MIKA PALO, 5.1.2001

Vaikka Etiopia olikin nälänhädän partaalla viime keväänä ja kesänä, sen maataloudella on toivoa, kunhan riippuvuutta epävarmoista sadekausista saadaan vähennettyä. Avain siihen piilee sen lähes hyödyntämättömissä vesivaroissa.

Etiopian vesivaraministeriössä suunnitellaan nyt Sinisen Niilin jokisysteemin valjastamista maan kehityksen moottoriksi.

Yleinen mielikuva Etiopiasta kuivana ja hedelmättömänä erämaana ei aivan vastaa todellisuutta. Egyptiä hengissä pitävän Niilin vesistä jopa 85 prosenttia on peräisin Etiopian Sinisen Niilin eli Abbain jokialueelta.

Televisiouutisissa keväällä nähdyt kuvat Etiopian kuivuudesta olivat pääosin peräisin Ogadenin autiomaasta, itäisen Etiopian syrjäseudulta. On syytä huomata, että Etiopian pinta-ala on yli miljoona neliökilometriä eli enemmän kuin Suomella, Ruotsilla ja Norjalla yhteensä.

Päiväntasaajan lähellä sijaitsevaan suurten korkeuserojen maahan mahtuu ilmastoltaan ja vesivaroiltaan hyvin erilaisia alueita. Yleensä maan keski- ja länsiosissa sataa runsaasti kesäkuusta syyskuuhun (ns. "isot sateet") ja helmikuusta huhtikuuhun ("pienet sateet").

Mikäli sadekaudet osuvat odotettuihin aikoihin, viljasato saattaa jopa ylittää maan 62 miljoonan asukkaan tarpeet. Kuiva itäinen Etiopia puolestaan elättää lähinnä paimentolaisia karjalaumoineen.

Sään oikkujen armoilta Niili-virran herraksi?

Pääministeri Meles Zenawin hallitus on omaksunut kehityspolitiikakseen "teollistuminen maatalouden johdolla" (Agricultural Development Led Industrialization). Tämä on luonteva ratkaisu maassa, jonka väestöstä yli 80 prosenttia saa yhä toimeentulonsa maataloudesta.

Etiopian kansantalous perustuu maatalouteen, vientituloistakin yli puolet saadaan kahvista. Viime vuosina maataloustuotannon omavaraisuuden tavoittelu on kuitenkin törmännyt globaaliin ilmastonmuutokseen El Nino -ilmiöineen.

Esimerkiksi viime helmi-maaliskuussa Etiopiaan odotetut sadepilvet pudottivatkin vesimassansa eteläiseen Afrikkaan. Mosambikiin iskivät tuhotulvat, kun taas Etiopiassa kuivuus aiheutti vakavan nälänhädän uhan ja maa joutui turvautumaan kansainväliseen hätäapuun.

Silloinkin kun Etiopiassa sataa oikeaan aikaan, suuri osa runsaasta sadevedestä karkaa eroosion syömiä rinteitä syviin joenuomiin, jotka johtavat veden naapurimaihin Sudaniin ja Somaliaan.

Etiopian vesivaraministeriön osastopäällikkö, pääinsinööri Mohammed Ahmed Hagos uskoo, että kehittyäkseen Etiopian on hyödynnettävä valtavat vesivaransa etenkin Sinisen Niilin jokisysteemissä.

- Arvioimme, että tämä jokialue tarjoaa meille noin 20 000 megawatin vesivoimapotentiaalin ja noin kaksi miljoonaa hehtaaria kasteltavaa viljelymaata. Jos Etiopia haluaa ruokkia väestönsä, sen on turvauduttava kasteluun, pääinsinööri Mohammed sanoo. Tämä on myös maan hallituksen näkemys.

Sinisen Niilin valjastaminen mullistaisi Etiopian tulevaisuudennäkymät. Maalla on nyt Niilin jokisysteemissä vain noin 8 000 hehtaaria kasteluviljelmiä. Egypti ja Sudan kastelevat kumpikin miljoonia hehtaareita Niilin alajuoksulla.

