Suomen yleisurheilu tarvitsee edelleen voimavarojen tehostamista

Hallintoreviisori

 17.9.2007

Ruotsi-Suomi maaottelun toinen päivä viikko sitten Göteborgissa muistutti tätä kuumana käyvää turvallisuuspoliittista keskustelua. Ennalta arvaamattomia asioita muka alkoi tapahtua, vaikka Suomi johti muka turvallisesti ensimmäisen päivän jälkeen miesten maaottelua 21 pisteellä.

Suomen ulkopoliittisessa keskustelussa - kun kuluneen viikon saldoa summaa yhteen - ei sallita ennalta arvaamattomia, entisestä dogmista poikkeavia asioita otettavan esille, vaan aletaan puhua johtamisen toimivaltasuhteista, eikä itse asioista ja tulevista haasteista.

Maaottelussa voidaan kaikenlaista tehdä kesken kamppailun. Voidaan vaihtaa miehistöä esim. juoksumatkoilla viime tipassa jne. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisessa ei miehistöä noin vain vaihdeta, jos uusi tilanne pukkaa päälle. On pystyttävä tekemään Suomi -nimisen maajoukkueen puolesta nopeasti oikea ja kestävä ratkaisu.

Maaottelussa heti toisen päivän avauslajissa seiväshypyssä koettiin pahin mahdollinen takaisku. Kaksi Suomen miestä jäi ilman tulosta ja kerralla koko miesten maaottelu oli uudessa tilanteessa. Maaottelun ratkaisu jäi sitten viimeiseen lajiin 800 metrin juoksuun. Kaksi suomalaista juoksijaa ohitti heikoimman ruotsalaisen juoksijan vasta viimeisellä metrillä ja Suomen kuuden pisteen johto kutistui vain kahdella pisteellä.

Maaotteluvoitto saatiin, mutta tappio oli hiuskarvan varassa. Suomi olisi voittanut maaottelun 15 pisteellä, jos nämä ilman tulosta jääneet seiväshyppääjät olisivat aloittaneet alemmasta korkeudesta, varmistaakseen edes tuloksen.

Yleisurheilu hiihdon ohella on eniten arvokisamitaleja Suomeen tuonut lajiryhmä. Viikonvaihteessa käyty Ruotsi -ottelu kirvoitti Hallintoreviisoria, kun seuratason toiminnasta eri tehtävissä on vuosikymmenten omakohtainen kokemus, pohtimaan Suomen yleisurheilun tulevaisuutta ja toiminnan tehostamista.

Suomen Urheiluliiton toiminnan tarkoituksena on innostaa ja palvella jäseniään tuottamaan kansainvälisesti menestyviä yleisurheilijoita sekä laadukasta, arvostettua ja koko yhteiskunnan kattavaa yleisurheilutoimintaa lapsi-, nuoriso-, kilpa- ja huippu-urheilijoiden sekä harrastajaliikkujien ja urheilun seuraajien tarpeisiin.

Suomen Urheiluliitolla on noin 850 jäsenseuraa, joissa aktiiviyleisurheilijoita on noin 30 000. Alueellisesti SUL:n jäsenseurat jakaantuvat 21 piirijärjestöön, joista kolme on ruotsinkielisiä Svenska Friidrotsbundetin (SFI) jäsenpiirejä. Näin SUL kertoo toiminta-ajatuksestaan ja toimintansa laajuudesta nettisivullaan.

SUL:n kansallisen kilpailutoiminnan huipentuma on vuosittaiset Kalevan kisat, joissa kilpaillaan olympialajien Suomen mestaruuksista naisten ja miesten sarjoissa. Näin SUL kertoo itse kilpailutoiminnastaan nettisivuillaan.

SUL on menestyksellisesti hoitanut viimeisten vuosikymmenten aikana vuoden 1971 ja 1994 EM-kisat sekä vuoden 1983 ja 2005 MM-kisat. Nämä ovat sellaisia tähtihetkiä, että niistä voivat kiistatta SUL ja Suomen yleisurheilun kenttäväki ylpeillä.

Nyt puuhataan hakemusta vuoden 2014 EM-kisojen järjestämistä. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, ettei Helsingissä ollut tänä kesänä vuosittaisia yleisurheilun GP-kisoja eli näitä Helsingin Kisa-Veikkojen perinteisiä Maailmankisoja. Nämä kisat ovat Suomen yleisurheilulle ja etenkin kansallisen tason huipuille harvoja mahdollisuuksia päästä mukaan koviin kv-kisoihin. Suositan, että SUL ja HKV pika pikaa pohtivat yhdessä kisojen tulevaisuutta.

