Lupa vai kansalaisoikeus keskustella Natosta

Hallintoreviisori

 18.10.2007

Suomen ulkopoliittinen keskustelu on niin kiinni Kekkosen ajan dogmissa, että heti kun joku keskustelussa siitä poikkeaa, alkaa kaikenlainen jaarittelu ja päivittely. Erikoista tässä on se, että media menee täysin rinnoin tähän mukaan. Oikein haetaan erilaisilla haastatteluilla sitten tukea, ettei vain Suomi erehtyisi hakemaan Naton jäsenyyttä.

Natossa on laskujeni mukaan 26 jäsenmaata. Jäseneksi ovat liittyneet kaikki kynnelle kykenevät entiset Varsovan liiton maat (Puola, Unkari, Tsekki, Romania ja Baltian maat). En juuri muista, että kukaan näiden maiden rajanaapuri olisi todennut nykyisen Naton olevan naapurimaalleen turvallisuusriski.

Olisi perin toivottavaa, että Suomessa päästäisiin vihdoin keskustelemaan Natosta ja sen olemuksesta tämän päivän maailmassa. Myös Sauli Niinistön (kok.) presidentinvaalien aikaan esille nostamasta eurooppalaisesta Natosta. Eikä pahitteeksi olisi, jos vihdoin ja viimeinen ne kuulusiat EU:n turvatakuut selvitettäisiin Suomen toimesta.

Demarien oppositiopolitiikkaan on kirvelevän vaalitappion jälkeen kuulunut kaiken liikkuvan ampuminen, jonka eturivin teloittajiksi ovat ryhtyneet Eero Heinäluoman lisäksi kasanedustajat Kimmo Kiljunen ja Erkki Tuomioja.

Heinäluoman joka paikan ja ­asian paniikin ymmärtää, kun se puheenjohtajan pesti jo 1. kaudella saattaa olla vakavasti katkolla. Eräitä demarikansanedustajia on eduskunnan istuntosalissa muutoinkin vaivannut senkaltainen hillitön puheripuli, joka panee aprikoimaan syistä. Ettei vain toteutumatta jäänyt ministeripaikka vaalitappion myötä olisi yksi syy.

Hallitus on luvannut ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon eduskunnalle jo ensi keväänä eli tässä on puoli vuotta aikaa käydä kansalaiskeskustelua asiasta. Kun selonteko on eduskunnalle annettu, kansalaiskeskustelu alkaa olla myöhäistä.

Veljet keskustassa eräitä punamultamiehiä lukuun ottamatta ovat hiljaa ja pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) jatkaa matalalla profiililla. Tässä kerrottiin uutisissa juuri, mitkä EU-maat ovat näkyvämpiä. No kolmen suuren EU-maan jälkeen tulivat Ruotsi ja Tanska. Suomi oli pudonnut sinne keskiviivan alapuolelle sarjaan "vähemmän näkymättömät". Ei ihme, että maatalousrintamalla tulee lunta tupaan ja on semmoinen tunne, että tämä 141-tuki on jäänyt kerta kaikkiaan liian vähälle "lobbaamiselle".

Mutta tähän ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmisteluun ja sen kaikkein tärkeimpään linjanmäärittelyyn mahdolliseen Nato jäsenyyteen tai optioon. Elokuussa 2004 silloinen ulkoministeri Erkki Tuomoja puhui näin:

"Vaikka Suomen lähialueiden osalta vakaus perinteisessä mielessä onkin vahvistunut EU:n ja Naton laajentumisen myötä, yhteistyön kehittäminen edelleen juuri näiden turvallisuuteen kohdistuvien uusien uhkien ja riskien vähentämiseksi niin naapurimaiden, Pohjois- ja Baltian maiden kuin laajemmin koko Itämeren alueella on ensiarvoisen tärkeää."

Siis Suomen lähialueiden turvallisuus oli vahvistunut EU:n ja Naton laajentumisen myötä. Lainaus on otettu sanasta sanaan Tuomiojan puheesta. Demarien käyttäytymistä tässä kaikkein eniten ihmettelee siitä, mitä he Kokoomuksen kanssa yhteishallituksessa vv. 1995-2003 ulkopolitiikasta yksituumaisesti Kokoomuksen kanssa ajattelivat. Anteeksi vain puheenjohtaja Heinäluoma, mutta pelin politiikkanne vaalien jälkeen ei osoita teiltä nousemista valtiomiesten tai uskottavien valtiopäivämiesten joukkoon.

Kun Kokoomus on pyrkinyt virittämään ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Puheenjohtaja Heinäluoma demarien eturivissä syyttää Kokoomusta poikkeamisesta Suomen ulkopoliittiselta linjalta. Myös itse tasavallan presidentillä oli omat vaikeat hetkensä sovittaa sanansa kokoomuksen ulkopolitiikan kärkinimien (Katainen, Kanerva, Häkämies, Salolainen) puheisiin ja jopa oikeuteen puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Presidentti Halosen kunniaksi on sanottava, että hän otti napakasti heti siivet pois Venäjän paikallisen suurlähetystön diplomaatin "yksinajattelulta". Hiljaisuus olisikin tulkittu Suomen nöyrtymiseksi Kekkosen ajan toimintatapoihin.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käynnisti elokuussa uuden puolustusselonteon valmistelun. Ja asetti erillisen valmisteluryhmän. Valmistelu tapahtuu edellisen selonteon pääministerin valvonnassa, vaikka selonteon valmistelua valvoo valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (utva), ja käytännön valmistelutyötä vetää viiden miehen ryhmä.

Erillinen Nato-selvitys valmistunee jo tämän vuoden puolella. Nyt on aika keskustella ilman menneisyyden haamuja tai turvallisuuspoliittisia itse luotuja turvallisuusuhkia kaikista Suomen turvallisuuden kannalta tärkeistä tulevaisuuden skenaarioista.

Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on muuttunut ja muuttumassa koko ajan. Toivottavasti uusi selonteko arvioi perusteellisesti nähtävissä olevia muutoksia ja vaikutuksia Suomen asemaan. Laaja kokonaisvaltainen turvallisuuden vahvistaminen edellyttää joka tapauksessa kasvavaa kansainvälistä yhteistyötä sekä kaikissa olosuhteissa hyvin toimivaa omaa kansallista puolustusvalmiutta.

Laaja turvallisuuspoliittinen käsite pitää sisällään kaikenlaista uuttakin muutostekijää maailmantalouden, ilmaston, kulkutautien, rikollisuuden, globaalin tietoliikenteen tiimoilta perinteisen turvallisuuspoliittisen strategia-asemoinnin lisäksi.

Kokoomuksen on totta kai jatkettava omalla johdonmukaisella linjallaan ja varmistettava, että Suomessa käydään nyt sodanjälkeisen ajan vilkkain ja monipuolisin ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu. Nykyinen Kokoomus on aktiivinen kansainvälinen toimija Suomen ja suomalaisten etujen turvaaminen on Kokoomukselle isänmaallisena sinivalkoisena puolueena ulko- turvallisuuspolitiikan lähtökohtana. Ja siihen kuuluu nyt laaja ja monipuolinen keskustelu eri lähtökohdista, myös Nato -jäsenyydestä.

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta