Mediapeliä

Fågeli

 5.5.2008

Hetken jo näytti siltä, että SDP:n puheenjohtajakisa väsähtää tyystin. Väriä kisaan saatiin kuitenkin viime perjantaina. SDP itse tosin ei voi ylpeillä sillä, että medianäkyvyyttä herui yllin kyllin. Kiitollinen puolue saa olla Yleisradiolle.

YLE Uutiset julkisti ensimmäisenä vapun jälkeisenä arkena tulokset kyselystä, jossa luodattiin SDP:n puoluekokousedustajien kantoja puheenjohtajakysymykseen. Kyselyssä suosituin oli Erkki Tuomioja, joka keräsi eniten kannattajia tavoitettujen 198 edustajan keskuudessa. Kaikkiaan puoluekokousedustajia on 350.

Lisäväriä keskusteluun toi kysymys, ketä edustajat äänestäisivät mahdollisella toisella kierroksella. Kyselyn mukaan voittajaksi selviäisikin Jutta Urpilainen, olipa häntä vastassa kuka tahansa muista kahdeksasta ehdokkaasta.

Hyvin kysytty ja hyvin uutisoitu. Radio- ja tv-uutisoinnin lisäksi kyselyä televisiossa kommentoi erikseen oma toimittaja. Kun kyse oli YLEn itsensä tekemästä kyselystä, uutinen ilmestyi luonnollisesti sen omille nettisivuille. Samoin se oli etusivun uutinen teksti-tv:ssä.

Mutta jotta kenellekään ei olisi jäänyt epäselväksi, millä asialla YLE on, kyselyn tulos toistui myös muissa, yllättävissäkin yhteyksissä.

Lauantaiseurassa haastateltavana oli Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Claes Andersson. Vaikka keskustelun pääaiheet liikkuivatkin aivan jossain muualla, patteriin oli kuin olikin saatu ujutettua myös kysymys, mitä mieltä Andersson on Jutta Urpilaisesta. Ja pitihän Andersson sivistysvaliokunnassa istuvaa demarikollegaansa osaavana, ahkerana ja monipuolisena, kun oli tämän kanssa yhteisiä vastalauseitakin kirjoittanut.

Lauantai-iltana YLE lähetti suorana jääkiekon MM-kisoista ottelun Saksa-Suomi. Sen erätauolla puffattiin myös YLEn Internetissä olevia kisasivuja. Kuinka ollakaan, verkkosivujen kuvassa televisiossa oli näkyvästi esillä myös SDP:n puheenjohtajakysely.

Apropos Claes Andersson. Kyllä hänkin mediapelin osaa. Mainitussa Lauantaiseurassa hän kauhisteli sitä, että Suomessa on "saavutettu kuuluisa kahden kolmanneksen yhteiskunta", jossa "yhdellä viidenneksellä väestöstä menee yhä huonommin". Anderssonin mukaan köyhien ja rikkaiden välinen kuilu kasvaa ja se on hallituksen suuri virhe. Kyseessä kuulemma on "hyvin pärjäävän enemmistön hirmuvalta", jolla köyhien asemaa kurjistetaan.

Anderssonin hampaissa olivat erityisesti veronalennukset, jotka kuulemma suosivat suurituloisia. Lisäksi hän arvosteli perintöveron poistamista yrityksiltä ja maataloudelta sekä moitti terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksia. Köyhien osuus kasvaa kuulemma hallituksen toimin.

Ihan muutaman asian psykiatri-poliitikko taktisista syistä kuitenkin "unohti" sanoa. Nimittäin sen, että sairausvakuutuksen korvaus hammaslääkäreiden palkkioista on noussut 40 prosenttiin korvausperusteesta. Sen, että kansaneläkkeisiin tehtiin 20 euron korotus ja eläkeläisten verotusta alennettiin palkansaajien tasolle. Sen, että kaikille sotainvalideille ja rintamaveteraaneille suodaan nyt mahdollisuus vuosittain avo- tai laitoskuntoutukseen. Tai sen, että lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostettiin 10 eurolla kuukaudessa lasta kohden.

Kertomatta Anderssonilta jäi myös se, että opintoraha nousee 15 prosenttia elokuussa ja opiskelijoille sallittuja tulorajoja on päätetty korottaa 30 prosenttia. Mainitsematta jäi, että vammaisten työllistämistä tuetaan 18 miljoonalla eurolla ja että tuen määrää kaksinkertaistuu viimevuotisesta. Katsoja ei kuullut Anderssonin suusta sitäkään, että useimpien pienituloisten päivähoitomaksut laskevat tai sitä, että työllisyysrahoja ohjataan yhä enemmän ammatilliseen koulutukseen ja yksityiselle sektorille.

Miksi nämä asiat jäivät sitten Anderssonilta mainitsematta? Siksi, että kaikkien toimien tarkoituksena on kohentaa pienituloisten ja vähävaraisten asemaa eikä vasemmistolaiseen ajatteluun mitenkään mahdu se tosiseikka, että sinivihreä hallitus voi ja osaa harjoittaa välittävää ja sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa. Jopa sosiaalisempaa ja oikeudenmukaisempaa kuin ne hallitukset, joissa puolue itse on ollut mukana.

Ja vielä yksi mediapelin palanen vapun tienovilta.

Vihreät hehkuttivat näkyvästi mahdollisuutta laskea äänioikeusikäraja 16 vuoteen jo vuoden 2012 kunnallisvaaleissa. Asiaa ehdotti puoluesihteeri Panu Laturi ja sitä kannatti myös oikeusministeri Tuija Brax (vihr.).

Laturi perusteli ehdotusta sillä, että nuorten äänestysaktiivisuus on laskenut. Ikärajaa alentamalla äänestysvilkkaus hänen mielestään saataisiin nousuun.

- Kun me päättäjät pohdimme sitä, miten puuttua esimerkiksi nuorten yhä pahenevaan päihdeongelmaan, voisimme aktiivisemmin kuunnella myös heitä. En usko, että olemme osanneet ottaa 16-18 -vuotiaat huomioon päätöksiä tehdessämme. Valitettavasti luulen, että me päättäjät usein aliarvioimmekin nuorten kykyä tehdä päätöksiä, Laturi sanoi.

Vasta viime kuussa hallitus – vihreät mukaan lukien – esitti kaikkien rahapelien ikärajaa nostettavaksi 18 vuoteen. Esityksen toteutuessa toteutuu pelikiellon lisäksi se, ettei rahapelien markkinointia saa vastaisuudessa kohdistaa alaikäisiin.

Suomeksi sanottuna kyse on siitä, että alle 18-vuotiaiden ei uskota kykenevän päättämään omista raha-asioistaan sen vertaa, että ymmärtäisivät olla pelaamatta taskujaan tyhjiksi. Samaan aikaan alle 18-vuotiaat olisivat vihreiden mielestä kykeneviä päättämään siitä, millaisia lakeja maahan säädetään. Siitäkin huolimatta, että 16-vuotiaina heillä ei ole oikeutta ajokorttiin, ei oikeutta ostaa alkoholijuomia tai tupakkaa ja siitäkin huolimatta, että heidän vanhempansa ovat vielä tuolloin oikeutettuja saamaan jälkeläisistään lapsilisää.

Äänioikeus myös kulkee käsi kädessä vaalikelpoisuuden kanssa. 16-vuotiaan olisi oltava myös vaalikelpoinen, mikäli hänellä on oikeus äänestää. Se tarkoittaa, että hänen olisi voitava asettua ehdolle ja hänellä olisi oltava mahdollisuus tulla valituksi, olkoonkin, että hän olisi päättämässä sellaisista asioista, joissa lainsäädäntö sulkee hänet erilaisten oikeuksien ulkopuolelle.

Ehdotus on sananmukaisesti lapsenkengissä.

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta