Verkkouutiset - Arkisto - Vesi: yhteistyön alue vai sodan siemen?

Jokaiselle ihmiselle on turvattava kohtuullinen määrä hyvälaatuista vettä. Kansainvälisten vesivarojen jakamisen ja käytön pelisääntöjä on kehitettävä ja saatava ne eri valtioita sitoviksi.

Maailman makeista vesivaroista noin 60 prosenttia sijaitsee vähintään kahden valtion alueella eli maasta toiseen ulottuvissa rajavesistöissä. Kansainvälisiä vesistöjä on noin 260, ja niiden valuma-alueet kattavat lähes puolet maapallon maapinta-alasta.

Ihmiskunnan käyttämästä makeasta vedestä valtaosa, noin 70 prosenttia menee kasteluun. Vesivarojen kannalta on keskeistä se, kuinka vettä voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin.

Keinoja ovat tekniikan parantaminen kuten tihkukastelu, veden järkevä hinnoittelu ja mahdollinen käyttötarkoituksen muutos. Myös yhdyskuntien ja teollisuuden vesijärjestelmät vuotavat paikoin runsaasti asiantuntevan kunnossapidon ja korjauksen puutteessa.

Maapallon mittakaavassa suurimmat ongelmat ovat kehitysmaissa. Arviolta 10 000-30 000 ihmistä kuolee joka päivä veden välityksellä leviäviin tauteihin. Tämä on maailman vaikuttavin katastrofi.

Lähes kahdelta miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen juomavesi ja joka toiselta perussanitaatio. Monin paikoin järjestelmät toimivat huonosti, joten todelliset luvut ovat vieläkin synkempiä.

Kastelluista alueista noin 20 prosentilla on ongelmia maaperän suolaantumisen vuoksi. Maapallon tiheimmin asutuilla alueilla kastelu on kuitenkin välttämätöntä ruuan tuottamiseksi. Runsaiden vesivarojen maissa kuten Suomessa on helppo vastustaa padon rakentamista vaikkapa Kiinassa mutta vaikeampi esittää muita vaihtoehtoja.

Kansainvälisillä vesivarojen käyttöä koskevilla säädöksillä on pitkä tausta. Kansainvälisen oikeuden yhdistys (ILA) on jo 1960-luvun alusta lähtien kehittänyt tasapuolisen vesivarojen jakamisen periaatteita. Niistä keskeisiä ovat ns. Helsingin säännöt, jotka hyväksyttiin vuonna 1966.

Sääntöjen pääperiaatteita ovat tasapuolinen vesivarojen jako, veden kohtuullinen käyttö sekä periaate, että muille osapuolille ei aiheuteta haittaa. Näiden periaatteiden kehittäminen edellyttää, että naapurimaiden kesken ollaan halukkaita vaihtamaan vesivaroja koskevia tietoja.

Helsingin säännöt muodostavat perustan vuonna 1997 Yhdistyneissä Kansakunnissa allekirjoitetulle kansainväliselle rajavesisopimukselle. Sitä vastustivat vain Burundi, Kiina ja Turkki.

Sopimuksen on maaliskuuhun 2002 mennessä Suomen lisäksi ratifioinut kuitenkin vain kymmenen muuta valtiota. Sopimuksen voimaan astumiseksi tarvitaan 35 valtion kansallinen hyväksyntä.

Euroopan talouskomissio ja Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimisto ovat yhdessä kehittäneet maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelua ja käyttöä. Tämä sopimus menee osin edellisiä pidemmälle.

Eräs keskeinen ongelma on kansainvälisen vesistön yläosalla olevan valtion mahdollinen halu käyttää vettä ottamatta huomioon alapuolisen vesistön käyttäjien tarpeita.

Esimerkiksi Yhdysvallat piti pitkään oikeutenaan määrätä vesistön käytöstä suhteessa naapuriinsa Meksikoon. Vasta 1950-luvulla se joutui luopumaan tästä vanhentuneesta periaatteesta.

Sen sijaan, että kansainväliset ja niukkenevat vesivarat aiheuttaisivat kriisejä, ne ovat mieluummin mahdollisuus tehdä yhteistyötä.

Suomen ja silloisen Neuvostoliiton asiantuntijat vaihtoivat hydrologisia tietoja vielä kaksi viikkoa talvisodan syttymisen jälkeen. Mekong-joen komissio toimi jopa Vietnamin sodan aikana. Lähi-idässä vesivarat ovat yksi keskeinen tekijä israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanneuvotteluissa.

Poliittisista levottomuuksista huolimatta vesivarat yhdistävät. Niiden jakamista, turvaamista ja käytön tehostamista on tutkittu ja niistä on neuvoteltu yhteisesti jo pitkään.

Strategiset luonnonvarat kuten öljy ovat olleet kansainvälisten konfliktien aiheena. Turkki on rakentamassa patoa Tigris-joen yläjuoksulle, mikä vaikeuttaa Syyrian ja Irakin veden käyttöä.

Tämän seurauksena Syyria saattaa lisätä Jordan-joen käyttöä, jolloin alapuolella olevien Israelin, Jordanian ja Palestiinan vesiongelma vaikeutuu entisestään. Jo nyt Jordan-joen ja Tiberias-järven käyttö on liiallista.

Uhkana on myös, että Turkki vesivarojen jakamisen sijaan ryhtyy kuljettamaan ja myymään vettä muille valtioille.

Toinen uhka on ehdotettu maan vuokraus Niilin varrelta Egyptistä ulkomaiselle yritykselle ruuan tai hedelmien tuotantoon ja niiden vientiin. Näin vuokrattaisiin samalla vettä.

Kymmenen vuotta sitten pidetyn Rion ympäristökonferenssin yhteydessä vesiasiat jäivät muiden ympäristökysymysten varjoon. Meneillään olevassa Rion kestävän kehityksen seurantaprosessissa makeavesiasiat ovat ilmeisesti yksi kymmenestä pääteemasta.

YK on julistanut vuoden 2003 vesien teemavuodeksi. Tämä olisi sopiva aika saada kansainvälinen rajavesisopimus voimaan.

Olisi myös siirryttävä sanoista tekoihin: nostettava kehitysyhteistyön bruttokansanosuutta ja ohjattava sitä kehitysmaiden keskeisten ongelmien kuten vesiasioiden kehittämiseen.

YK:n julistamaa Maailman vesipäivää vietettiin 22.3. tunnuksella "Vesi ja kehitys".

* * *

Maailman makeista vesivaroista noin 60 prosenttia sijaitsee vähintään kahden valtion alueella, rajavesistöissä. Kansainvälisiä vesistöjä on noin 260. Niiden valuma-alueet kattavat 45 prosenttia maapallon maapinta-alasta.

- Ihmisten käyttämästä makeasta vedestä noin 70 prosenttia menee kasteluun.

- 10 000-30 000 ihmistä päivässä kuolee veden välityksellä leviäviin tauteihin; maailman suurin katastrofi.

- Lähes kahdelta miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen juomavesi ja joka toiselta perussanitaatio.

- 1966 hyväksytyt ns. Helsingin säännöt sisältävät keskeiset, rajavesistöjen käytön periaatteet: tasapuolinen vesivarojen jako, veden kohtuullinen käyttö sekä periaate siitä, että muille ei aiheuteta haittaa.

- 1997 Yhdistyneissä Kansakunnissa allekirjoitetun kansainvälisen rajavesisopimuksen on Suomen lisäksi ratifioinut vain kymmenen valtiota; voimaantulon raja 35 valtion hyväksyntä.

- Kansainväliset ja niukkenevat vesivarat on kriisien sijasta nähtävä mahdollisuutena yhteistyöhön.

- Vesivarat ovat yksi keskeinen tekijä israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanneuvotteluissa.

- YK on julistanut vuoden 2003 vesien teemavuodeksi; sopiva aika saada kansainvälinen rajavesisopimus voimaan. Maailman vesipäivää vietettiin 22.3. tunnuksella "Vesi ja kehitys".