Hiukkaspurkaukset aiheuttavat maapallolla voimakkaita revontulia
Auringon aktiivisuus näkyy sen pinnan pilkuissa
STT-IA, 5.1.2001
Tavallista voimakkaammat revontulet ovat räiskyneet päättyvänä vuonna eri puolilla maata. Etelä-Suomen lisäksi revontulia on poikkeuksellisesti nähty myös Keski-Euroopassa Pohjois-Italiaa myöten.
Revontulien vilkkaus on seurausta meneillään olevasta auringon aktiivisuudesta, joka vaihtelee 11 vuoden auringonpilkkujakson mukaisesti. Auringonpilkkujakson maksimi ajoittuu vuosille 2000 ja 2001.
Avaruusfyysikko Esa Turunen on seurannut auringonpilkkujakson kehittymistä revontulien tutkimiseen keskittyneessä Sodankylän geofysiikan observatoriossa.
Avaruudessa olevat satelliitit välittävät jatkuvasti kuvaa
auringosta. Lapissa puolestaan Sodankylän lisäksi Muoniossa,
Kilpisjärvellä ja Kevolla olevat revontulikamerat tallentavat
digitaalikuvaa taivaasta.
Auringon pinnalla näkyvien pilkkujen runsaus kertoo suunnattoman vetypallon aktiivisuuden kasvusta.
- Auringonpilkkujen lukumäärä on eräänlainen auringon aktiivisuuden indeksi. Avaruusfyysikot ovat seuranneet pilkkujen määrää jo reilun kahdensadan vuoden ajan, Turunen kertoo.
Auringonpilkut syntyvät, kehittyvät ja sammuvat pois.
Tarkkailun helpottamiseksi ne numeroidaan. Pilkkujen määrällä
ei Turusen mukaan ole suoranaista vaikutusta maapallon
asukkaille.
Niiden sijaan tutkijat paneutuvat auringon hiukkaspurkausten eli nk. aurinkomyrskyjen määrän ja laadun tarkkailuun.
Aurinkomyrskyt aiheuttavat avaruussäähäiriöitä, jotka näkyvät
maan pinnalla magneettisina myrskyinä. Magneettiset myrskyt
näkyvät maassa revontulina 1-4 vuorokauden kuluttua
hiukkaspurkauksesta. Tällä hetkellä Turunen seuraa yhtä
pilkkuryhmää, joka voisi aiheuttaa suuremman aurinkomyrskyn.
Auringon uloimman osan, koronan, aukot lisäävät
avaruussäähäiriöitä. Yksi havaituista aukoista voi näkyä
Etelä-Suomessa saakka revontulina tammikuun 3.-5. päivän
tienoilla.
Vaisuhko aktiivisuuskausi
Meneillään oleva aktiivisuuskausi on Turusen mukaan
kehittynyt laiskanlaisesti, eivätkä magneettiset myrskyt ole
päässeet aiheuttamaan maan pinnalla vaurioita.
Myrskyt voivat oikealle kohdalle sattuessaan mm. polttaa sähköjakeluverkon muuntajan tai aiheuttaa häiriöitä satelliiteille, mutta nykytietämyksellä vahingot pystytään useimmiten estämään.
- Todella voimakkaita aurinkomyrskyjä havaittiin 1950-luvun lopulla, jolloin ne aiheuttivat muun muassa häiriöitä radion lyhytaaltolähetyksiin, Turunen kertoo.
Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa. Auringonpilkkujen mekanismia ei vielä tunneta, eikä auringon aktiivisuuskauden voimakkuutta pystytä ennustamaan esimerkiksi kuun pimennysten tavoin. Tilastoitujen auringonpilkkujaksojen avulla tutkijat pyrkivät kuitenkin ennustamaan tulevia jaksoja.
- Nyt meneillään oleva jakso on tähän mennessä osoittautunut ennustettua vaisummaksi. Laimeampi aktiivisuus voi toisaalta kuulua auringon pitempään, noin 80-90 vuoden jaksollisuuteen, Turunen arvioi.
Auringonpilkkuja voi seurata mm. joka hetki päivittyvästä
auringon kuvasta osoitteessa www.spaceweather.com.
Ajassa -sivulle
| 
