Omaa muistelua Suomen itsenäisyyden muutamalta vuosikymmeneltä

Hallintoreviisori

 30.11.2007

Suomi viettää 06.12.2007 itsenäisyytensä 90-vuotisjuhlapäivää. Omat muistikuvani Suomen itsenäisyyden ajasta alkavat 1960-luuvulta. Otanpa tässä asioita esiin, mitä kirjoittaessa ensimmäisenä Suomen politiikasta mieleen tulee tuolta vuosikymmeneltä tähän päivään saakka. Jätän maailmanpolitiikan tapahtumat tässä nyt tarkastelun ulkopuolelle.

Koko tänä aikana 1960-luvulta tähän päivään on Suomessa ollut vain kahdesta puolueesta presidenttejä maalaisliitto/keskustapuolueesta ja sosialidemokraateista. Ensimmäinen asia, mikä tulee tässä ja nyt mieleen vv. 1961-62, on totta kai noottikriisi ja presidentinvaalit sekä vaalien ehdokasasettelu.

Olin tuolloin kansakoulun 4. luokalla ja pyrkimässä oppikouluun, jonne tulisi sitten päästyä. Muistan vuoden 1961 syksyltä, kun radiossa aamulla klo 6 STT:n uutisissa luettiin Neuvostoliiton Suomelle lähettämää noottia samaan aikaan, kun presidentti Urho Kekkonen oli vierailulla Yhdysvalloissa.

Maatalossa olivat jo karjanhoitotoimenpiteet käynnistyneet ja menin navettaan kertomaan isälle uutista. Isäni osallistui talvi- ja jatkosotaan. Sodan päättymisestä oli tuolloin kulunut 17 vuotta.

Seuraavana vuonna 1962 muistan, miten maalaisliittovaltaisessa kunta- ja kyläyhteisössä käytiin presidentinvaalitaistelua. Tänäkin päivänä kiistellään maalaisliiton vaalikampanjaan saamista vaalirahoista. Nuoren koulupojan mieleen on jäänyt, että kyläyhteisössä puhuttiin silloisen maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimon vaalirahoituksen hankinnoista. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt asian koko viitekehyksen, mistä maalaisliiton tupailloissa puhuttiin.

Tupailtoja pidettiin syntymäkodissanikin. Muistikuva on myös siitä, ettei maalaisliiton kenttä tiennyt itsekään totuutta kaikista maalaisliiton johdon ja istuvan presidentin kuvioista.

Vuosi 1968 jäi sekin mieleen presidentinvaaleista, kun istuva presidentti sai vastaansa kokoomuksen ehdokkaan Matti Virkkusen ja pientalonpoikain Veikko Vennamon. Vaikkei minulla ollut äänioikeutta vielä, niin aloin ilmaista omia poliittisia mielipiteitä Kokoomuksen puolesta. Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Juha Rihtniemi ja puoluesihteeri Harri Holkeri tekivät minuun suuren vaikutuksen. Toinen asia, mikä vaikutti oman poliittisen vakaumukseni muodostumiseen, oli vuoden 1966 vaaleissa tullut vasemmistoenemmistöinen eduskunta.

Seuraava vuosikymmen, 1970-luku oli sitten Kokoomuksen voimakkaan kasvun aikaa. Erityisesti vuosien 1970 ja 1979 voitolliset vaalit ovat päällimmäisenä mielessä. Juha Rihtniemen poismeno oli kova isku nuorelle miehelle.

Ensimmäistä kertaa sain äänestää vuoden 1972 vaaleissa. Kyläyhteisössä oli puheenaihe, että ketkähän tällä kylällä Kokoomusta äänestävät. Kunnallisvaaleissa vuonna 1976 Kokoomuksen saavuttama voitto on myös mielessä. Opiskelin tuolla vuosikymmenellä yliopistossa ja sehän oli sitä taistolaisaikaa. Se ihmetytti, miten siihen sokeutuivat yleisdemokraattisen rintaman sisällä monissa ylioppilaskunnissa myös demari- ja kepu-opiskelijat.

Ei ollut puhettakaan, että olisin saanut omaa vaalikirjoitustani läpi ylioppilaskunnan lehdessä. No se julkaistaan sitten päivälehdessä. Kekkosen järjestämät vuoden 1972 hajotusvaalit, EEC-suojalait, ja nk. hänen runnaamansa hätätilahallitus vuonna 1975 sekä saman vuoden Helsingissä pidetty ETYK- kokous ja Lasse Virénin olympiavoitot ovat tässä myös kolumnia kirjoittaessa heti mieleen tulevia asioita.

Seuraavalla vuosikymmenellä tapahtui Suomen sisäpolitiikassa paljon. Urho Kekkosen presidenttikausi päättyi. Me kokoomuslaiset toimimme Harri Holkerin puolesta vuoden 1982 presidentinvaaleissa. Tuosta vuodesta alkoivat sosialidemokraattisten presidenttien yhä edelleen jatkuvat presidenttikaudet.

Vuosi 1987 oli sitten se Suomen sisäpolitiikan murroksen vuosi. Kokoomuksen vaalivoitto oli kerta kaikkiaan niin suuri, ettei Kokoomusta voitu jättää hallituksen ulkopuolelle. Se oli katkera hetki "pelin politiikkaa" harjoittaneelle ja Moskovan kortilla uhanneelle kepulle. Itse koin nuo uhkaukset törkeinä ja ala-arvoisina temppuina.

Työelämässä tuolla vuosikymmenellä tuli monta kertaa eteen, miten suomalaisen yhteiskunnan rakenteet olivat vielä tiukasti kiinni Kekkosen pitkän presidenttikauden ajan "itsesensuuri"-, "huhu- ja viestinviejä"- sekä "on sovittu"-kulttuurissa.

Tänä päivänä ajattelen, että Suomen lähihistorian tutkiminen on aikalaistemme velvollisuus. Me kaikki olimme osa järjestelmää, joka on vain tästä hetkestä parin vuosikymmen takaista. Paljon muitakin asioita pitäisi 1980-luvulta tässä esiin tuoda, kuten v. 1980 Moskovan ja v. 1984 Los Angelesin "boikottiolympiakisat", joihin osallistumisen perusteeksi tarvittiin sitä "vuolasta urheilullista että poliittista liturgiaa".

Seuraavan vuosikymmenen mullistukset ovat tämän kolumnin ajanjakson suurimmat. Kokoomus ja kepu muodostivat v. 1991 hallituksen, joka vei Suomen EU:n jäseneksi vuoden 1995 alusta. Euroopan kartta meni muutoinkin uusiksi ja rautaesirippu sekä Berliinin muuri luhistuivat.

Suomi irtisanoi YYA-sopimuksen, jonka liturgiaa tavattiin jo koulupojalle 1960-luvulla. Muistan monta joulukuun itsenäisyyspäivän ja kesäkuun Suomen lipun juhlaa tai maanpuolustusjärjestöjen tilaisuutta tuolta vuosikymmeneltä, jossa Suomen armeijan ja sodanaikaisen valtiollisen johdon saavuttama torjuntavoitto ja keskuudessamme vielä vaikuttavien sotiemme veteraanien uhrauksista puhuminen sai vihdoin sille kuuluvan arvostuksen koko yhteiskunnassa. Välillähän oli hetkiä edellisinä vuosikymmenillä, ettei näistä asioista saanut "liikaa puhua".

Sen päivän, jolloin Boris Jeltsin seisoi Moskovassa panssarivaunun päällä muistan siitä, kun työpaikkani esimies sanoi minulle, että seuraa sinä nuorempana nyt kokoajan ulkomaisia tiedostusvälineitä. Internet oli vasta tullut käyttöön, mutta ei vielä tarjonnut samanlaisia live- mahdollisuuksia kuin tänä päivänä. No onneksi CNN ja BBC jne. olivat koko ajan nähtävissä.

Aika on vielä niin lähellä, ettei kaikkia noiden vuosien mullistusten vaikutuksia pysty hahmottamaan tähän ja tulevaan aikaan.

Nyt elämme uudella vuosituhannella. Kokoomus on noussut kevään eduskuntavaalien jälkeen uudestaan hallitusvastuuseen neljän vuoden oppositiokauden jälkeen. Vaikka olemme kokeneet vaalien jälkeen aikaisempaa ärhäkämmän opposition, kun demarien valtamuurit ovat alkaneet murtua, kannattaa muutama asia muistaa näin itsenäisyytemme 90-vuotisjuhlan hetkellä.

Kaikki tällä hetkellä eduskunnassa edustettuina olevat puolueet tai niiden edeltäjät ovat olleet hallitusvastuussa. Mikä erikoisinta, Kokoomus on ollut nykyisistä eduskuntapuolueista ainoana puolueena jokaisen puolueen kanssa yhteisessä hallituksessa. Kokoomus on ollut yhteishallituksessa demareiden, vasemmistoliiton, kristillisten, perussuomalaisten edeltäjän, kepun, RKP:n ja vihreitten kanssa.

Tiukan paikan tullen tämän pohjoisen "katajaisen kansan" maanpuolustus kuin kansallisesti muut tärkeät asiat ovat yhteistyössä hoituneet ja tehneet Suomesta yhden maailman eturivin valtion.

Hyvää Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlaa kaikille lukijoille !

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta