Saaks siel jo suulberii?

Lukijalta

 25.2.2008

Ja taas näyttää olevan se aika vuodesta, jolloin talvi-iltoina päreiden valossa loimutelleiden luonnonsuojelijoiden hormonit alkavat hyrrätä suoraan verrannollisesti lisääntyvään auringonvaloon. Kun pimeitä talven öitä on näin valaistu bioenergiaksi luokitetuilla päreillä, on pitkän talven jälkeen aika kaivaa vanhat levyt esille ja valita kevään ensimmäinen energiapoliittinen vastustaja.

Greenpeacen kevään alkamisen kunniaksi vastustajaksi on nostettu Olkiluoto 3. Poimitaan tiedotteeseen mukaan hieman faktaa ja fiktiota, niin saadaan aikaiseksi suuri biohakeläjä, jonka sisällöstä ei kukaan ota selvää. Lisäksi esitellään vain itselle sopivat yksityiskohdat, niin kaikki saadaan näkymään huonossa valossa. Vaikka ihan tuulivoimalla tuotetussakin.

Alkuun on helpointa vedota ongelmiin, joita ei tarvitse perustella. Eihän toki kaikki ole mennyt ns. putkeen Olkiluoto 3:n rakennustyömaalla. Mutta Greenpeacen logiikalla siellä on pakko olla vakavia ongelmia, kun kerran niistä on kerran kirjoitettu. Vaikka nuo ongelmat olisivatkin olleet todellisuudessa mitättömiä ja kaikki olisi nyt kunnossa. Det stod i tidiningen....

Parasta siis jatkaa sähköntuontia Venäjältä, jossa ydinvoimaloissa ei ole ongelmia. Tiettävästi.

Energiansäästötoimenpiteistä huolimatta sähkön kulutus kasvaa. Ei sähköntuotanto toki läheskään eniten hiilidioksidia Suomessa tuota - kuten Greenpeace asiallisesti tiedotteessaan kertoo. Sähköllä on ympäristöystävällistä korvata muuta enemmän hiilidioksidia tuottavaa energiankäyttöä (liikenne, lämmitys jne) - varsinkin jos sähköntuotanto ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Tässä valossa sähkön kulutuksen vähentäminen tai pitäminen nykyisellään ei ole kovin realistista puhumattakaan siitä, ettemme haluaisi olla riippuvaisia Venäjän ydinvoimasta.

Se nyt vain on helppoa Greenbeanille sotkea keskenään energian säästäminen ja sähkön tuottaminen.

Olisihan se kivaa, että "töpselistä" tulisi sähköä kuin vettä Vantaankoskesta, mutta jotenkin sähkö on tuotettava.

Menemättä nyt tämän enempää loputtomaan juupas-eipäs -väittelyn suohon (josta saa kuivaamalla muuten turvetta, joka ainakin Suomen Keskustan mukaan on oivaa bioenergiaa), tulee mieleeni muutaman viikon takainen TV:n ajankohtaisohjelma, jossa mm. Eija-Riitta Korhola (kok.) oli keskustelemassa tuulivoimasta. Tuulivoiman kannattajat kehuivat kuinka paljon tuulivoiman tuotannon kasvu moninkertaistuu joka vuosi.

Korhola huomautti, että vaikka tuulivoiman tuotannon kasvu moninkertaistuukin, niin ratkaisevampaa on se, paljonko sitä energiaa ylipäätään tuotetaan. Vaikka tuulivoiman määrä lisääntyisi huomattavasti, niin silti puhutaan pienistä prosenteista kokonaistuotannosta.

Eipä mennyt aikaakaan, niin tuulivoiman kannattajat jälleen vetosivat tuotannon kasvun moninkertaistamiseen. Ja sama levy soi uudelleen ja uudelleen - ja se soi muuten muuallakin vuodesta toiseen. Tässä vaiheessa jo Don Quihotekin olisi saattanut kyllästyä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.

Nooooh, onneksi suulberi lyysaa täböil kohta Härmäänkin. Kaikki heebot saa siit kato energiaa.

Sköne Manni

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta