OSMO PEKONEN, 5.1.2001

"Jokaisen nykyisin elävän ihmisen takana seisoo kolmekymmentä haamua, sillä se on suhde, jolla kuolleiden luku voittaa elävien luvun. Aikojen aamuhämäristä alkaen on Maa-planeetan pinnalla astellut karkeasti arvioiden sata miljardia ihmisolentoa. Luku on mielenkiintoinen, sillä on outo yhteensattuma, että meidän osassamme maailmankaikkeutta, Linnunratajärjestelmässämme, on arviolta sata miljardia tähteä..."

Näin alkaa Arthur C. Clarken romaani Avaruusseikkailu 2001, joka on tullut kuuluisaksi myös Stanley Kubrickin samannimisenä elokuvana.

Kubrick on jo kuollut, mutta Clarke elää vielä. Hän on 83-vuotias ja asuu Sri Lankassa. Kun uusi vuosituhat ja vuoden 2001 suuri seikkailu nyt alkaa, tuskinpa ketään planeettamme asukasta haastatellaan yhtä paljon kuin Arthur C. Clarkea.

Avaruusseikkailu 2001 on allegoria ihmisenä olemisen mysteeriosta. Se oli aikoinaan kulttielokuva, joka herätti maailmanlaajuisen keskustelun.

Siinä missä Tähtien sodat ja Star Trekit on kohta jo katseltu puhki, Avaruusseikkailu 2001 lipuu uudelle vuosituhannelle tieteiskirjallisuuden majesteettisena lippulaivana. Filmin ääniraitakin on klassikko, joka alkaa Richard Straussin Zarathustra -teemalla.

Kapinoiva tietokone HAL

Avaruusseikkailu 2001 on trilogia, joka kertoo ihmiskunnan evoluution apinaihmisestä jonkinlaiseksi yli-ihmiseksi. Ensimmäisessä jaksossa ollaan miljoonien vuosien takaisessa esihistoriassa. Apinalauma keksii ihmiskunnan käyttämän ensimmäisen työkalun, joka on kallojen pirstomiseen soveltuva luunuija.

Elokuvahistorian yhdessä kuuluisimmista leikkauksista apina viskaa nuijansa ilmaan, kolme miljoonaa vuotta vierähtää - ja edessämme on Saturnukseen matkaava avaruuslaiva Discovery. Sen miehistönä ovat astronautit David Bowman ja Frank Poole sekä joukko syväjäädytettyjä, talviunta nukkuvia kanssamatkustajia.

Todelliseksi päähenkilöksi muodostuu kuitenkin tietokone HAL, joka klassisen kaavan mukaisesti riistäytyy hallinnasta ja nousee kapinaan matkustajia eli vertauskuvallisesti koko ihmiskuntaa vastaan.

HAL menettää järkensä ja alkaa surmata astronautteja. David Bowman saa kuitenkin koneen tuhotuksi. Kone kuolee laulaen järjetöntä lauluaan "Tuhatkauno, tuhatkauno, mulle vastaathan. Olen ihan järjiltäni kun sua rakastan..."

Kolmannessa jaksossa enää vain David on jäljellä, psykedeeliseksi tähtilapseksi muuttuneena, yksin kuin Odysseus. Hänen kohtaloaan ohjaa nyt salaperäinen Monoliitti, "kimalteleva suorakulmainen kristallipaasi", jonka jo apinaihmiset olivat tavanneet kolme miljoonaa vuotta aikaisemmin. Monoliitin olemusta ei sen kummemmin selitetä.

Netti on, kännykkää ei

Miten paljon Clarken fantasiasta on toteutunut? Aikuista ihmistä emme osaa syväjäädyttää, joten kaukaisiin tähtiin matkustaminen on toistaiseksi mahdotonta. Sen sijaan ihmisen alkioita on kyllä menestyksekkäästi syväjäädytetty.

Jäädytetyt alkiot ovat tavallaan aikamatkalaisiksi muutettuja virtuaalisia ihmisiä. Millaiseen maailmaan ne mahtavat joskus herätä?

Kubrickin ja Clarken fantasian syntyajankohtana 1960-luvulla käytiin kylmän sodan teknologista kilpajuoksua, jonka amerikkalaiset lopulta voittivat.

Raketit, ohjukset ja avaruusasemat ovat filmissä pääosassa, kun taas tietokoneet ovat alkeellisia laitteita. Kaikki toimii ydinenergialla, mutta sen vaaroja ei lainkaan pohdita.

Kun HAL-koneen kuvitteellista syntymäpäivää juhlistettiin romaanin ilmoittamana päivämääränä Indianan yliopistossa 12. tammikuuta 1997, lähimmäksi sen pahanilkistä hahmoa oli päässyt IBM:n shakkia pelaava tietokone Deep Blue, joka päihitti jopa shakkimestari Garri Kasparovin.

Kuinka moni muuten on huomannut, että jos nimessä HAL siirretään kutakin kirjainta aakkosissa yksi pykälä eteenpäin, tulokseksi saadaan IBM...

Avaruusseikkailu -teoksessa ennustettiin aivan oikein, että oikeana vuonna 2001 meillä olisi käytössämme World Wide Webin kaltainen ihme.

Elektroniset sanomalehdetkin mainitaan. Kännyköistä sen sijaan ei ole ennustusta, vaan lankapuhelin on yhä käytössä.

Avaruus vaihtunut virtuaalitodellisuuteen

Clarken romaanin viimeiset sivut ovat arvoituksellisia. Niitä on luettu ja tulkittu yhtä hartaasti kuin eksegeetikot selittävät Raamatun Ilmestyskirjaa. Clarke ei kuitenkaan sano suoraan, mitä hän profetiallaan tarkoitti.

"Jälleen itseensä luottavana, kuten korkealta hyppäävä sukeltaja, jonka rohkeus on palannut, se sinkautti itsensä valovuosien poikki. Linnunrata räjähti irti henkisestä kehyksestä, johon se oli sen sulkenut; tähdet ja tähtisumut virtasivat sen ohitse äärettömän nopeuden harhakuvana."

Eikö tämä ole kuvaus hiiri kädessä videopelien maailmaan sukeltavasta, kybernautiksi muuttuneesta nykyihmisestä?

Avaruuden valloituksen tilalle on tullut harhailu tietoverkkojen loputtomissa labyrinteissa, seikkailu ja surffailu kyberavaruudessa, uudenlainen odysseia. Sen sijaan että ruumis lennätettäisiin Saturnukseen, sielu viedäänkin virtuaalitodellisuuteen.

Odottaako uuden vuosituhannen ihmiskuntaa HAL:n kohtalo? Löydämmekö uuden Monoliitin ulkoisesta vai sisäisestä todellisuudesta?

"Sitten se odotti, kooten ajatuksiansa ja tunnustellen vielä kokeilemattomia voimiaan. Sillä vaikka se oli maailman valtias, se ei tiennyt, mitä sen olisi tehtävä seuraavaksi. Mutta kyllä se jotakin keksisi."

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston matematiikan dosentti.

Ajassa -sivulle