Reino Summanen

Väärinymmärrysten viikko 14.-18.4.

 18.4.2008

Tasavero ei ole tasavero

Kulunutta politiikan viikkoa voisi kuvailla väärinymmärrysten viikoksi. Se alkoi heti maanantaina Keskuskauppakamarin selvityksellä tasaverosta, joka ei ole tasavero. Tasavero on vero, jota kaikki maksavat saman verran, olivatpa tulot mitkä tahansa.

Turhaan ei järjestön veronero, varatoimitusjohtaja Pauli K. Mattila valittanutkaan, että tasavero on Suomen väärinymmärretyin vero. Todellisuudessa tasaverokin on progressiivinen vero. Siitä pitää huolen pienituloisten perusvähennys, joka sisältyy kaikkiin tunnettuihin ja myös käytössä oleviin tasaveromalleihin.

Esimerkiksi Virossa ei vastoin yleistä luuloa ole tasaveroa, vaan yksinkertainen progressiivinen tulovero. Virolaisille tasavero-nimitys kuitenkin kelpaa.

Ainut aito tasavero on ollut Englannin entisen pääministerin Margareth Tatcherin poll-tax 1990-luvun alussa. Tasaveron nimi juontaa alkunsa amerikkalaisten verouudistajien sille työnimeksi antamasta flat tax -verosta, ja sellaisena se on sitten jäänyt elämään suomenkin kieleen.

Muuttuisiko tunteenomainen suhtautuminen tasaveroon, jos sille keksittäisiin uusi nimi. Tasa-arvo kelpaa vasemmistollekin, mutta ei tasavero! Miten olisi perusvero, joka kuvaisi hyvin tasaveron perimmäistä ideaa: kaikki tulonsaajat maksavat palkkatuloistaan - ja myös pääomatuloistaan - veroa saman veroprosentin mukaan - paitsi tietysti ne, jotka eivät perusvähennyksen ansiosta maksa tuloistaan mitään veroa.

Ei tarvitsisi enää pitää meteliä palkkatulojen muuntamisesta pääomatuloiksi. Ainoita todellisia kärsijöitä olisivat ne, jotka kuuluvat siihen yhteen prosenttiin kansalaisista, jotka kuittaavat noin puolet kaikista pääomatuloista. Eivätköhän he jaksaisi veronsa maksaa.

Inflaatiotarkistus ei ole tasokorotus

Väärinkäsitykset jatkuivat keskiviikkona eduskunnan lähetekeskustelussa hallituksen esityksestä päivähoito- ja terveyskeskusmaksuiksi. Oppositio aloitti hirmuisen huudon päivähoitomaksujen 16,6 prosentin korotuksista, vaikka tosiasiassa oli kysymys maksujen inflaatiotarkistuksesta Paavo Lipposen (sd.) sateenkaarihallituksen – SDP, Kokoomus, Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP – vuonna 2002 asettamalle tasolle.

Tyystin huomiotta jäi se, että samalla tulorajoja korotettiin 19,7 prosentilla, mikä tarkoittaa sitä, että maksukorotukset jäivät suhteellisesti pienemmiksi kuin tulorajojen korotukset. Maksuperusteena olevien tulorajojen rukkaamisen ansiosta suurinta maksua maksavien perheiden määrä vähenee nykyiseen verrattuna, vaikka maksu nouseekin 33 euroa.

Ainoa muutos Lipposen hallituksen päätökseen onkin, että samalla kun maksuja korotetaan, myös tulorajoja korotetaan. Se ei kuitenkaan hillinnyt vasemmisto-opposition puhemyllyä, joka sai uutta virtaa siitä, että porvarihallitus tohti sanoa esitystään sosiaalisemmaksi kuin mihin molemmilla vasemmistopuolueilla varustettu hallitus pystyi.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäinen hallitus ei korottanut tulorajoja eikä maksuja, mistä taas aiheutui se, että nimellispalkkojen noustessa monet pienituloiset perheet siirtyivät maksamaan korkeampia päivähoitomaksuja ja monet keskituloiset perheet korkeinta maksua.

Todellista sosiaalisuutta olisikin ollut korottaa tulorajoja vaikka kaksi kertaa hallituskauden aikana. Jostain syystä punamultahallitus ei näin tehnyt, vaan se jäi sinivihreän hallituksen tehtäväksi. Nyt tulorajat ja maksukorotukset sidotaan indekseihin, mikä takaa niiden tarkistuksen kahden vuoden välein.

Kaikki metsätilalliset eivät ole yrittäjiä

Viikon kolmas väärinkäsitys sai alkunsa Keskustan eduskuntaryhmästä, joka ei alun alkaen tyytynyt siihen, etteivät kaikki metsätilalliset saakaan perintöverohelpotusta sukupolvenvaihdostilanteissa. Keskustan metsäsiipi ei halua lukea hallitusohjelmaa niin kuin se on: helpotusten on perustuttava aitoon yritystoimintaan, ja sen saajan on jo nykysenkin lain mukaan sitouduttava jatkamaan yrityksen toimintaa viiden vuoden ajan.

Valtiovarainministeriössä tutkailtiin yrittäjien keskituloja ja todettiin, että ne olivat vuonna 2006 noin 36 000 euroa vuodessa. Sellaisia metsäyrittäjiä maasta löytyy kuitenkin enintään parisataa. Hallitusohjelman mukaista olisi ollut antaa verohelpotus vain tällä ryhmälle, mutta pelkästään "metsäparoneille" sitä ei tietenkään voinut esittää.

Sen jälkeen ministeriö päätyi helpotuksen sitomiseen maatalousyrittäjien pakollisen eläkelakiin. Näin lain piiriin tulisi satojen sijasta edes kymmeniä tuhansia metsätilallisia. Sekään ei kuitenkaan kelvannut keskustalle, koska sen myötä verohelpotuksen piiriin olisi päässyt vain 3 400 euron vuosituloilla.

No, yrittäjät ovat tunnetusti tottuneet tulemaan toimeen pienilläkin tuloilla.

Lopputulos koko harjoituksesta oli, ettei hallitus esitä metsätilallisten sukupolvenvaihdoksiin minkäänlaisia perintöverohelpotuksia. Perjantaina esiin nousi ehdotus, jonka mukaan perintöverohelpotuksen sijasta metsien perijät saisivat vähentää 80 prosenttia puun myyntituloistaan.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) torjui tämän väärinkäsityksen suoralta kädeltä: jos puun myyntituloista voisi ennen 28 prosentin pääomatuloveron maksamista vähentää neljä viidesosaa, niin miksei sitten myös osakkaiden, obligaatioiden tai vuokra-asuntojen myyntituloista.

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta