Liikenneturvallisuus ei parantunut 90-luvun lopulla
Uusi liikenneturvallisuussuunnitelma pyrkii korjaamaan asenteita
MIKKO LAITINEN, 5.1.2001
Vuonna 1999 tieliikenteessä sai surmansa 431 ihmistä. Liikenneturvallisuus ei ole viime aikoina kehittynyt toivottuun suuntaan. Valtioneuvoston tavoitteena on kuitenkin liikennekuolemien määrän pudottaminen alle 250:n vuoteen 2010 mennessä.
Vuosille 2001-2005 suunnatussa valtakunnallisessa liikenneturvallisuussuunnitelmassa on esitetty keinoja, joiden toteutuksella tavoitteet turvallisuuden parantamiseksi voitaisiin saavuttaa.
Liikenneturvallisuussuunnitelma on kokonaisuus, johon osallistuu liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan lisäksi myös muita ministeriöitä, lääninhallitukset, kunnat, yritykset, yhteisöt sekä tienkäyttäjät. Suunnitelman toimenpide-ehdotuksia on ollut ideoimassa laaja asiantuntijajoukko liikenneturvallisuustyön eri sektoreilta.
Liikenneturvallisuuden kehitys huolestuttavaa
1990-luvulla liikenneturvallisuus kohentui vuosittain aina vuoteen 1996 asti, jolloin myönteinen kehitys pysähtyi. Tilastojen valossa liikenneturvallisuustilanne ei näytä parantuneen viime vuosina.
Vuonna 1999 tieliikenteessä kuoli Tilastokeskuksen mukaan 431 ihmistä. Vuoteen 1998 verrattuna kuolonuhrien määrä kasvoi kahdeksan prosenttia.
Joka neljäs liikenteessä kuollut on yli 64 -vuotias ja joka viides 15-24-vuotias.
Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kuolemista noin puolet ja loukkaantumisista 90 prosenttia sattuu taajamissa, kun taas henkilöautossa 90 prosenttia menehtyy ja 60 prosenttia loukkaantuu taajamien ulkopuolella.
Alkoholilla on ollut osuutta noin neljäsosassa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista viime vuosina.
Asennemuutos lähtökohtana
Uuteen liikenneturvallisuussuunnitelmaan pohjautuva periaatepäätös liikenneturvallisuuden edistämisestä on määrä hyväksyä hallituksessa tämän kuun aikana.
Valtioneuvoston aiemman tavoitteen mukaan liikennekuolemien määrän tulisi olla alle 250 vuoteen 2005 mennessä, mutta nyt tavoitetta on tarkistettu ja uudeksi aikarajaksi asetettu vuosi 2010.
Pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvision mukaan vuonna 2025 liikennekuolemien määrän tulisi olla enintään 100.
Liikenneturvallisuussuunnitelmaan sisältyy noin 50 toimenpidettä. Periaatepäätösluonnokseen on koottu merkittävimmät toimet, joihin tarvitaan poliittinen hyväksyntä.
Ne koskevat muun muassa liikenteen kasvun hillitsemistä, teknologian oikeaa hyödyntämistä, liikenneturvallisuuden arvostuksen lisäämistä, taajamien turvallisuuden parantamista, kuljettajiin vaikuttamista ja alueellisen liikenneturvallisuustyön lisäämistä.
Kun liikennesuoritteen ja samanaikaisesti liikennevahinkojen määrä ovat kasvussa, käytettävissä olevat keinot turvallisemman liikkumisen puolesta eivät ole yksinkertaisia.
Liikenneturvallisuussuunnitelmassa korostuukin ensisijaisena vaikuttaminen asenteisiin jo kouluvuosista alkaen. Suunnitelman mukaan kaikille kansalaisille annetaan elinikäisellä liikennekasvatustyöllä riittävä tieto ja taito liikkua turvallisesti liikenteessä.
Myös julkishallinnossa liikenneturvallisuus on tarkoitus omaksua tieliikenteen ensisijaiseksi tavoitteeksi ja sen myötä varata niin valtionhallinnossa kuin kunnallishallinnossa turvallisuustyöhön aiempaa enemmän resursseja.
Liikenneturva suunnitelman tukena
Viranomaisten ohella käytännön liikenneturvallisuustyössä on 57 jäsenjärjestöään edustavalla Liikenneturvalla keskeinen rooli. Vapaaehtoisen liikenneturvallisuustyön julkisoikeudellisena keskusjärjestönä se on ainoa alan organisaatio, jonka päätehtävä on liikenneturvallisuustyö.
