta. Vastanneista amk-opiskelijoista 10 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista 17 prosenttia oli jo opiskellut ulkomailla.

Vain kotimaassa toistaiseksi opiskelleista amk-opiskelijoista 40 prosenttia ja yliopisto-opiskelijoista peräti 49 prosenttia halusi opiskella ulkomailla vielä tulevaisuudessa.

Opintojen mielekkyyden, opiskelijan henkilökohtaisen kehittymisen ja tulevan työllistymisen kannalta vaihto-opiskelun lisääntyminen on myönteistä. Sen on kuitenkin todettu hidastavan opintojen etenemistä.

Korkeakoulutus on ammattikorkeakoulujen perustamisen myötä laajentunut voimakkaasti alueellisesti, määrällisesti ja sosiaalisesti 1990-luvulla. Yliopistot tarjoavat tutkintoon johtavaa opetusta 15 paikkakunnalla ja ammattikorkeakouluilla on toimintaa noin 80 kunnan alueella.

Maan 230 000 korkeakouluopiskelijasta amk-opiskelijoita on reilu kolmannes eli 82 000. Korkeakoulutuksen sosiaalisesta laajentumisesta kertoo, että amk-opiskelijoiden vanhemmista vain kymmenesosalla on korkeakoulututkinto, kun yliopisto-opiskelijoiden vanhemmista korkeasti koulutettuja on kolmannes.

Opetusministeriön tilaama ja FL Petri Lempisen ja FM Anna Tiilikaisen tekemä Opiskelijatutkimus 2000 on Suomen osuus kahdeksan EU-maan Euro Student Report -tutkimushankkeesta, jossa selvitetään mm. korkeakouluopiskelijoiden sosio-ekonomista asemaa, kansainvälistä opiskelua ja opintojen etenemistä.

Suomessa tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä, jonka otos valittiin kaikista ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Kyselyyn vastasi 2 157 opiskelijaa, ja toteutunut otos oli noin yksi prosentti perusopiskelijoista. Kyseessä on ensimmäinen sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen opiskelijat käsittänyt suomalainen tutkimus.

Kotimaa -sivulle