Pääinsinööri Mohammedin mukaan Etiopia voisi toteuttaa yhden miljoonan hehtaarin kasteluviljelmät suhteellisen helposti aiheuttamatta suurta haittaa Egyptin ja Sudanin vedensaannille. Näin tuotettaisiin jopa puolet Etiopian nykyisestä ruuantarpeesta.

Etiopian sähkönkulutus on puolestaan nyt noin 400 megawattia ja sen arvioidaan lähivuosina kasvavan tuhanteen megawattiin. 20 000 megawatin tuotolla maasta tulisi huomattava sähkönviejä.

Niilin valtiot: Vesisodalla uhkailusta yhteistyöhön

Miksi Etiopian valtavat vesivarat sitten ovat vielä lähes hyödyntämättä?

Vuonna 1959 Niilin alajuoksun valtiot Egypti ja Sudan sopivat keskenään joen vesien jaosta yläjuoksun valtioita lainkaan kuulematta. Vuonna 1970 valmistui Egyptin jättiläismäinen Assuanin pato Nasser-tekojärven kera.

Vaikka Etiopia ja muut Niilin yläjuoksun maat eivät tunnustaneet Egyptin ja Sudanin sopimuksen sitovan itseään, ne ovat varoneet astumasta sotilaallisesti vahvan Egyptin varpaille. Egypti onkin välillä uhkaillut Etiopiaa aseellisella väliintulolla, mikäli se ryhtyisi patoamaan Sinistä Niiliä.

Maailmanpankki ja muut kansainväliset rahoittajat ovat tässä tilanteessa olleet haluttomia tukemaan Etiopiaa. Tuen saantia esti pitkään myös Etiopian sisäinen epävakaus Mengistu Haile Mariamin diktatuurin vuosina (1977-1991).

Nyt Etiopiassa on herännyt uutta toivoa Sinisen Niilin suhteen. Maa on nyt sisäisesti vakaampi kuin vuosikausiin.

Egyptin ennen jyrkät Niili-kannanototkin ovat lieventyneet niin, että sen edustajat puhuivat Addis Abeban kesäkuisessa Niili-konferenssissa jo "tarpeesta hyväksyä, että jokaiselle maalle kuuluu kohtuullinen osuus Niilin vesivaroista".

Niilin jokialueen valtiot ovat vuodesta 1993 pohtineet yhdessä Niilin kehitysnäkymiä jokavuotisissa Nile 2002 -konferensseissa. Etiopialla ja kahdeksalla muulla Niilin valtiolla on myös yhteinen Nile Basin Initiative -hanke, jonka tavoitteena on kestävän sosioekonomisen kehityksen aikaansaaminen jokialueen vesivarojen tasapuolisella hyödyntämisellä.

Kanadan CIDA-kehitysyhteistyöjärjestö, Maailmanpankki ja YK:n kehitysohjelma UNDP sekä ruoka- ja maatalousjärjestö FAO ovat partnereina tukemassa suunnittelutyötä. Myös Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto on rahoittanut hanketta Maailmanpankin kautta 1,9 miljoonalla markalla.

Helmikuussa 2001 haetaan jo vesiprojektien rahoittajia Genevessä pidettävässä Niili-kokouksessa.

Kun Niilin valtioiden välisestä uhittelusta on siirrytty yhteistyön tielle, vesiprojektien tarvitseman rahoituksen ja teknologian löytyminenkin alkaa näyttää mahdolliselta.

Pääinsinööri Mohammed vakuuttaa, että Etiopian Niili-projektit ovat bisnesmahdollisuuksia, jotka maksavat itsensä takaisin. Hän toivoo tukea erityisesti Pohjoismailta.

Vesivoima- ja tekoallashankkeita on usein arvosteltu kielteisistä ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista. Skeptikot ovat jo epäilleet, riittävätkö edes Niilin vedet kaikkiin Etiopian, Egyptin ja Sudanin suunnittelemiin hankkeisiin.

Etiopian tapauksessa vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, jos maan toivotaan pääsevän omille jaloilleen.

Kirjoittaja on teologian maisteri, joka viimeistelee väitöskirjatyötä Etiopian lähihistoriasta. Hän vieraili Etiopiassa viimeksi heinäkuussa.

Ulkomaat -sivulle