**
*
    Verkkouutiset
  Pääkirjoitus | Politiikka | Kotimaa | Talous | Ulkomaat | Ajassa | Kolumnit | Sisältö
*

  • Etusivu
  • Ajanviete
  • Päivän sää
  • TV-ohjelmat
  • Viikon äänestys
  • Rekisteröidy
  • Arkisto
  • Haku Verkkouutisista:



    Politiikan kirjakeväässä Venäjää, Neuvostoliittoa ja suomettumista

    PETE PAKARINEN, 19.1.2001



    * Olo ja elo itänaapurin kanssa on kattava juonne kevään poliittisessa kirjallisuudessa. Venäjästä kirjoittaa Mauno Koivisto, suomettumista pohditaan kahdessakin teoksessa. Neuvostoliittoon liittyy myös Porkkalan tukikohdan historia. Sisäpolitiikan odotettavin teos on Risto Uimosen analyysi presidentin valtaoikeuksien riisumisesta.


    Kevään ehdoton kohokohta on presidentti Mauno Koiviston huhtikuussa ilmestyvä Venäjän idea (Tammi). Kirjassaan Koivisto käy läpi Venäjän historian keskeiset vaiheet ja etsii Venäjän ja venäläisyyden ydintä. Mitä merkitsi, kun Moskova julistautui kolmanneksi Roomaksi ja miten Moskovasta kasvoi imperiumi. Entä mikä merkitys sillä oli Suomen itsenäisyydelle.

    Koiviston näkökulma on mukana olleen valtiomiehen ja historian harrastajan näkökulma. Hän tarkastelee Venäjää suomalaisin silmin, mutta samalla pyrkimyksenä on ymmärtää historiaan vaikuttanutta venäläistä ajattelua. Kirja on näin samalla johdatus venäläiseen aatehistoriaan.

    Kevään ainoa teos, jonka voi olettaa sisältävän nykyisen sisäpolitiikan tarkkaa analyysiä on Risto Uimosen Riisuttu presidentti (WSOY). Kirjassa Uimonen kysyy milloin, miten ja miksi presidentin vallan vähentäminen tapahtui.

    Valtapeli istuvan presidentin, vallituksen ja eduskunnan välillä alkoi vasemmistoenemmistöiden eduskunnan aikana 1960-luvun lopulla ja siitä lähtien presidentin riisumiseen ovat osallistuneet lähes kaikki Suomen politiikan suuret nimet.

    Uimosen teosta täydentää katsaus vuoden 2000 presidentinvaalien merkillisyyksistä sekä syistä, joiden vuoksi Tarja Halonen valittiin presidentiksi.


    Suomettumispuhe jatkuu

    Suomettumiskeskustelua jatkaa Johan Bäckmanin toimittama artikkelikokoelma Entäs kun tulee se yhdestoista? (WSOY). Eri sukupolvien ja eri alojen edustajien runsaus antaa odottaa sillisalaattimaista lähestymistä.

    Ennakkotiedot lupaavat yllättäviä paljastuksia, herkullista ajankuvaa ja runsaasti kirjoittajien elämään liittyviä tarinoita.

    Yhden perspektiivin suomettumiseen antaa Björn Alholmin Toisinajattelija suurlähettiläänä (Tammi). Siinä muistellaan eritoten 1970-lukua, jolloin radikaalit sosialidemokraatit Kalevi Sorsan johdolla vyöryttivät ulkoasiainhallintoa. Samalla käydään läpi myös Kekkosen valtakauden vääristymiä, osittain ennen julkaisemattoman materiaalin turvin.

    Alholmin mukaan Kekkosen neuvostosuhteita leimasivat pelko ja pelottelu, mikä rappeutti koko suomalaisen poliittisen kulttuurin. Alholm toimi suurlähettiläänä mm. Moskovassa, Bonnissa ja Tukholmassa.


    Moskovan kaappaus

    Venäjän lähihistoriaan paneudutaan niinikään Esa Seppäsen kirjassa Kuuma elokuu 1991, musta lokakuu 1993 Moskovassa (Tammi). Urho Kekkosen entinen adjutantti, Esa Seppänen toimi Finn-Stroin Moskovan edustuston johtajana sekä myös suomalaisyhteisön turvallisuuskoordinaattorina noiden kriittisten päivien aikana.