Helsinki yleisurheilun kv-kisojen järjestäjänä on suorastaan brändi, joten siihen ei kisojen järjestäminen kaadu. Yksittäinen yleisurheiluseura ei voi kantaa GP-tason kisojen taloudellista vastuuta, se on realiteetti.

Seuraavaksi Hallintoreviisori suosittaa, että edelleen seuratoimintaa koordinoitaisiin työnimellä seurayhtymät. Suomi on kyllä luvattujen yhdistysten maa, mutta kyllä resurssit kuitenkin hajoavat liikaa tällä hetkellä. Alkaa olla jo "huutava" pula myös seuratason toimijoista, valmentajista, ohjaajista ja itse kilpailutoimintaa pyörittävistä tuomareista ja toimitsijoista.

Suurissa kaupungeissa yleisurheilu joutuu kilpailemaan monien populäärien urheilulajien kanssa. Vaikka vuoden kahden sisällä on nähty piristymistä yleisurheilun vetovoimassa, niin yleisurheiluväen tulisi koota voimavarojaan.

Maaseudulla, joka on edelleen Suomen yleisurheilun vahva selkäranka, tapaa vielä menneen ajan kuppikuntaisuutta "vanhojen jäärien toimesta". On se "svullilainen" seura ja se vanha "tullilainen" seura. Miksi? Seurayhtymänä toiminta olisi vetovoimaisempaa, tehokkaampaa ja tuloksellista.

Pitäiskö SUL:n ottaa SOK:n uusi pääjohtaja konsultiksi kertomaa, miten tehokkaasti hän johti Helsingin Osuuskaupan ja perinteikkään Elannon fuusion? Eipä ole enää aatteellista estettä käydä vaikka Hakaniemen entisessä Elannon tavaratalossa. Tällaisen ratikkakeskustelun Hallintoreviisori kuuli tässä taannoin töölöläisrouvien suusta.

Hallintoreviisorin tehostamistoimien lista ei pääty tähän. Suomen urheilun katto-organisaatiotasolla pitäisi pohtia, tarvitaanko erikseen kansallista olympiakomiteaa ja urheilun kattojärjestöä SLU:ta. Monissa maissa on vain kansallinen olympiakomitea, jonka jäseninä ovat eri lajien kansalliset liitot.

Rahaa palaa hallintokoneiston pyörittämiseen nyt liikaa, joka tarvittaisiin seuratasolle. Rahaa tarvitaan huippu-urheilijoiden leiritykseen, heidän henkilökohtaisille valmentajille ja seuratasolle muutoinkin. SUL teki tässä asiassa viime vuonna oikeasuuntaisia päätöksiä, kun seuratasolle saatiin muutamiin seuroihin päätoimisia seuratason valmentajia.

Kultaisella 1970-luvulla moni asia oli jotenkin selväpiirteisempää, vai oliko? Ainakin yleisurheilun kv-huipuille saatiin turvattua riittävät harjoitusolosuhteet. Yleisurheilun harrastuskin eli tuolloin kukoistuskautta.

Suomi menestyi kuluvana kesä erinomaisesti nuorten arvokisoissa. Meillä on paljon lahjakkaita nuoria kasvamassa, jos edellytykset lajin harrastamiselle turvataan. Jatkossa tähän tarvitaan myös pitkäjänteistä strategista johtamista.

Koulutuspolitiikkaan vaikuttaminen on myös yksi osa yleisurheiluväen ja koko urheiluväen edunvalvontaa. Liikuntatuntien määrä on suorastaan surkuhupaisalla tasolla. Asiassa pitäisi pikaisesti aikaansaada "diktatorinen" päätös tuntimäärän kasvattamisesta. Tämä on myös kansanterveydellinen aikapommi, jos asialle ei tehdä mitään ja pikaisesti.

Lopuksi. Suomen kansa tarvitsee edelleen yleisurheilun kansainvälistä menestystä ja totta kai tämän vuosittaisen Ruotsi-ottelun. Hallintoreviisori luottaa siihen, että meillä on tällä hetkellä kyvykkäitä henkilöitä SUL:n palkkalistoilla johtamaan ja kehittämään SUL:oa kohti nykyistä parempaa menestystä.

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta