Valheita, toiveita, arvailuja
Finanssinurkka
SAMI JÄRVINEN, 20.11.2008
Välittömän finanssikriisin pahimpien aaltojen tasaannuttua ja painopisteen siirryttyä reaalitalouden puolelle ja siellä käynnistyvään kriisiin, on hyvä tarkastella aikaa hieman taaksepäin ja arvioida miten viralliset ennusteet ja arvailut pitivät paikkansa.
Kaikkihan sai tavallaan lähtölaukauksen subprime –kuplan puhkeamisesta kesällä 2007. Tavallaan siksi, että totuushan on kuitenkin se, että subprime oli vain jäävuoren huippu ja helppo syyllinen. Oli kätevää yrittää eristää ongelma muka hallittavaan, kooltaan pienehköön roskalainaajien joukkoon. Järkeistämisillä pyrittiin luomaan uskoa finanssijärjestelmän kestävyyteen, samalla kuitenkin paniikissa ohjauskorkoja laskien. Suurelle yleisölle tarina meni aika hyvin läpi, sillä oikeastaan edes Bear Stearnsin romahdus keväällä 2008 ei saanut yleistä mielipidettä vakuuttuneeksi siitä, että kysymys on isommasta ongelmasta finanssimarkkinoilla. Pikemminkin heti tapauksen jälkeen alkoi systemaattinen rummutus kuinka pahin on nyt ohi. Parhaimmillaankin moiset väitteet perustuivat vain toiveikkaaseen arvuutteluun. Osakemarkkinoiden suhteen tilanne ei ole parempi. Monella on vielä tuoreessa muistissa sijoittajagurun, Kim Lindströmin, toteamus tammikuussa: "Osakkeissa huikea ostotilaisuus." (Taloussanomat 17.11.2008). Hän piti kurssilaskua silloin ylilyöntinä ja oli ostanut pää märkänä jo marraskuusta 2007 lähtien. Kim ei ole jäänyt ainoaksi. Hyvä esimerkki oli toinen konkari, Erkki Sinkko, juuri hetkellä ennen lokakuun yli 20 prosentin viikkopudotusta, suositteli osakkeita lämpimästi. Näitä guruja ja ennustajia on kaivettu koloistaan tasaisin väliajoin ohjeistamaan kansaa, että pohjat on nyt saavutettu ja tästä alkaa huima nousukausi. Itse tyytyisin tässä vaiheessa ennustamaan ainoastaan sen, että tänään on parempi hetki ostaa kuin vuosi sitten. Ennustamattomuus kuuluu osakemarkkinoiden luonteeseen. Jos ei omista kauheasti ylimääräistä rahaa, niin järjetöntä on tarttua "putoavaan puukkoon", kun markkinoiden epävarmuus ja heilunta ovat suurimmillaan. Konservatiivinen sijoittaja-säästäjä odottaa ainakin siihen asti, kun maata tuntee tukevasti jalkojen alla ja heilunta on tasoittunut. Suuri yleisö odottaa taas liiaksi, ostaa vasta kun osakkeet ovat kalleimmillaan ja myyvät sitten lopulta, kun näyttää, että alamäki jatkuu ja jatkuu. Sekä reaalitalouden tilaa, että osakemarkkinoiden seuraavaa nousua on nyt arvuuteltu kiivaasti eri instansseissa. Mielenkiintoista on se, että niin reaalitalouden paranemisen kuin osakkeiden uuden nousun arvellaan olevan jo melkein ihan nurkan takana. Tässä näkemyksessä ei ole faktojen valossa juurikaan järkeä. Lisäksi kannattaa muistaa, että Suuri Lama 30-luvulla kesti vuosikymmenen, kuten myös osakekurssien lasku. Japanissa pari viikkoa sitten osakkeet saavuttivat 26 vuoden takaisen tason. Koko maailmantalous on rakentunut mahdottomalle oletukselle korkoa korolle kasvusta rajallisessa tilassa. Juju onkin siinä, että juuri tällä hetkellä tarkasteltuna konstruktion räjähtäminen on epätodennäköistä, mutta pidemmällä aikajänteellä väistämätöntä. Se taas ei tämän päivän päättäjiä kiinnosta. Suurelle ikäluokalle luvatut eläkkeet varmasti vielä maksetaan, sen jälkeisestä ajasta en menisi takuuseen.
|
Pääkirjoitus
