Suomessa kasvatetussa ruokakalassa vähän ympäristömyrkkyjä
FF-IA, 5.1.2001
Suomessa kasvatettu ruokakala ei kerää suuria pitoisuuksia haitta-aineita, kuten dioksiineja, PCB-yhdisteitä tai lääkejäämiä.
Viimeisten kolmen vuoden aikana Kansanterveyslaitoksen Kuopion yksikkö on mitannut kasvatetusta kirjolohesta korkeintaan kahden pikogramman dioksiini- ja PCB-arvoja grammassa kalaa tuorepainona mitattuna. Valtaosassa näytteitä pitoisuus on ollut alle yksi pikogrammaa.
Suomalaiset saavat kaikesta syömästään ruuasta
päivittäin keskimäärin 1,2 pikogrammaa dioksiineja ja PCB-yhdisteitä
ruumiinkiloa kohti. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee päiväsaanniksi
korkeintaan 1-4 pikogrammaa per ruumiinkilo.
Haarukka sallii siis
70-kiloisen henkilön syödä ainakin 35-140 grammaa kotimaista kirjolohta
joka päivä. Määrä vastaa osapuilleen suomalaista suositusta syödä reilut
kaksi kala-ateriaa viikossa, eri kalalajeja vaihdellen.
Suomalaiset kala- ja ravitsemusasiantuntijat torjuvat BBC:n dokumentissa
esitetyn väitteen, että kasvatetut lohet sisältävät kymmenkertaisen määrän
myrkkyjä luonnonlohiin verrattuna.
Helsingin Sanomat kertoi dokumentista torstaina. Se esitettiin Britanniassa keskiviikkona ja Suomessa se nähdään ensi sunnuntaina.
Professori Terttu Vartiainen Kansanterveyslaitokselta (KTL) on hyvin hämmästynyt myös väitteestä, että WHO olisi pienentänyt kalansyöntiä koskevaa suositustaan kalojen sisältämien haitta-aineiden vuoksi. KTL on mukana WHO:n riskinarvioita koskevissa kokouksissa, eikä uusista suosituksista ole kuultu mitään.
Vartiainen pitää kalaa hyvänä, jopa välttämättömänä ravintona, eikä rajoittaisi sen syömistä millään tavalla.
Itämereltä pyydetyn luonnonlohen ja Suomessa kasvatetun kirjolohen PCB- ja
DDT-pitoisuuksia vertailtiin analyysein viimeksi 1990-luvun alussa Riista-
ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa.
Tutkija Pekka Vuorinen kertoo, että jo
tuolloin kalanrehulla ruokittu kirjolohi sisälsi vain kymmenesosan
luonnonlohen ympäristömyrkkypitoisuudesta ja osaksi silakalla ruokittu
kirjolohikin vain kolmasosan.
EU valmistelee parhaillaan raja-arvoja
elintarvikkeeksi käytettävien kalojen sisältämille haitta-aineille. EU on
esittänyt dioksiinin raja-arvoksi 3-5 pikogrammaa, kun Suomi haluaisi
sallia 10 pikogrammaa grammassa tuoretta kalaa.
PCB:lle ja dioksiinille vain minimointisuositus
Suomessa käytettyjen kalanrehujen pääraaka-aine on Atlantilta pyydetty
kala. Kalajauhoa ja -öljyä tuodaan Norjasta ja Islannista.
Suomen kalankasvattajaliitto ry:n toimitusjohtaja Kaisa Rossi muistuttaa, että kirjolohi on petokala, jonka luonnollinen ravinto on kala. Hän ei tunne huolta Suomessa kasvatetun kalan laadusta, koska laatua seurataan jatkuvasti sekä rehuista että kaloista.
Eläinrehujen PCB- ja dioksiinipitoisuudelle alettiin EU:ssa suunnitella
raja-arvoa Belgian parin vuoden takaisen dioksiiniskandaalin jälkeen, mutta
tieteellinen eläinravitsemuskomitea päätyi juuri viime joulun alla
antamassaan raportissa vain yleisiin suosituksiin muun muassa välttää
eniten saastuneiden kalajauhojen ja -öljyjen käyttöä ja panostaa rehun
raaka-aineiden turvallisuuden ja laadun valvontaan.
Maa- ja metsätalousministeriön rehujaoston päällikkö, ylitarkastaja Päivi Mannerkorpi ei pidä Suomessa käytettyjen rehujen pitoisuuksia
ongelmallisina. Dioksiinin pääsyä elintarvikeketjuun on hänen mukaansa
kuitenkin pyrittävä minimoimaan.
- Suomessa käytettyjen rehujen valmistajat hakevat raaka-aineita, jotka
sisältävät mahdollisimman vähän dioksiineja. Tiedossa on, että kaikista
eläinrehujen raaka-aineista juuri kalajauho ja -öljy sisältävät yleensä
suurimmat pitoisuudet ympäristömyrkkyjä.
- Tässä meidän on työskenneltävä
ympäristön ehdoilla ja ympäristöongelmat olisi hoidettava niiden lähteillä.
Kalat ovat kuitenkin tärkeä elintarvike, ja niiden kulutuksen vähentäminen
aiheuttaisi muita, ravitsemuksellisia ongelmia, Mannerkorpi pohtii.
Kalanrehujen raaka-aineet varsin puhtaita
Kalarehujen laatua valvoo Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK)
pistokoeluontoisilla tarkastuksilla ja tuotteista otettavilla näytteillä
sekä tarkastamalla valmistajan omavalvonta-raportteja.
Eläinperäisten
rehujen tuonti vaatii lisäksi aina maa- ja metsätalousministeriön
eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston luvan.
KTTK:n pyynnöstä KTL:n Kuopion
yksikössä on analysoitu myös Suomessa käytettyjä kotimaisia ja
maahantuotuja kalanrehuja, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat professori
Vartiaisen mukaan jääneet kohtuullisen matalalle tasolle.
Hän ei ole
lainkaan huolissaan edes rehuissa käytettävistä kalaöljyistä, vaikka
ympäristömyrkyt ovat nimenomaan rasvaliukoisia aineita.
- Haitta-aineita näkyy kaikissa kaloissa jonkin verran, koska niitä kertyy
kaikkiin rasvaa sisältäviin kudoksiin. Erityisen vanhat luonnonkalat voivat
sisältää suurempiakin dioksiinipitoisuuksia, mutta koska kasvatettujen
kalojen kasvatusaika on lyhyt, eivät pitoisuudet kasva korkeiksi.
- Itämeren silakkaa ei pidäkään käyttää kalanrehuna, mutta ihmisravintona sen syöntiä ei tarvitse rajoittaa, Vartiainen korostaa.
Erittäin suurissa, 20 vuotta vanhoissa Itämeren silakoissa dioksiineja voi
olla jopa 20-30 pikogrammaa grammassa. Kalastajille tällaiset
silakkavonkaleet ovat kuitenkin harvinaisia saaliita, eikä niiden syönnillä
Vartiaisen mielestä nykyisellään ole kansanterveydellistä merkitystä.
KTL aikoo silti tutkia asian ja on aloittanut laajan kolmivuotisen tutkimuksen,
jossa mitataan kalastajien ravinnostaan saamia haitta-ainepitoisuuksia.
Kotimaa -sivulle
|