Mitä vessassa ei saa tehdä eli eksyneen matkailijan opaskirja
PETE PAKARINEN, 27.5.2002
Matkaoppaista on huomattavaa hyötyä, jos haluaa viettää lomansa pakollisten nähtävyyksien jonoissa, syödä ylihinnoiteltuja turistipäivällisiä ja yöpyä hotelliketjujen huoneissa vuorokausihinnalla, jolla voisi maksaa kotona kuukauden vuokran. Peter Mooren No Shitting in the Toilet tarjoaa on toista maata - neuvojen sijaan se tarjoaa asennetta.
Australialaisen matkailutoimittajan Peter Mooren vastikään Englannissa julkaistu No Shitting in the Toilet (NSITT) on tekijänsä kolmas kirja. Se johdattaa reppuselkäisten elämäntapamatkailijoitten maailmaan, jossa voi vaikkapa törmätä kiinalaisen baarin vessassa kylttiin, joka havainnollisesti kieltää suurempien tarpeitten tekemisen. Moorella on asenne. Hän vastaa olennaisiin filosofisiin kysymyksiin, kuten minne mennä, milloin ja miksi. Neuvot pysyvät käytännöllisellä tasolla. Jos on hukannut itsensä jo tutuissa kotioloissa, niin ei liene syytä hankkiutua suorittamaan etsintää paikkaan, jossa katukylttien lukeminenkin on ylivoimaista. Hän ottaa kantaa myös jokaisen eteen tuleviin tuikitärkeisiin kysymyksiin, kuten kannattaako lentokoneessa kännätä, onko syytä änkeytyä panimokierroksille ja miten suhtautua matkalla syntyviin tuttavuuksiin. Moni uusi ystävä haluaa esimerkiksi vaihtaa osoitteita kanssasi. Kannattaa miettiä, miksi he sitä haluavat. Mooren ystävä saa viiden vuoden jälkeenkin indonesialaiselta perheeltä kirjeitä, joissa he kerjäävät häneltä kenkiä. Harva pyytää mitään, ellei halua mitään. Käytännöllisiä ohjeita tärkeämpiä ovat erinomaisen epäkäytännölliset neuvoja. Näitä ovat esimerkiksi listat pahimmista rotankoloista, kamalimmista bussimatkoista sekä ahneimmista rahastuspaikat. Jostain syystä monet niistä sijaitsevat Kalimantanissa. Useimmat paikoista ovat myös sellaisia, joihin täysipäisen matkustajan ei tulisi mieleenkään hankkiutua. Mukaan lukien venetsialainen pizzeria, jonka pizzapalan hinnalla voi ostaa käytetyn auton tai Lontoon maanalainen, jossa kilometrihinta on kalliimpi kuin Concordessa. Havainnot ovat ehkä oikeansuuntaisia, mutta eurooppalaisten rangaistusvankien jälkeläisinä kasvaneella kansalla on ehkä vanhaa kotimannertaan päin pieniä asennevammoja. Niistä, sikäläisen valuutan heikkoudesta, huonosta mausta, tai kaikista yhteensä johtuu, että jotkut neuvot ovat lähtökohtaisesti myös vääriä. Esimerkiksi Italiassa kannattaa yleensä syödä pizzaa. Ei ole italialaisten vika, että anglo-amerikkalaiset ovat tämänkin asian väärin ymmärtäneet. Ei myöskään pidä luulla, että eksotiikkaa ja villejä kokemuksia aina tarvitse hakea Aasian tai Afrikan syrjäisimmistä kolkista. Moore on esimerkiksi kokenut ensimmäisessä aasialaisessa käymälässään jotain, jonka suomalaisturisti tunnistaa muistellessaan ensimmäistä ja yleensä viimeistä käyntiään Viipurin assan vessassa. Peter Mooren asenteeseen ja matkakirjoihin voi tutustua myös tämän sivuilla: http://www.petermoore.com.au Suomalaisten kannattaa paneutua sivuilla esiteltäviin eri maailmankolkista löytyviin epäilyttäviin tuotteisiin. Mitä onkaan Super Piss Blue?
|
Pääkirjoitus