    Janajevin juntan vallankaappaus elokuussa 1991 kukistui Jeltsinin vastarintaan. Tapahtumien seurauksena Neuvostoliitto lakkasi olemasta joulukuussa 1991. Kaksi vuotta myöhemmin Venäjän parlamenttia hallinneet kommunistit yrittivät kaapata vallan, mutta Jeltsin kukisti yrityksen asevoimien avulla Valkoisen talon taistelussa.

    Seppäsen kirja perustuu omien kokemusten ohella laajaan lähdemateriaaliin ja suomalaisten haastatteluihin. Siinä analysoidaan vuoden 1993 tapahtumia myös Suomen poliittisten päättäjien näkökulmasta. Kirja ilmestyy maaliskuussa.


    Haiderin Itävalta

    Jörg Haider - Itävallan vai koko Euroopan ongelma, otsikoivat Erkki Karjalainen ja Raija Valta maaliskuussa ilmestyvän kirjansa (Gummerus).

    Haider nousi Itävallan vapauspuolueen johtoon 14 vuotta sitten ja hänen johdollaan puolue nousi syksyn 1999 parlamenttivaaleissa maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja hallitukseen. Seurauksena oli EU-maiden diplomaattinen saarto.

    Vapauspuolue jakaa demagogiassaan ihmiset meihin - rehellisiin, työteliäisiin ja kunnollisiin sekä muihin - kieroihin, rikollisiin, sosiaaliturvan väärinkäyttäjiin. Meihin kuuluvat pieni mies television ääressä, muihin poliittiset vastustajat, pakolaiset ja vierasveriset.

    Pitkän linjan ulkomaanjournalistit ovat seuranneet Haiderin poliittista uraa vuodesta 1986 alkaen. He valottavat Haiderin henkilökuvaa, taustaa sekä niitä Itävallan erikoispiirteitä, jotka ovat mahdollistaneet demagogi Haiderin ja aiemmin Adolf Hitlerin maailmankuvan muotoutumisen.

    Saksalaiselle kielialueelle vie myös Hannes Saarisen Suomi Berliinissä - Finnland in Berlin (Otava). Kirjoituskokoelmassa tarkastellaan Suomen ja Saksan valtiollisia ja kulttuurisuhteita.


    Miehitetyn Porkkalan historia

    Jari Leskinen ja Pekka Silvasti ovat perehtyneet venäläisiin sotilasarkistoihin tutkiessaan Porkkalaa Neuvostoliiton tukikohtana (Suljettu aika, WSOY). Heidän mukaansa J.K. Paasikiven huoli Helsingistä tykinkantaman päässä puna-armeijasta ei ollut turha.

    Kirjassa kuvataan paitsi sitä millaisia hyökkäyksiä Stalin suunnitteli Porkkalasta tehtävän myös arkea piikkilankojen ympäröimässä tukikohdassa. Kirjoittajat kuvaavat ankeita vankeusoloja ja tiukkoja kuulusteluja, joihin väärälle puolelle rajaa erehtyneet suomalaiset veneilijät joutuivat.

    Kiinnostavaa historiaa on myös Kari Selénin Sarkatakkien maa (WSOY), tutkimus suojeluskuntien historiasta. Kirjassa tarkastelleen ensimmäistä kertaa laaja-alaisesti suojeluskuntajärjestön asemaa ja vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan.

    Muista kirjakevään poliittisluontoisista teoksista kannattaa mainita Lasse Lehtisen Luonnekuvia (WSOY), johon on koottu Hesarin sunnuntaisivujen haastattelut. Jarmo Virmavirran Poikien kanssa Suomalaisella Klubilla (Otava) sisältää kertomuksia 125 vuotta täyttävästä Helsingin Suomalaisesta Klubista ja klubilaisista.

    Suurista kustantajista Tammi ja WSOY tarjoavat parhaat ja kiintoisimmat politiikan kirjauutuudet. Gummeruksen ainoa valopilkku on Haider, Otavaa kannattaa tuskin edes mainita. Editakin ehkä jotain kustantaa, vaikkei välitä siitä kertoa.

    Analyyttistä yhteiskunnallista kirjallisuutta julkaisevat myös muun muassa Vastapaino, Gaudeamus sekä jyväskyläläiset Ateena ja SoPhi. Tähän tarjontaan paneudutaan myöhemmin.



    Politiikka -sivulle

    **