Oopperan lakko ansaitsee kaiken tuen

A. Nenäkäs

 20.11.2007

Juuri kun Tehyn työtaistelu-uhka väistyi, niin kansa joutuu elämään jännityksessä toisen elämää suuremman työmarkkinakiistan varjossa. Kansallisoopperan taiteellinen henkilökunta pohtii nimittäin mahdollista lakkoa.

Nutturakansa vapisee jo kampaamotuoleissa. Komennetaanko oopperan johto lavalle hätäaputöihin, laatiiko eduskunta pakkolain, jolla orkesterin minimimiehitys turvataan vai komennetaanko varusmiehet sukkahousuihin ja kylpyhuonetenorit äänenavauksiin? Loputtomat kysymykset jäytävät mielissä ja huolestunut puheensorina asian tiimoilta pulppuaa sinisissä busseissa.

Toisaalla joukko ahneita rahoittajien edustajia odottaa lakkoa alkavaksi. Jo muutaman kuukauden lakolla kuitataan iso siivu Kansallisoopperan tappiosta ja vähän pitemmästä työtaistelusta jää reipas siivu Musiikkitalon monttuun kannettavaksi. Joten taiteilijat! Veronmaksajien yhteisrintama tukee työtaisteluanne vielä pitkään.

Tehyn työtaistelu-uhan varjossa oli kehkeytymässä vielä yksi työmarkkinariita, jolla olisi helpotettu terveydenhuoltoon kohdistuvaa painetta. Viisaasti yritettiin nimittäin Alkon lakkoa osuttaa yhteen Tehyn irtisanoutumisten kanssa. Vanha kokemus osoittaa, että pitkäripaisen sulkeuduttua pitemmäksi aikaa näkyy seuraus pian aikaa päivystyspoliklinikoiden hiljentymisenä.

Kun vielä joukko konsulttejakin on osallistunut paremman yhteiskunnan rakentamiseen jättämällä työnsä tekemättä, niin voikin todeta, että maassa asiat eivät ole aivan huonolla tolalla.

Toisin on Belgiassa, jonka vanha lisänimi Länsi-Euroopan Albania alkaa olla jo loukkaus Albaniaa kohtaan. Flaamien ja vallonien ikiaikainen kähnäys on johtanut siihen, että pian puoleen vuoteen ei Belgiaan ole saatu hallitusta aikaan. Maassa, jossa mikään ei muutenkaan ole koskaan toiminut, ei hallituskriisi tosin näy arkielämässä. Lisäksi yhteinen euro pitää talouden pinnalla ja Brysselin EU-hallinto pelastaa loput.

Yhteisen kielen löytäminen kriisin ratkaisuksi näyttää vaikealta. Apua tuskin löytyy naapureistakaan. Ranskalla ja Hollannilla on harmeja omastakin takaa ilman, että niitä uusilla joutomailla vielä kasvatetaan.

Kriisin lopputulos nähdäänkin lähinnä historiankirjoituksen uudistamispaineena. Moni Belgian ulkopuolella miettii nyt, oliko Waterloon taistelu sittenkään voitto Euroopalle, vai olisiko Napoleonin kuitenkin pitänyt antaa ottaa koko läntti huostaansa. Vastaavasti Wellingtonin arvo kohoaa koko ajan Ranskassa.

Sopuisassa Suomessa kansaa ajetaan eriytymisen sijaan yhdistymiseen. Kuntaliitosbuumi on keskustasta huolimatta edennyt Savoonkin. Tosin Savonlinnan talousalueen neljän kunnan liitoshanke on kariutumassa maalaiskuntien keskustalaisten vastustukseen. Vaihtoehdoksi on pohdittu Kerimäen ja Punkaharjun yhdistymistä. Nimikin on jo valmiina: Kepuharju.

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta