Yrittäjien sosiaaliturva kaipaa kohennusta

Lukijalta

 9.8.2008

Suomalaisia yrittäjiä kohdellaan edelleen palkansaajia huonommin sosiaaliturvaa tai eläkkeitä määriteltäessä. Tähän ei ole mitään järkeviä perusteita, kirjoittaa Suomen Yrittäjäin Työttömyyskassan (SYT) hallituksen puheenjohtaja, yrittäjäneuvos Lars Gästgivars.

Tämän vuoden alkupuolella käytiin vilkasta keskustelua työttömyyskassoista. Taiteilijat, konsultit, muusikot tai apurahatutkijat ovat saaneet työministeriön tutkimaan tarkemmin yksinyrittäjien kestämätöntä työttömyysturvaa. Tutkimiselle onkin aihetta, sillä lainsäätäjä rankaisee edelleen yrittäjiä esim. työttömyysturvaa tai eläkkeitä määriteltäessä.

Yrittäjillä on ollut jo yli 10 vuotta oma työttömyyskassa eli SYT, johon on liittynyt jo noin 13 000 suomalaista yrittäjää. Kassan jäsenmäärä on ollut erittäin kovassa kasvussa, sillä viimeksi kuluneen vuoden aikana noin 3000 uutta yrittäjää on kokenut työttömyyskassan jäsenyyden tarpeelliseksi.

Lainsäätäjä on määritellyt kuitenkin, että yrittäjän on kuuluttava työttömyyskassaan vähintään kaksi vuotta saadakseen työttömyyskorvausta, jos työt loppuvat. Palkansaajalla vastaava aika on kuitenkin vain 10 kuukautta. Syy tähän eriarvoisuuteen on täysin hämärän peitossa.

Ei kai kukaan kuvittele, että yrittäjä perustaa yrityksen ainoastaan saadakseen työttömyyskorvauksen? Niin hölmöä ei tästä maasta taida löytyä. Uudet yrittäjät haluavat vain varmistaa sen, ettei yrittäjyyden mahdollinen päättyminen tai työttömyys merkitse taloudellista katastrofia. Siksi yhä useampi liittyy myös työttömyyskassan jäseneksi. Viranomaiset vaativat kuitenkin, että työttömäksi jääneen yrittäjän on myytävä yrityksensä ja kaikki tuotantovälineensä, jos hän haluaa työttömyyskorvausta.

Onko tulevaisuudessa myös taiteilijan myytävä pensselinsä, pianistin pianonsa tai kalastajan verkkonsa ennen kuin työttömyyskorvausta voi saada? Onko kioskinpitäjän tai pienen myymälän pitäjän myytävä puotinsa, jos asiakkaat kaikkoavat esim. katuremonttien ajaksi?

Miten silloin pidetään yllä työkykyä ja "ollaan työmarkkinoiden käytettävissä"? Miksi ihmeessä yrittäjän pitää itse sahata poikki se oksa, jolla hänen olisi tulevaisuudessakin istuttava? Siksikö, että viranomaiset niin vaativat?

Meille nämä ongelmat ovat varsin tuttuja, mutta ratkaisut niihin näyttävät olevan vaikeita.

Viimeisin kummallisuus koskee työttömyysturvalain ns. lisäpäiväehtoa. Vuoden 1949 jälkeen syntyneiltä pitkäaikaistyöttömiltä poistettiin kokonaan työttömyyseläke työttömyysturvan uudistuksen myötä. Työttömyyseläke korvataan työttömyysturvajärjestelmän kautta maksettavilla ns. lisäpäivillä.

Sen mukaan 500 työttömyyspäivärahapäivän jälkeen 59 vuotta täyttäneet työttömät saavat ansiosidonnaista päivärahaa vähintään 62-vuotiaaksi saakka, jolloin heillä on oikeus siirtyä täydelle vanhuuseläkkeelle.

Työttömäksi jääneillä yrittäjillä tätä lisäpäiväehtoa ei kuitenkaan ole. Niinpä 60 vuotta täyttäneet yrittäjät, joille on maksettu 500 päivää työttömyyspäivärahaa, putoavat työmarkkinatuelle ja he pääsevät täydelle vanhuuseläkkeelle aikaisintaan 63-vuotiaina.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti jo vuonna 2002, että yrittäjien oikeus lisäpäiviin tulisi pikaisesti selvittää. Tämä asia on edelleen hoitamatta. Tosin eduskunnassa on nyt liikkeellä parikin hanketta, jotka toisivat tähän korjauksen. Niiden läpimenosta ei tosin ole mitään takeita.

Minusta sille ei ole mitään hyväksyttäviä perusteita, että ikääntyneet työttömät yrittäjät pudotetaan yhtäkkiä perusturvan varaan. Yrittäjiä rangaistaan myös sillä, että vanhuuseläkkeelle pääsyn ikäraja on korkeampi kuin palkansaaja-asemassa olleilla. Nyt kansalaisia ei kohdella samanarvoisesti.

Kaikkiaan eriarvoinen kohtelu on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että houkutellaan yhä enemmän yrittäjiksi. Myös työttömillä yrittäjillä tulisi olla oikeus lisäpäiviin ja täyteen vanhuuseläkkeeseen 62-vuotiaana.

Yrittäjien lisäpäiväoikeus ei edes aiheuttaisi valtiolle merkittäviä lisämenoja. Palkansaajien lisäpäiväoikeus rahoitetaan siirtämällä rahoitusvastuu työeläkejärjestelmästä työttömyysturvan puolelle. Vastaavasti YEL -järjestelmässä syntyy yrittäjien työttömyyseläkkeen lakkaamisen seurauksena säästöä siinä valtionosuudessa, jonka valtio suorittaa YEL -järjestelmään. Tämä valtionosuus voidaan suunnata työttömyyseläkkeistä ansiosidonnaisen lisäpäiväoikeuden rahoittamiseen.

Palkansaajien ja yrittäjien sosiaaliturvassa ei tulisi olla eroavuuksia, elleivät ne selity yritystoiminnan erityispiirteillä.

Lars Gästgivars
Suomen Yrittäjäin Työttömyyskassa (SYT)
Hallituksen puheenjohtaja, yrittäjäneuvos

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta