IA, 5.1.2001

Kun kokonaiskustannuksista puhdistetaan palkkojen ja tarvikehintojen nousu, suurten kaupunkien terveydenhuollon reaalikustannukset nousivat 0,4 prosenttia vuonna 1999. Vuotta aikaisemmin reaalikustannukset alenivat 1,8 prosenttia asukasta kohden.

Ikävakioidut kustannukset olivat alimmat Tampereella, 6146 markkaa asukasta kohden ja korkeimmat Helsingissä, 7 717 markkaa vuonna 1999. Seuraavaksi korkeimmat kustannukset asukasta kohden olivat Oulussa, Jyväskylässä ja Vantaalla.

Terveydenhuollon kustannukset alenivat vuosina 1997-99 kolmessa kaupungissa: Oulussa 5,5 prosenttia, Kuopiossa 3,8 prosenttia ja Kotkassa 1,9 prosenttia.

Kustannukset nousivat eniten vuosina 1997-1999 Helsingissä, 8,8 prosenttia. Turussa kustannukset nousivat kolmen vuoden aikana 7,0 prosenttia, Tampereella 5,1 prosenttia ja Lahdessa 3,2 prosenttia.

Helsinki ja Oulu ovat käyttäneet selvästi muita enemmän rahaa asukasta kohden terveydenhuoltoon 1997-99. Oulussa kustannuksia on pystytty alentamaan tarkastelujaksolla. Pienimmät kustannukset ovat olleet Tampereella ja Lahdessa.

Vertailutietoihin sisältyvät erikoissairaanhoito, perusterveydenhuollosta avohoito, laitoshoito ja hammashuolto sekä sosiaalitoimesta vanhusten ympärivuorokautinen hoito ja kotipalvelu.

Kustannukset on ikävakioitu, mikä poistaa erikokoisten ikäryhmien vaikutukset vertailussa. Mukana selvityksessä ovat Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kotka, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vantaa. Vertailukaupungeissa asuu kolmannes maan väestöstä.

Helsingissä suurin nousu

Helsingissä terveydenhuollon kustannukset nousivat muita kaupunkeja enemmän vuonna 1999. Helsingin kustannukset olivat korkeimmat sekä 15-49-vuotiaiden, 50-64-vuotiaiden, 65-74-vuotiaiden että yli 85-vuotiaiden ikäryhmissä.

Alle keskiarvon Helsingin kustannukset olivat alle yksivuotiaiden ikäryhmässä. Helsinki ylitti kustannusten keskiarvon perusterveydenhuollon laitoshoidossa sekä erikoissairaanhoidon somaattisessa ja psykiatrisessa avohoidossa. Alle keskiarvon Helsinki oli kotipalveluissa.

Oulun kustannukset laskivat edelliseen vuoteen verrattuna. Ikävakioidut kustannukset olivat silti toiseksi korkeimmat Helsingin jälkeen. Oulun kotipalvelu on selvästi kalliimpaa kuin muissa vertailukaupungeissa.

Hiukan alle keskiarvon kustannukset olivat perusterveydenhoidon avo- ja laitoshoidossa, erikoissairaanhoidon psykiatrisessa avohoidossa, erikoissairaanhoidon somaattisessa laitoshoidossa ja psykiatrisessa laitoshoidossa.

Vanhusten terveydenhoito oli Oulussa kaupunkien kalleinta ikäryhmässä 75-84 vuotta. Yli 85-vuotiaiden hoitokustannukset laskivat selvästi vuonna 1999. Lasten ja työikäisten hoito oli hieman keskiarvoa halvempaa.

Jyväskylän terveydenhuoltokustannukset olivat lähellä suurten kaupunkien keskiarvoa vuonna 1999 lähes kaikissa ikäryhmissä. Kustannusten muutos edelliseen vuoteen oli pieni. Ikävakioiduilla kustannuksilla verrattaessa Jyväskylä oli kolmanneksi kallein suurista kaupungeista.

Vantaalla terveydenhuollon todelliset kustannukset olivat toiseksi alimmat, 5 430 markkaa asukasta kohden.

Vantaalla on suhteellisesti vähemmän vanhuksia ja enemmän työikäisiä kuin muissa suurissa kaupungeissa, joten ikävakiointi nosti kustannuksia huomattavasti, 6 715 markkaan asukasta kohden. Ikärakenteen huomioon ottaminen nosti Vantaan neljänneksi kalleimmaksi suurista kaupungeista.

Kuopio alentanut merkittävästi

Kuopio on alentanut terveydenhoitomenojaan merkittävästi tarkastelukaudella. Vuonna 1999 Kuopio alensi kustannuksiaan edelleen erityisesti vanhimmissa ikäryhmissä. Ikävakioitujen kustannusten lasku oli Kuopiossa vertailukaupungeista suurin.

Todellisilla markoilla verrattuna Kuopio käytti rahaa suurista kaupungeista viidenneksi vähiten (6 610 mk/as.). Kuopion kustannukset olivat kaupunkien korkeimmat erikoissairaanhoidon somaattisessa laitoshoidossa.

Turussa ikävakioidut kustannukset laskivat hieman vuonna 1999. Ikäryhmittäin verrattuna Turun kustannukset olivat 7-14-vuotiaita lukuunottamatta alle keskiarvon kaikissa ikäryhmissä.

Porin ikävakioidut kustannukset olivat vuonna 1999 edellistä vuotta pienemmät. Asukaskohtaiset kokonaiskustannukset olivat alle suurten kaupunkien keskiarvon. Erikoissairaanhoidon kokonaiskustannukset olivat Porissa selvästi alle keskiarvon (0,87).

Ikäryhmittäin verrattaessa Porin kustannukset olivat huomattavasti alle keskiarvon yli 65-vuotiaiden ikäryhmissä.

Erittäin alhaiset kustannukset olivat ikäryhmässä yli 85-vuotiaat, sillä Porin kustannukset ikäryhmässä olivat 65 009 markkaa asukasta kohti, kun suurten kaupunkien keskiarvo oli 78 590 markkaa asukasta kohti. Samoin alle keskiarvon jäivät kustannukset ikäryhmässä 50-64 ikävuotta.

Espoo oli ikävakioiduilla kustannuksilla verrattaessa neljänneksi edullisin oltuaan edellisenä vuonna toisella tilalla. Perusterveydenhuollon kustannukset olivat alle keskiarvon samoin kuin erikoissairaanhoidon. Ikäryhmittäin verrattuna Espoo on järjestänyt terveydenhuollon nuorinta ikäluokkaa lukuun ottamatta alle keskiarvokustannusten.

Kotkan kustannukset laskivat hieman vuonna 1999 ja olivat alle keskiarvon sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Ikäryhmittäin verrattuna Kotkan kustannukset asukasta kohden olivat kautta linjan alle keskiarvon.

Lahden ikävakioidut kustannukset olivat Tampereen jälkeen toiseksi pienimmät, kun ne edellisenä vuotena olivat kolmanneksi pienimmät. Ikäryhmässä 50-64-vuotiaat kustannukset olivat kasvaneet edellisestä vuodesta.

Erikoissairaanhoidon ikävakioidut kustannukset olivat selvästi (23 %) pienemmät kuin muissa suurissa kaupungeissa keskimäärin.

Tampereella ikävakioidut kustannukset olivat vertailukaupunkien alimmat edelleen vuonna 1999. Kokonaiskustannukset olivat alle keskiarvon kaikissa hoitomuodoissa lukuun ottamatta sosiaalitoimen laitoshoitoa ja erikoissairaanhoidon somaattista avohoitoa. Kustannukset olivat alle keskiarvon lähes kaikissa ikäryhmissä.

Tampere on vähentänyt asteittain laitoshoitoa ja lisännyt avohoitoa. Omalääkäritoimintaa laajennettiin 1.4.1999 alkaen koko kaupungin alueelle.

Politiikka -sivulle