Uusi vesidirektiivi aiheuttaa melkoisia muutoksia
MIKKO LAITINEN, 19.1.2001
EU:n alueella voimaan tullut vesipolitiikan puitedirektiivi aiheuttaa useita muutoksia Suomenkin vesien käyttöön ja suojeluun. Direktiivi viitoittaa EU:n jäsenmaiden vesipolitiikan suuntaviivat vuosiksi eteenpäin. Direktiivin toimeenpano edellyttää Suomessa eri hallinnonalojen tiivistä yhteistyötä.
Direktiivi tuo vesiensuojeluun joukon uusia ja osin hankalia määritelmiä. Sen keskeisenä tavoitteena on saavuttaa pintavesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila sekä pohjavesien hyvä määrällinen ja kemiallinen tila 15 vuoden kuluessa voimaantulosta.
Vesipuitedirektiivi koskee niin pinta-, pohja- kuin rannikkovesiäkin. Sen tarkoituksena on turvata pinta- ja pohjavesien riittävä saanti, suojella alue- ja merivesiä sekä edistää kansainvälisten vesiä ja meriä koskevien sopimusten tavoitteiden toteutumista.
Vesien tilan huononeminen on estettävä. Järviä, jokia, rannikkovesiä ja pohjavesimuodostumia on suojeltava, niiden tilaa parannettava, ja edistettävä niiden ennallistamista. Pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen on ehkäistävä tai rajoitettava.
Vaatimuksena toimenpideohjelma
Direktiivin soveltamiseksi kunkin maan on perustettava alueelleen vesipiirejä. Pieniä vesistöalueita yhdistetään suuriin vesistöalueisiin tai useita pieniä alueita yhdeksi. Pohjavedet ja rannikkovedet vesistöalueen rajoilla liitetään lähimpään tai soveltuvimpaan vesipiiriin.
Vesipiirien ominaispiirteet ja alustava käsitys vesien tilasta sekä ihmistoiminnan vaikutukset vesien tilaan on selvitettävä neljän vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Lisäksi on vesipiireittäin tehtävä vesien käytön taloudellinen analyysi sekä perustettava suojelualueita koskevat rekisterit.
Vesipiirille on laadittava erityinen toimenpideohjelma, jonka on oltava valmiina yhdeksän vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Niin ikään samassa ajassa tulee valmistua vesipiirin hoitosuunnitelma, johon sisältyvät direktiivien vaatimien ohjelmien, selvitysten, kartoitusten, seurantojen ja raportointien yhteenvedot.
Hoitosuunnitelman laatimiseen liittyy myös tiedotusvelvollisuus, jotta kansalaiset ja eri tahot voivat osallistua vesiensuojelun suunnitteluun entistä paremmin.
Seurannan painopiste muuttuu
Direktiivi muuttaa Suomen nykyistä pintavesien seurantaa, velvoitetarkkailua ja luokittelua merkittävästi.
Kun vesiä nykyisin luokitellaan Suomessa niiden käyttökelpoisuuden perusteella kriteerinä fysikaaliset ja kemialliset tekijät , tulee näkökulma jatkossa olemaan ekologinen. Pintavesien koko luokittelukriteeristö uusitaan ja pohjavesille luodaan uusi kriteeristö.
Direktiivin toimeenpano edellyttää tiivistä yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä. Suomessa onkin jo aloitettu mittava direktiivin toimeenpanon valmistelutyö. Valmistelua johtavan ohjausryhmän puheenjohtajana toimii ympäristöministeriön ylijohtaja Pekka Jalkanen.
Monia hankkeita
Useilla tutkimus- ja kehityshankkeilla saadaan tarvittavaa tietoa ajatellen koko maata. Kiireellisimpiin hankkeisiin kuuluvat pintavesien ekologisen tilan luokitteluun liittyvät tutkimukset.
Ekologisen tilan luokituksen kehityshanke liittyy läheisesti muihin direktiiviin raportointiin kuuluviin tutkimus- ja kehittämistehtäviin, joiden valmistelu on aloitettu jo viime vuonna. Uuden luokituksen valmisteluvastuu on Suomen ympäristökeskuksessa, mutta työtä toteutetaan laaja-alaisesti yhdessä alueellisten ympäristökeskusten kanssa.
Monipuolisten tutkimushankkeiden ohella on käynnistetty kaksi kokeiluhanketta, jotka on keskitetty Vuoksen vesistöalueelle ja Länsi-Suomeen. Länsi-Suomessa tutkimuskohteena on jokien ekologien luokittelu, ja Vuoksen vesialueella keskitytään järvien luokitukseen.
Länsi-Suomessa tarkastelun kohteina ovat Paimionjoki, Kyrönjoki ja Siikajoki, ja hanketta koordinoi Länsi-Suomen ympäristökeskus. Vuoksen kokeilussa koordinointivastuu on Etelä-Savon ympäristökeskuksella.
Asiantuntijaryhmä tekee laajaa yhteistyötä rannikkovesien tilan ekologisen luokittelun laatimiseksi. Ryhmä osallistuu pohjoismaiseen yhteistyöhön, johon haetaan tukea Pohjoismaiden ministerineuvostolta. Lisäksi osallistutaan EU:n viidennen tutkimusohjelman yhteishakemuksiin.
Yhteistyötä tutkimushankkeissa ja asiantuntijatehtävissä tehdään myös Ruotsin ja Viron rannikkoryhmien kanssa. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat niin ikään Euroopan ympäristövirasto EEA (European Environmental Acency) ja Itämeren suojelukomissio (HELCOM).
Asiantuntijaryhmässä ovat edustettuina maa- ja metsätalousministeriö, Suomen ympäristökeskus, rannikon alueelliset ympäristökeskukset, merentutkimuslaitos, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Åbo Akademi ja Oulun yliopisto.
Joulukuussa voimaan tulleen direktiivin kustannusvaikutuksia Suomessa on toistaiseksi vaikeaa arvioida. Selvää kuitenkin on, että kaikkia direktiivin vaatimia toimia ei saada aikaan pikkurahalla.
Lainsäädännössä direktiivi aiheuttaa muutoksia erityisesti ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin. Kyseessä on pitkäaikainen prosessi, jonka tuloksia voidaan paremmin arvioida vasta vuosien kuluttua. Joka tapauksessa uudistuksista kuvastuu kestävän kehityksen periaate, jota muun muassa luonnonsuojelujärjestöjen edustajat ovat ponnekkaasti ajaneet.
Politiikka -sivulle
| 
