Voi turhakkeen turhake
A. Nenäkäs
7.9.2007
Vuoden turhaketta saa jälleen esittää, kuten muutamana vuonna tätä ennenkin. Tähän mennessä turhakkeiksi on Suomen Luonnon toimituksessa valikoitunut ulkomainen pullovesi, lehtipuhallin, hampurilaisaterian kylkiäinen ja kaupunkimaasturi.
Kaupunkimaasturihan on iso henkilöauto, joka valitsijoidensa mukaan viis veisaa ilmaston muuttumisesta. Siinä mielessä se on siis samanlainen kuin pienempikin henkilöauto. Tai nojatuoli. Tai joku muu esine. Tai meidän koira. Oikeastaan ilmastonmuutoksesta jotakin veisaa vain tuntemattoman suuruinen määrä ihmisiä. Ja niistäkin monella menee veisuu vallan väärään kohteeseen. Juuri sen vuoksi tämän vuoden turhakkeeksi sopisikin valita Vihreä Kansanedustaja. Ilmastonmuutoksenkamaluuden veisuu käy Vihreiden ryhmähuoneessa niin ankarana, että eduskunnan työsuojeluvaltuutettu pohtii jo kuulosuojainten käyttöpakkoa läheisillä käytävillä. Ja koska ilmastonmuutos on niin hirveää, niin siksi pitää vastustaa esimerkiksi ydinvoiman lisärakentamista. Lisäksi on pitänyt vaatia korkeampia energiaveroja ydin- ja vesivoilla tuotetun sähkön käyttäjille. Eikä vesivoimaakaan pitäisi enempää rakentaa. Pahaa on kaikki se, mitä ennenkin on pahana pidetty ja lisäksi se, mitä naistenlehdissä kavahdetaan, kuten esimerkiksi geenimuuntelu. Hyvää ja mukavaa on vaikkapa biodiesel, koska se kuulostaa mukavalta ja kasvaa luonnonmukaisina vihneinä lannoitetuilla pelloilla, joilta sen voi dieseltraktorilla kerätä talteen. Tältä pohjalta onkin hyvä ponnistaa lainsäädäntötyöhön. Samalla Vihreä Kansanedustaja huolehtii jatkuvuudesta, kun ikävät ympäristöongelmat jatkuvat ja vaatimalla vaativat häntäkin jatkamaan. Kotona vaalipiirissä onkin hiljaisempaa. Vaalipiirin vinkkelistä katsottuna Vihreän Kansanedustajan neljännesvuosisadan mittainen historia on nopeasti kirjoitettu. Miesmuisti on lyhyt ja poliittinen muisti sitäkin lyhempi, mutta vaikka näitä muistitikkuja asettaisi useampia peräkkäin, ei mieleen juohdu ensimmäistäkään tapausta, jossa Vihreä Kansanedustaja olisi onnistunut tuomaan vaalipiirilleen yhtäkään siltarumpua. Suuremmista hankkeista puhumattakaan. Yhtä sun toista on tosin onnistuneesti vesitetty - muutakin kuin Koijärvi. Itellamies toi Nenäkkään savolaisserkulta kirjeen, jossa tämä kertoi, kuinka maakunnan ensimmäinen Vihreä Kansanedustaja oli tuonut koko heimonsa kesällä ilkkumaan pikkukaupungin ohiajotietä. Väärin puhuttu, oli tämä selittänyt sen jälkeen, kun ministeri-puheenjohtajan tuomitsema hanke oli budjettiriihessä lykätty ensi vuosikymmenelle. Äänestäjät kiittävänevät aikanaan, jos muistavat. Kaupunkimaasturimaasturi on siitä vinkeä kapistus, että se näyttää monen mielestä mukavalta ja trendikkäältä. Kaupungissa se vain on kömpelö käsitellä ja oikeassa maastossa pelkkä rimpula. Polttoainettakin kuluu. Silti niitä kovin hingutaan ja hankitaan. Äänestetäänhän Vihreitä Kansanedustajiakin eduskuntaan.
|
Pääkirjoitus
