Ralf Sund vanhoista taistolaisista: Ihmiset kantavat historiaansa mukanaan
KIRSI JOHANSSON, 12.1.2001
Keskustelu taistolaiskommunistien arvoista ja tavoitteista on ryöpsähtänyt käyntiin. Vasemmistoliiton puoluesihteeri Ralf Sund ei kuitenkaan pidä asiaa pahana. Oma historia on seurannut jokaisen ihmisen mukana tavalla tai toisella, Sund kuittaa.
Ympäristöministeri Satu Hassi (vihr.) tarkasteli omaa taistolaismenneisyyttään varsin kriittisessä valossa Kansan Uutisten Viikkolehden haastattelussa. Hänestä oli luojan lykky, ettei taistolaisilla ollut valtaa, tai muuten olisi saatettu tehdä jotakin, mitä olisi saatu "tosissaan katua".
Viime maanantain Ilta-Sanomissa vanhat taistolaiset, kansanedustajat Esko-Juhani Tennilä ja Marjatta Stenius-Kaukonen, antoivat omat kommenttinsa. Tennilän mielestä Hassi oli taistolaisena vain "uushurahtanut porvari", mutta Stenius-Kaukonen valitteli, että vanhoista asioista rokotetaan joka päivä Vasemmistoliiton sisälläkin.
- Kerran taistolainen on aina taistolainen. Tunnen olevani toisen luokan vasemmistoliittolainen. Ensimmäiseen luokkaan en koskaan yllä, Stenius-Kaukonen sanoi Ilta-Sanomille.
Puoluesihteeri Sund kiistää, että Vasemmistoliitossa olisi varsinaisia luokkia vanhoille SKP:n enemmistöläisille tai vähemmistöläisille. Täysin hän ei Stenius-Kaukosen näkemystä kuitenkaan tyrmää.
- En sanoisi yhtä rankasti, mutta olisi epärehellistä väittää, että olisi savua ilman tulta. Menneisyyttä ei voi sataprosenttisesti pyyhkiä pois.
Viialaisen kääntymys riittävän raju
Sundin edeltäjä Vasemmistoliiton puoluesihteerinä Matti Viialainen oli taustaltaan taistolainen, toimi jopa Tiedonantaja -lehden toimittajana. Myöhemmin hän oli kuitenkin viemässä Vasemmistoliittoa hallitukseen ja Suomea Euroopan unioniin.
- Kyllä menneisyys on Mattiakin tavalla tai toisella seurannut. Matin kohdalla asiat vain toimivat toisin, koska hänen kääntymyksensä oli niin raju ja syvällekäypä. Sillä on merkitystä, mitä ihmiset ovat nyt, Sund sanoo.
- Kaikkien mainittujen henkilöiden kohdalla kuulee kuitenkin edelleen luonnehdintoja taistolaisuudesta, mutta en tiedä, miten ne ovat vaikuttaneet. Marjattakin on Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja ja ministeriryhmän jäsen. Ei menneisyys ole estänyt häntä pääsemästä ainakin jonkinlaisiin asemiin.
Wahlroosin nimitys pöyhäisi roskatynnyriä
Kun pankkiiri Björn Wahlroos loppusyksyllä nimitettiin Sampo-Leonian johtoon, harva ainakaan toimittajista malttoi olla muistuttamatta: "Vanha taistolainen!"
- Wahlroosin nimitys kyllä pöyhäisi historian roskatynnyriä, jota alettiin kaivella muidenkin kuin hänen osaltaan. Nimitys toimi katalysaattorina keskustelun alkamiselle, Sund arvioi.
- Satu Hassi taas olisi varmaan joka tapauksessa antanut haastattelunsa. Taistolaismenneisyys on seurannut häntä koko ajan, vaikka hän edustaa nyt eri ideologiaa ja puoluetta. Jutut sattuivat vain samaan aikaan.
Muutama kuukausi sitten suomeksi julkaistu ranskalainen teos kommunismin mustasta historiasta taas ei ollut omiaan herättämään keskustelua ainakaan Vasemmistoliitossa. Tapahtumien katsottiin olleen niin etäällä Suomesta ja kommunistien enemmistö, Sundin sanoin "terveempi siipi", oli koko ajan pitänyt kohtuullisen tiukkaa etäisyyttä Stalinin hirmutekoihin tai Tshekkoslovakian miehitykseen.
- Taistolaisilla taas ei ollut mitään asemia, joten he pääsevät irti kun sanovat, että emme tienneet. Kirja ei oikeastaan osunut kehenkään, joten kuka olisi käynyt keskustelua, Sund kysyy.
- Taistolaissiivessä olisi kuitenkin enemmän aihetta itsekritiikkiin suhteessa Neuvostoliittoon.
Taistolaiset nykyisin romantikkoja, ikäihmisiä
Sund - joka ei itse koskaan ollut kommunistisen puolueen jäsen, vaikka läheltä kehitystä seurasikin - muistuttaa, että kommunistien jako oli olemassa jo paljon aikaisemmin kuin 1960-luvun lopulla tapahtuneessa jakautumisessa enemmistöön ja vähemmistöön.
- Kun Neuvostoliitossa 1960-luvun alussa oli vapaammat tuulet, osa kommunisteista tuomitsi Nikita Hrushtshevin jyrkästi ja vaati Neuvostoliittoon tiukempaa komentoa. Osa kommunisteista hyväksyi NKP:n auktoriteetin, vaikka suurin osa ei hyväksynytkään puoluetta erehtymättömän käskijän asemaan.
Sund muistuttaa myös, että enemmistökommunistien johtaja Aarne Saarinen on rintamaveteraani, suomalainen kommunisti, paino ensimmäisellä sanalla. Vähemmistöläiset taas olivat ensi sijassa kommunisteja, ja sotien aikana maanpaossa tai käpykaartissa.
Mihin taistolaiset olisi pitänyt sijoittaa?
- Se on iso kysymysmerkki, mutta kyllä heissä oli vähän samaa henkistä ilmapiiriä kuin jälkimmäisissä. Nykyisin vanhat taistolaiset ovat enemmän romantikkoja, ikäihmisiä jo, Sund vastaa.
Politiikka -sivulle
| 
