Poliittiset virkanimitykset osa demokratiaa...

Suomen mediassa on vuosikymmeniä päivitelty poliittisia virkanimityksiä. Tärkeisiin tehtäviin ei kuulemma saada päteviä ihmisiä, jos politiikka vaikuttaa henkilövalintoihin. Se ei pidä Uutisgurun mielestä yleisesti ottaen paikkaansa.

Useimmiten poliittisen taustan omaavat henkilöt ovat myös kyvykkäitä hoitamaan vaativiakin virkoja. Tietysti on poikkeuksia, jotka nousevat surkuhupaisiin otsikoihin.

Tiedotusvälineet eivät oikein suostu näkemään, että elämme edustuksellisessa demokratiassa. Valitsemme vapailla vaaleilla edustajat niin paikalliselle kuin valtiolliselle tasolle. Suomen kansaa edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Hallituksen ja presidentin tehtävänä on mm. nimittää virkamiehiä.

Molempien instituutioiden saama valtuutus nojaa kansan antamaan valtakirjaan. Mitä vikaa siis on siinä, että ne käyttävät nimitysvaltaansa? Nimittävät varsin usein erilaisiin virkoihin myös poliittisesti sitoutuneita henkilöitä.

Demokratian nimissä on lisäksi erityisen sopivaa, että ennen muuta suuret puolueet saavat edustajiansa eri alojen virkoihin. Kolmea suurinta puoluetta kannattaa lähes 70 prosenttia kansasta. Tuleehan noin ison enemmistön saada runsaasti edustajiaan eri tahoille. Pieniä ryhmiä tietenkään unohtamatta.

Kokoomuksella oli ennen 1990-lukua vankka perinne poliittisten virkanimitysten kritisoinnissa. Se juonsi juurensa puolueen korpivaelluksesta, pitkästä oppositiokaudesta vuosina. Tuolloin, Urho Kekkosen aikana keskustapuolue, SDP ja kommunistit jakoivat lähes kaikki virkapaikat, joita tarjolle tuli.

Hallituspuolueeksi vakiinnuttuaan Kokoomus on esiintynyt aika maltillisesti virkanimityksissä. Poliittinen sitoutuneisuus ei puolueen mielestä ole ollut pahasta, jos hakijoilla on ollut myös puheena olleisiin virkoihin vaadittavaa kokemusta. Näin se tietysti onkin.

Median motkotuksesta huolimatta Suomen Pankkiin voidaan aivan hyvin nimittää vahvastikin poliittisesti sitoutuneita henkilöitä. Tärkeää on, että heillä on myös pitkä kokemus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, pankkialasta, talous- ja rahapolitiikasta sekä kansainvälisestä yhteistyöstä.

...ja ikuisen kiroilun kohde

Mikä olisi voinut muuttaa tiedotusvälineiden suhtautumisen toiseksi? Suomen Pankin ja Yleisradion johtopaikkojen jakoprosessi ei ole ollut kunniaksi potentiaaleille ehdokkaille.

Kun media on herrojen repliikkejä viimeisen vuoden ajalta kertaillut, on saanut vaikutelman, ettei kukaan nyt halukkaista ole koskaan harkinnutkaan muihin töihin siirtymistä. Aikuiset, tätä yhteiskuntaa johtavat henkilöt eivät ole kyenneet määrittelemään, mitä he haluavat.

Nyt herrahissien nappuloita painellessaan nämä julkisuuden uhrit olisivat voineet kerrata tiedotusvälineiden säännönmukaista ja ennustettavissa olevaa käyttäytymistä.

Toimittajat ärsyyntyvät laumasieluisesti, kun yksi ja sama julkisuuden henkilö sanoo puoli vuotta sitten ei, kuukausi sitten ei ja viikko sitten ehkä. Ehkä-lausunnon jälkeen haastateltava sanoo harkitsen, jonka jälkeen hän käyttää kaiken mahdollisen jäljellä olevan armonajan muun kaltaisiin epäselviin lausuntoihin.

Mitä tästä ajattelevat toimittajat ja suuri yleisö? Toimittajat suhtautuvat näihin olosuhteiden virrassa ajelehtiviin poliittisiin ajopuihin aggressiivisesti. Julman toimittajien räksytyksen aiheuttavat tässä tapauksessa kuitenkin uhrit itse.

Näin media tulee luoneeksi kielteisen kuvan myös nyt jaossa olevista tehtävistä. Aivan kuin täytettävissä olevia työpaikkoja ei tarvittaisi laisinkaan. Ja siitä tässä kai ei ole kyse.

Nelosen ja MTV:n aneeminen anti

Arvoisat Nelosen ja MTV:n katsojat! Huomasitteko tuossa juuri äskettäin, että maassa vietettiin Pyhäinpäivää? Siis oliko ohjelmistossa jotakin aiheeseen liittyvää tai edes dokumenttia tuosta Suomen neljänneksi suosituimmasta kirkkopyhästä. Paloiko lähetyksen päätteeksi kynttilä kuvaruudussa? No eipä tainnut taaskaan arki erottua pyhästä. Tässä noiden kahden kilpailijan Pyhäinpäivän tarjontaa:

- NELONEN: 10.45 Pepsi Chart, 11.15 Digimon, 11.40 Addams Family, makaaberi elokuva, 12.05 UEFA-jalkapalloa, 13.05 NHL Power Week...14.30 Kultsi kutistin kakarat, viihdefarssi 15.20 Kuuma piiri, sarja, urheilua, jännitysleffoja ja yöllä klo 3.10-6.15 Deitti.