Liikenneministeriön valvonnassa toimivan Liikenneturvan päätoimintamuotoja ovat kampanjointi, tiedottaminen ja koulutus ja se saa rahoituksensa sosiaali- ja terveysministeriön myöntämästä liikennevakuutusmaksuun sisältyvästä liikenneturvallisuusmaksusta.
Liikenneturvan toimitusjohtaja Matti Järvinen pitää uutta liikenneturvallisuussuunnitelmaa hyvänä, mutta vaatii konkreettisten toimien nopeaa käynnistämistä. Hänen mukaansa voimassaolevia ajokorttisäännöksiä tulisi tiukentaa siten, että ajokieltoja pidennetään ja rikkeisiin puututaan nopeasti.
Järvisen mielestä ajonopeuksien hillitsemiseksi tarvitaan sekä nopeusrajoitusten tarkistamista että poliisivalvonnan tehostamista
- Vastuu ajonopeudesta kuuluu myös autoilijoille, koska on arvioitu, että jo nykyisten nopeusrajoitusten noudattaminen vähentäisi tuntuvasti liikennekuolemia, Järvinen toteaa.
Hän on toivonut valtioneuvostolta pikaista periaatepäätöstä suunnitelman toteuttamisesta, jotta viranomaiset saataisiin sitoutumaan ohjelmaan ja ehdotetut lainsäädäntömuutokset etenisivät ripeästi.
Liikenneturvan hallintoneuvoston puheenjohtajan, Minna Karhusen (kok.), mielestä valtioneuvoston periaatepäätös on niin ikään välttämätön, mutta ei yksin riittävä. Hänen mielestään liikenneturvallisuussuunnitelma olisi saatettava eduskunnan keskusteluun vähintään selonteon muodossa.
- Paras tapa vesittää suunnitelma on syöttää siihen sisältyviä lakiehdotuksia eduskuntaan yksittäiskappaleina. Yksittäiset lakiehdotukset liikenneturvallisuutta parantavinakin populisoituvat helposti poliittisessa päätöksenteossa, Karhunen totesi puhuessaan loppuvuodesta Helsingissä Liikenneturvan syyskokouksessa
Hän viittasi muun muassa nopeusrajoituksiin esitettyihin muutoksiin, promillerajan alentamiseen ja matkapuhelimen käyttökieltoon ajon aikana ilman hands free-toimintoa.
Liikennekasvatus huomioitava kouluissa
Liikenneturvallisuussuunnitelmassa on kiinnitetty erityistä huomiota kodeissa ja koulussa annettavaan lasten liikennekasvatukseen. Lapset ovat liikenteessä yksi erityisen riskialtis ryhmä
Liikenneturvan mukaan valmisteilla olevassa uudessa terveystieto-oppiaineessa tulee olla tilaa liikennekasvatukselle. Liikenneturvan mielestä koululaiskuljetuksissa turvallisuus olisi syytä heti ottaa yhdeksi palvelujen osto- ja laatukriteeriksi.
Muutama vuosi sitten Liikenneturvan tekemän tutkimuksen perusteella lähes kaikkien ala-asteen koulujen opetussuunnitelmissa oli mainittu liikennekasvatus. Enemmistöllä ala-asteista se oli myös omana aihekokonaisuutena, mutta opetuksen määrässä oli koulukohtaisia eroja.
Yläasteiden opetussuunnitelmissa liikenneopetus oli kirjattu omana aihekokonaisuutena noin puolella yläasteen kouluista.
Poliisivierailut olivat tutkimuksen mukaan kouluissa hyvin suosittuja luokka-asteesta riippumatta.
Tutkimuksessa havaittiin suurimmaksi ongelmaksi ala- ja yläasteilla ajan puute ja se, että oppilaat eivät muista vapaa-ajallaan noudattaa kouluissa saamiaan ohjeita.
Liikenneturvallisuussuunnitelmassa on konkreettisten keinojen ohella huomioitu se tosiseikka, että asenteet vaikuttavat turvalliseen liikkumiseen ehkä kaikkein eniten.
Liikenneministeri Olli-Pekka Heinosen (kok.) voimakkaasti ajama promillerajan lasku 0,2:n ja esimerkiksi pyöräilijöiden kypäräpakko edistäisivät varmasti liikenneturvallisuutta, mutta eivät ole yksistään riittäviä keinoja.
Pääteiden liikenne lisääntyi vuonna 1999 2,9 prosenttia ja liikenteen kasvu jatkuu edelleen tasaisena. Tämä korostaa entisestään jokaisen tienkäyttäjän vastuuta turvallisesta liikenneympäristöstä.
Politiikka -sivulle
| 
