Jopa Alan Greenspanin luottamus alkaa horjua
PER-ERIK LÖNNFORS, 19.1.2001
Kun Yhdysvaltain keskuspankin Fedin pääjohtaja Alan Greenspan dramaattisesti laski pankin ohjauskorkoa sääntömääräisten kokousten välissä heti uuden vuoden jälkeen hän tuli tunnustaneeksi kaksi virhettä.
Ensinnäkin Greenspan oli aliarvioinut talouden heikkenemisen, tai
yliarvioinut inflaatiovaaran, kun ei alentanut korkoa Fedin
kokouksessa kaksi viikkoa aikaisemmin. Toiseksi taloudellinen
kehitys oli osoittanut viime toukokuun korotuksen vääräksi
toimenpiteeksi.
Toukokuun korotus saa nyt ekonomistien yleisen tuomion,
vaikka esimerkiksi arvostettu taloustieteilijä Paul Krugman
tunnustaa harjoittavansa jälkiviisautta omalla arvostelullaan.
Sen sijaan on vaikeampi ymmärtää keskuspankin passiivisuutta
syksyllä. Fiskarsin uusi toimitusjohtaja Yhdysvalloissa Bill
Denton näki vähittäiskaupan heikkenevän jo juhannuksena.
Kaupan myynnin edistäminen marraskuussa oli pahasti
myöhässä.
Lopullinen isku tuli joulukuun myynnin nousun jäädessä 0,2
prosenttiin, kun se vuosi aikaisemmin oli kasvanut 6,1
prosenttia.
Yllätystempullaan Greenspan osoitti myös pelkäävänsä
taloudellista tulevaisuutta arvioitua enemmän, ja osakkeet
lähtivätkin jälleen luisuun ensimmäisen voimakkaan
ilonhypähdyksen jälkeen.
Uusi epävarmuus Yhdysvalloissa
Fedin näin paljastuneet pahat aavistukset yhdessä
keskuspankin ailahtelevaisuuden kanssa ovat aiheuttaneet
uuden epävarmuuden Yhdysvaltojen taloudessa. Kukaan
rehellinen ekonomisti ei uskalla ennakoida minne kehitys johtaa
ja koska se taas kääntyy.
Uusia tekijöitä Yhdysvaltojen taloudessa ovat ainakin pörssin
lisääntynyt vaikutus reaalitalouteen, teknologiayritysten
voimakas nousu ja lasku, yritysten ja kotitalouksien
velkaantuneisuus kymmenen vuotta kestäneen
korkeasuhdanteen jälkeen sekä voimakkaasti kasvaneet
tuloerot.
Näistä tekijöistä muodostuva "uusi talous" on nyt monen
yllätykseksi osoittautunut vähintään yhtä haavoittuvaksi kuin
vanha.
Osakkeita tai osuuksia sijoitusrahastoissa omistavien
amerikkalaisten määrä lisääntyi Wall Streetin lukujen mukaan
52 miljoonasta vuonna 1989 84 miljoonaan vuoteen 1998.
Osakkeiden kurssien ollessa huipussaan viime maaliskuussa
niiden osuus kansantuotteesta oli kolminkertaistanut
kymmenessä vuodessa. Kehityksellä on voimakas vaikutus
kulutukseen.
Kun Fedin korkopolitiikka ennen vaikutti investointeihin ja
kulutukseen, jotka vuorostaan vaikuttivat pörssikursseihin,
näyttää nokkimisjärjestys nyt muuttuneen. Korot vaikuttavat
pörssiin, joka vaikuttaa kulutukseen ja investointeihin.
Tämä saattaa pakottaa Al Greenspanin ottamaan huomioon korkojen
vaikutuksen pörssiin. Tästä häntä nyt arvostellaan, koska
pörssi ei saisi heilutella maan keskuspankkia.
Teknologiatalouden nousu kupla
Teknologiatalouden merkityksestä ollaan monta mieltä. Sen
uskomaton nousu pörssissä tunnustetaan vihdoinkin yleisesti
kuplaksi. Toisaalta it-yhtiöiden arvioidaan aidosti lisäävän
talouden tuottavuutta.
Mutta jos yksityistaloudet ja yritykset ovat investoineet liikaa
uuteen teknologiaan saattaa saneeraus kestää hyvinkin kauan.
Vaarana taloudelliselle kehitykselle pidetään myös yritysten ja
kuluttajien velkaantuneisuutta. Korkeasuhdanteesta huolimatta
amerikkalaiset kuluttavat enemmän kuin tienaavat.
Tästä syntyvät riskit alkavat nyt toteutua. Ongelmaluotot ja
konkurssit ovat lisääntyneet 10 prosenttia yhdessä vuodessa.
Voimakkaasti kasvaneet tuloerot ovat tuoneet mukanaan
rakenteellisen muutoksen jonka vaikutusta kansantalouteen on
vaikea arvioida. James K. Galbraithin mukaan tuloerot ovat
suuremmat kuin koskaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen,
jos mukaan ei lasketa kolmekymmentäluvun suurta lamaa.
Keskipalkat ovat reaaliarvoltaan alimmat vuoden 1978 jälkeen,
ja 5,5 dollarin minimipalkan reaaliarvo on myös laskenut.
Työllisyyskehitys myös heikkenemässä
Yhdysvaltain erinomainen työllisyys osoittaa myös
heikkenemisen merkkejä. Yhtiöt ilmoittivat joulukuussa
irtisanomisensa kolminkertaistuneen marraskuusta
133 000:een.
Nopeammin tilastoituvat työttömyyskorvaushakemukset lisääntyvät myös, joten
työttömyyden odotetaan kasvavan nykyisestä hyvästä 4
prosentista.
Taantuma vaikuttaa entistä nopeammin
työllisyyteen koska paljon työvoimaa on siirtynyt teollisuudesta
palveluelinkeinoihin. Järjestäytymisprosentti yksityisessä
sektorissa on mm. tästä johtuen alentunut 12 prosentista
9,5:een vuoden 1990 jälkeen.
Huolia lisäävät uuden hallituksen lupaamat jättimäiset
veronalennukset. Ensinnäkin ne vaikuttavat talouteen hyvin
paljon hitaammin kuin korot, joiden vaikutus sekin on niin
kaukana kuin 9-12 kuukauden päässä. Toisekseen liittovaltion
vara veronalennuksiin saattaa supistua yllättävän nopeasti, jos
todellinen lama iskee.
Taantuman määritelmä edellyttää kuitenkin kahden perättäisen
neljänneksen taloudellista supistumista. Tämän Alan Greenspan
saattaa välttää uusilla veronalennuksilla.
Greenspan täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Hän on neljäntoista
vuoden aikana taiturimaisesti ohjannut Yhdysvaltain
talouskehitystä. Hänen ainoaksi virheekseen lasketaan, että
hän ei ajoissa huomannut sitä laskukautta joka myötävaikutti
George Bushin vaalitappioon vuonna 1992.
Ennen pääjohtajakautensa loppumista 2004 Greenspan ehtii
aiheuttaa saman vahingon myös George W. Bushille, ja samalla
menettää paikkansa korkopolitiikan erehtymättömänä
ihmemiehenä maailmantalouden historiankirjoissa...
Kirjoittaja on STT:n entinen päätoimittaja.
Talous -sivulle
|