- MTV: 8.05 Hopon poppoo, amerikkalaisia piirroselokuvia, 9.25 Piirrossarjoja, 10.45 Flipper, sarja, 12.05 Jyrki Countdown, nuorisomusaa...15.05 Fashion television, 15.30 Maailman hauskimmat, lystikästä videosälää,15.40 Salatut elämät, 16.55 Maailman hauskimmat, ...17.05 Miss Baltic Sea, 18.05 Napakymppi...20.00 Bumtsibum...22.30 Kaappaus raiteilla, toimintajännäri, 0.15 Motown live, komiikkaa, ja tietenkin 2.30-7.10 MTV3 Chat.

Lopuksi muutama havainto ohjelmien tasosta. MTV:n ohjelma Miss Baltic Sea oli tv-toteutukseltaan aneemisin missikisa, jonka Uutisguru on nähnyt. Edes live-orkesteria ei MTV:llä ole saneerauksensa pyörteissä varaa palkata!

Taustanauha soitti jotakin, luultavasti Teosto-vapaata musiikkia. Tytöt pyörivät vaivaantuneina lavalla. Juontajat olivat leipääntyneitä ja eksyksissä. Yleisö oli poissaoleva. Kannattaako näitä enää tehdä? Lähettäkää uusintoja 1980-luvulta. Niissä gaala-ohjelmissa oli vielä sentään särmää. Mutta olipa silloin MTV Oy:ssä hieman enemmän työntekijöitäkin.

Toinen havainto. Nelosen Pyhäinpäivän viikonlopun tekstiuutisista ei uskoisi, että kanavan omistaa maan johtava uutisorganisaatio.

Timo Laatunen: Myös tiedotusvälineet vastuuseen aiheuttamistaan vahingoista

Kuinka hurskastelevasti tiedotusvälineet osaavatkaan voivotella sananvapauden perään, kun media pannaan korvausvelvolliseksi aiheutettuaan vahinkoa väärillä tai perustelemattomilla uutisillaan.

Viimeksi Nostokonepalvelu-oikeudenkäynnissä alioikeuden tuomitsemat miljoonakorvaukset olivat kuulemma "vaaraksi sananvapaudelle". Ei tuomio vaarantanut sananvapautta mitenkään, se ehkä vähensi median haluja mielivaltaisen, vahinkoa tuottavan journalistiikan harjoittamiseen.

STK:n ja Aamulehti-Yhtymän entinen toimitusjohtaja Timo Laatunen on kirjoittanut Kanava-lehden numerossa 8/01 ajatuksia herättävän mielipidekirjoituksen, jossa hän näkee sananvapaushuolet paikoin median vilpillisinä krokotiilin kyyneleinä.

Laatunen pohtii tietoja lehdistölle vuotaneen tahon ja itse lehdistön välistä vastuujakoa. Hän pitää toimittajaa ja lehteä suurempana syyllisenä kuin "tiedon" vuotajaa, koska Laatusen mielestä vasta julkisuus aiheuttaa vahingon kohteelle.

Kirjoittaja ei näe mitään syytä poiketa yhteiskunnassa vallitsevasta oikeustajusta: vahinkoa syyttömälle aiheuttava osapuoli maksakoon korvauksia. Tämä koskekoon myös mediaa ja sen vastuuta. Sananvapaus ei voi olla tarkoituksellisten valheiden tai muuten väärien, vahingollisten tietojen levittämisen turvaamista.

"Sananvapaus ei Suomessa ole vaarassa, sitä vastoin kansalaisen oikeusturva voi hyvinkin olla", Laatunen kirjoittaa. Hän näkee vääryyden jääneen elämään, kun Helsingin hovioikeuden päätös hiihtäjä Jari Räsäsen jutussa jäi voimaan: Korkein oikeus ei ottanut tapausta tutkittavakseen. Hovioikeuden mukaan STT ei loukannut Hiihtoliiton johtohenkilöitä.

Laatunen kuitenkin kysyy:
- Mihin hovioikeuden päätös johtaa? Sen mukaan ei STT:tä olisi tuomittu myöskään, jos se olisi julkistanut vaille todisteita jäävän uutisen, että Helsingin Hovioikeuden johto on ottanut vastaan lahjuksia taikka että AlmaMedia johto kavaltaa veroja... Mielestäni käräjäoikeuden päätös vastasi paremmin suomalaisen kunniantuntoa ja oikeudentajua kuin hovioikeuden vapauttava päätös, mistä media tosin laajalti iloitsi.

Laatunen kertaa meille luonnollisena seikkana sen, että jos joku todistajien kuullen sanoo toista henkilöä todisteitta vaikka varkaaksi tai huoraksi, oikeus tuomitsee hänet.

- Sitävastoin media saa hovioikeuden päätöksen turvin leimata julkisesti yhtiön, yhdistyksen tai muun yhteisön johdon rikolliseksi vailla todisteita syyllistymättä itse mihinkään rikokseen. Outo kontrasti oikeudentajun ja yhteiskunnallisen merkityksen kannalta, Laatunen kirjoittaa.

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta