PääkirjoitusPolitiikkaKotimaaUlkomaatTalousTiedeKolumnitAjassaSisältö
Nettistudio
Haku Verkkouutisista
RSS
Kolumnit 

Hermannilta heinään ja muutakin maataloudesta

Hallintoreviisori

 14.7.2008


Vanhan kansanperinteen mukaan kuivan heinän teko aloitettiin Hermannin päivän aikoihin - "Hermannilta heinään". Heinä leikattiin ja koottiin Hermannin (12.7.) tai Margareetan päivän (13.7.) ja Olavin (29.7.) tai Laurin päivän (10. 8.) välissä. Silloin puettiin puhtaat vaatteet päälle ja lähdettiin joukolla niitylle.

Viime vuosikymmeninä on koettu melkoinen perinnekulttuurin muutos. Harvassa paikassa enää heinää seivästetään vanhaan malliin, josko kuivaa heinää paljolti tehdään lainkaan. Kuiva heinä paalataan tai /ja suurin osa tehdään tuorerehuksi.

ProAgrian tiedotteen mukaan säilörehu saatiin korjattua hyvissä oloissa Etelä-Suomessa, mutta sadon määrä jäi heikoksi. Keski- ja Pohjois-Suomessa sateet hidastivat säilörehun korjuun etenemistä.

Kuivaheinän korjuu on alkanut ja käynnissä. Kuivaheinän tarvetta on viime vuosina lisännyt hevoskannan kasvu.

Hevosen rooli yhteiskunnassa on muuttunut. Kun Suomi oli maatalousvaltainen nk. agraariyhteiskunta, maatalon työhevosten hyöty oli mitattavissa. Hevosilla tehtiin lähes kaikkia tilan töitä. Hevonen oli korkealle arvostettu kotieläin. Ilman hevosta oli tuolloin vaikea, lähes mahdoton tulla toimeen. Hevosella oli oma tärkeä roolinsa Suomen puolustaessa itsenäisyyttään vv. 1939-44.

Maatalouden koneellistumisen myötä hevoset katosivat lähes kokonaan Suomesta hevosurheilua lukuun ottamatta. Raviurheilun lisäksi viime aikoina on ratsastusharrastus kasvattanut hevoskantaa ja alan yrittäjien määrää. Tällä hetkellä ratsastuksen harrastajia arvioidaan olevan toistasataa tuhatta ja määrä on koko ajan kasvussa.

Suomen Hippoksen tilastojen mukaan hevoskanta oli suurimmillaan 1950-luvulla, vajaat 410 000 hevosta. Viime vuonna hevoskannan määrää Hippoksen tilastojen mukaan oli n. 68 000.

* * *

Monelle kaupunkilaisele voi tulla yllätyksenä, miten tekniikka ja sen käyttö on mennyt eteenpäin useilla maatiloilla.

Hallintoreviisorin veljeskaartissa on maatalousyrittäjiä, joten omakohtaisen havaintokokemuksen perusteella olen usein ollut "äimän käkenä". Meinaan sitä, ettei pidä lähteä edes rehvastelemaan IT –kokemuksella ja –osaamisella. Maataloissa on nykyajan laajakaistayhteydet ja tuotantorakennuksissa on nykyajan IT -tekniikkaa ihmeteltäväksi asti.

Lypsykarjatilalla Mansikit ja Helunat saavat ruokansa ja rehunsa automaattisesti mitoitettuna sekä tulevat "maitopäästölle" (siis lypsylle) pilttuuseen jonossa. Siinä ei tarvitse kuin laittaa utareisiin lypsylaitteet.

Näillä Mansikeilla ja Helunoilla on nykyajan korvakoruja enemmänkin; keltainen EU-lappunumero ja kide vielä lypsikin tunnistamiseksi. Jos vaarini olisi näkemässä tätä nykyajan touhua, hän ihmettelisi ja körttiseuroissa sen ajan pidettynä ja pyydettynä saarnan pitäjänä puhuisi tuollaisen turmiollisuudesta.

* * *

MTK:n tiedotteen mukaan suomalaisia maanviljelijöitä on vain muutama prosentti työvoimasta, mutta tämä määrä tuottaa 85 prosenttia siitä ruoasta, joka Suomessa syödään. Suomalaisen elintarvikeketjun työllistävä vaikutus on 300 000 työpaikkaa. Joka viides aikuinen saa palkkansa ketjusta, jonka alkupäässä on maanviljelijä.

Kokoomus korostaa tänä vuonna hyväksytyssä maaseutuohjelmassaan kotimaisen maa- ja metsätalouden sekä muiden maaseutuelinkeinojen toimintaedellytysten turvaamista. Kokoomuksen mukaan kansalaisille on taattava kaikenlaisissa olosuhteissa kotimaiseen raaka-aineeseen pohjautuvien turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden saatavuus. Maa- ja metsätaloudella on myös keskeinen rooli maaseudun perusasutuksen sekä ympäristön monimuotoisuuden säilyttämisessä.

Hallintoreviisorin käsityksen mukaan Suomen maatalouspolitiikassa ollaan perimmäisten kysymysten ääressä. On toimittava päättäväisesti kansallisen elintarvikeomavaraisuuden säilymisen puolesta. Asia on strategisesti niin tärkeä, että elintarvikeomavaraisuus on noteerattava syksyllä eduskunnalle annettavassa puolustuspoliittisessa selonteossakin.

Lyhyen ajan sisällä olemme kokeneet maailman elintarvikemarkkinoilla radikaaleja muutoksia ja suoranaisa ruokakriisiä.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) esitti Suomelle omaa, vuoteen 2020 ulottuvaa ruokastrategiaa. Ehdotus on kannatettava. Ruokakriisi on Vanhasen mielestä korostanut kansallisen maataloustuotannon ja huoltovarmuuden merkitystä. Pääministeri peräänkuulutti EU:n maatalouspolitiikan täyskäännöstä, koska maataloutta tarvitaan tulevaisuudessa lisää.

Maatalousyrittäjiä rasittaa tällä hetkellä ennätysmäinen kustannusten nousu, joka saattaa monien maatilojen kannattavuuden koetukselle. Maatiloja rasittavat lannoitteiden, polttoaineiden ja rehujen huomattavat hinnannousut. Polttoöljyn hinta on 1,8-kertainen verrattuna viime kesään ja lannoitteiden hinta yli kaksinkertaistunut vuoden takaisesta.

Elintarvikkeiden hintojen viimeaikainen nousu ei ole juuri lainkaan näkynyt maatalousyrittäjän tulonmuodostuksessa. Olen luottavainen, että valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) noteeraa näitä asioita tässä kuussa koottavassa valtiovarainministeriönä omassa esityksessä valtion talousarvioksi vuodelle 2009.

Hallintoreviisoria maatalouden puolestapuhujana on ihmetyttänyt suomalaisessa maatalouspolitiikassa tuottaja- ja kuluttajahinnan väliin jäävän "käpin" suuruus. Olisiko aika pohtia uudelleen maataloustuotteiden jakelupolitiikkaa maataloustuottajien omin ehdoin?

Copyright Verkkouutiset - ISSN 1458-4441Suomen Kansallisverkko OyToimitusPalautelomake