Mietteitä sensuurista Suomessa

Lukijalta

 24.2.2008

Miksi näinkin vakava asia kuin lapsiporno ja lasten hyväksikäyttö yritetään lakaista piiloon maton alle? Miten voi olla mahdollista tämän vuosituhannen Suomessa poliisin toimesta sensuroida nettisivustoja mielivaltaisesti?

Eikö koko maasta, jonka väitetään olevan koulutuksen ja tekniikan suhteen maailman parhaiden joukossa, löydy mahdollisuuksia taistella lasten hyväksikäyttöä ja lapsipornoa vastaan?

Sensuuri ei pidätä yhtään pedofiiliä eikä poista yhtään lapsipornokuvaa. Se ainoastaan lakaisee ne piiloon maton alle, jolloin ei ole enää tarvetta miettiäkään toimenpiteitä.

Jos lisäksi sensuroidaan sivustoja, joilla kritisoidaan poliisin toimia ym., niin ollaan jo aika lähellä poliisivaltiota ja siinä sivussa myös pidetään huoli, ettei toiminta tule kehittymäänkään terveeseen suuntaan.

Miten on mahdollista ettei tässä "demokratiassa" kuunnella lainkaan eriäviä mielipiteitä, vaan laitetaan kädet korville, lallatetaan kun joku esittää kritiikkiä? Aamun uutisessa (useassa lehdessä sama) keskusrikospoliisin rikosylikomisario Lars Henriksson "epäilee kritiikin voivan liittyä siihen, etteivät kaikki miellä teinipornoa lapsipornoksi. Suomessa suojaikäraja on pornossa 18 vuotta."

Ei - kritiikki ei liity siihen lainkaan! Suurin osa heistä, jotka kritisoivat sensuuria, ei todellakaan halua nähdä lapsipornoa, eikä välttämättä mitään pornoa, vaan haluaa nimenomaan, että tälle vakavalle asialle tehdään jotain muuta kuin lakaistaan pois silmistä.

Sensuuri ei estä pedofiileja pääsemästä sensuurilistalla oleville sivustoille, mutta se saa tavallisen kansalaisen kuvittelemaan, että jotain on tehty. Ja kun sensuurilistat ja tekniikka on otettu käyttöön, niin mikäpä estäisi niiden väärinkäytön?

Anne Pykälistö
Kuivanto

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta