**
*
    Verkkouutiset
  Pääkirjoitus | Politiikka | Kotimaa | Talous | Ulkomaat | Ajassa | Kolumnit | Sisältö
*

  • Etusivu
  • Ajanviete
  • Päivän sää
  • TV-ohjelmat
  • Viikon äänestys
  • Rekisteröidy
  • Arkisto
  • Haku Verkkouutisista:



    Jopa Alan Greenspanin luottamus alkaa horjua

    PER-ERIK LÖNNFORS, 19.1.2001



    * Kun Yhdysvaltain keskuspankin Fedin pääjohtaja Alan Greenspan dramaattisesti laski pankin ohjauskorkoa sääntömääräisten kokousten välissä heti uuden vuoden jälkeen hän tuli tunnustaneeksi kaksi virhettä.


    Ensinnäkin Greenspan oli aliarvioinut talouden heikkenemisen, tai yliarvioinut inflaatiovaaran, kun ei alentanut korkoa Fedin kokouksessa kaksi viikkoa aikaisemmin. Toiseksi taloudellinen kehitys oli osoittanut viime toukokuun korotuksen vääräksi toimenpiteeksi.

    Toukokuun korotus saa nyt ekonomistien yleisen tuomion, vaikka esimerkiksi arvostettu taloustieteilijä Paul Krugman tunnustaa harjoittavansa jälkiviisautta omalla arvostelullaan.

    Sen sijaan on vaikeampi ymmärtää keskuspankin passiivisuutta syksyllä. Fiskarsin uusi toimitusjohtaja Yhdysvalloissa Bill Denton näki vähittäiskaupan heikkenevän jo juhannuksena. Kaupan myynnin edistäminen marraskuussa oli pahasti myöhässä.

    Lopullinen isku tuli joulukuun myynnin nousun jäädessä 0,2 prosenttiin, kun se vuosi aikaisemmin oli kasvanut 6,1 prosenttia.

    Yllätystempullaan Greenspan osoitti myös pelkäävänsä taloudellista tulevaisuutta arvioitua enemmän, ja osakkeet lähtivätkin jälleen luisuun ensimmäisen voimakkaan ilonhypähdyksen jälkeen.


    Uusi epävarmuus Yhdysvalloissa

    Fedin näin paljastuneet pahat aavistukset yhdessä keskuspankin ailahtelevaisuuden kanssa ovat aiheuttaneet uuden epävarmuuden Yhdysvaltojen taloudessa. Kukaan rehellinen ekonomisti ei uskalla ennakoida minne kehitys johtaa ja koska se taas kääntyy.

    Uusia tekijöitä Yhdysvaltojen taloudessa ovat ainakin pörssin lisääntynyt vaikutus reaalitalouteen, teknologiayritysten voimakas nousu ja lasku, yritysten ja kotitalouksien velkaantuneisuus kymmenen vuotta kestäneen korkeasuhdanteen jälkeen sekä voimakkaasti kasvaneet tuloerot.

    Näistä tekijöistä muodostuva "uusi talous" on nyt monen yllätykseksi osoittautunut vähintään yhtä haavoittuvaksi kuin vanha.

    Osakkeita tai osuuksia sijoitusrahastoissa omistavien amerikkalaisten määrä lisääntyi Wall Streetin lukujen mukaan 52 miljoonasta vuonna 1989 84 miljoonaan vuoteen 1998.

    Osakkeiden kurssien ollessa huipussaan viime maaliskuussa niiden osuus kansantuotteesta oli kolminkertaistanut kymmenessä vuodessa. Kehityksellä on voimakas vaikutus kulutukseen.

    Kun Fedin korkopolitiikka ennen vaikutti investointeihin ja kulutukseen, jotka vuorostaan vaikuttivat pörssikursseihin, näyttää nokkimisjärjestys nyt muuttuneen. Korot vaikuttavat pörssiin, joka vaikuttaa kulutukseen ja investointeihin.

    Tämä saattaa pakottaa Al Greenspanin ottamaan huomioon korkojen vaikutuksen pörssiin. Tästä häntä nyt arvostellaan, koska pörssi ei saisi heilutella maan keskuspankkia.


    Teknologiatalouden nousu kupla

    Teknologiatalouden merkityksestä ollaan monta mieltä. Sen uskomaton nousu pörssissä tunnustetaan vihdoinkin yleisesti kuplaksi. Toisaalta it-yhtiöiden arvioidaan aidosti lisäävän talouden tuottavuutta.

    Mutta jos yksityistaloudet ja yritykset ovat investoineet liikaa uuteen teknologiaan saattaa saneeraus kestää hyvinkin kauan. Vaarana taloudelliselle kehitykselle pidetään myös yritysten ja kuluttajien velkaantuneisuutta. Korkeasuhdanteesta huolimatta amerikkalaiset kuluttavat enemmän kuin tienaavat.

    Tästä syntyvät riskit alkavat nyt toteutua. Ongelmaluotot ja konkurssit ovat lisääntyneet 10 prosenttia yhdessä vuodessa.

    Voimakkaasti kasvaneet tuloerot ovat tuoneet mukanaan rakenteellisen muutoksen jonka vaikutusta kansantalouteen on vaikea arvioida. James K. Galbraithin mukaan tuloerot ovat suuremmat kuin koskaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jos mukaan ei lasketa kolmekymmentäluvun suurta lamaa.

    Keskipalkat ovat reaaliarvoltaan alimmat vuoden 1978 jälkeen, ja 5,5 dollarin minimipalkan reaaliarvo on myös laskenut.


    Työllisyyskehitys myös heikkenemässä

    Yhdysvaltain erinomainen työllisyys osoittaa myös heikkenemisen merkkejä. Yhtiöt ilmoittivat joulukuussa irtisanomisensa kolminkertaistuneen marraskuusta 133 000:een.

    Nopeammin tilastoituvat työttömyyskorvaushakemukset lisääntyvät myös, joten työttömyyden odotetaan kasvavan nykyisestä hyvästä 4 prosentista.

    Taantuma vaikuttaa entistä nopeammin työllisyyteen koska paljon työvoimaa on siirtynyt teollisuudesta palveluelinkeinoihin. Järjestäytymisprosentti yksityisessä sektorissa on mm. tästä johtuen alentunut 12 prosentista 9,5:een vuoden 1990 jälkeen.

    Huolia lisäävät uuden hallituksen lupaamat jättimäiset veronalennukset. Ensinnäkin ne vaikuttavat talouteen hyvin paljon hitaammin kuin korot, joiden vaikutus sekin on niin kaukana kuin 9-12 kuukauden päässä. Toisekseen liittovaltion vara veronalennuksiin saattaa supistua yllättävän nopeasti, jos todellinen lama iskee.

    Taantuman määritelmä edellyttää kuitenkin kahden perättäisen neljänneksen taloudellista supistumista. Tämän Alan Greenspan saattaa välttää uusilla veronalennuksilla.

    Greenspan täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Hän on neljäntoista vuoden aikana taiturimaisesti ohjannut Yhdysvaltain talouskehitystä. Hänen ainoaksi virheekseen lasketaan, että hän ei ajoissa huomannut sitä laskukautta joka myötävaikutti George Bushin vaalitappioon vuonna 1992.

    Ennen pääjohtajakautensa loppumista 2004 Greenspan ehtii aiheuttaa saman vahingon myös George W. Bushille, ja samalla menettää paikkansa korkopolitiikan erehtymättömänä ihmemiehenä maailmantalouden historiankirjoissa...

    Kirjoittaja on STT:n entinen päätoimittaja.



    Talous -sivulle

    **