PääkirjoitusPolitiikkaKotimaaUlkomaatTalousTiedeKolumnitAjassaSisältö
Nettistudio
Haku Verkkouutisista
RSS
Kolumnit 

Velkatalouden kuolema

Finanssinurkka

SAMI JÄRVINEN, 27.11.2008


Nykyaikainen velkatalous on tulossa tiensä päähän ja tästä aiheutuu valtaisia vieroitusoireita talouden toimintaan. Pankkeja kaatuu, veronmaksajien rahaa syydetään pankkijärjestelmään pakon edessä, suurteollisuus on vaikeuksissa, tuotannolta ja yksityishenkilöiltä pääsy velkarahaan on poikki, taloudet taantuvat jne.

Ei ole kuin muutamia kuukausia siitä, kun talouden suurena uhkana pidettiin liian korkeata inflaatiota. Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen, eli pelätään deflaatiota.

Vaikka mediassa on vasta alettu arvuuttelemaan, tuleeko deflaatiota vai ei, niin älkää erehtykö, deflaatiohan on keskuudessamme jo hyvää vauhtia. Asioita sotketaan tarkoitushakuisesti. Deflaatiossa määritelmällisesti rahan määrä supistuu suhteessa tarjolla oleviin hyödykkeisiin, jolloin rahan arvo nousee.

Kuluttajahintaindeksit ovat sitten jotain muuta, lähinnä virkamiestahojen laskemia lukuja siitä, miten rahamäärän muutokset taloudessa ovat siirtyneet kuluttajahintoihin. Suomi on siinä mielessä mielenkiintoinen maa, että meillä taistelu deflaatiota vastaan on tehokasta. Viinaveroja nostetaan, vuokrat nousevat, sähkönkin hinta nousee, ruoan hinnoissa on korotuspainetta, varmaan bensaveroa kohta korotetaan. Kaikki tämä vaikka raaka-ainehinnat ovat romahtaneet kesän huipuista. Kyllä meillä osataan.

Maailmalla on käynnissä huima taistelu deflaatiota vastaan. Deflaatiota pelätään kuin ruttoa, sillä silloin ihmisillä ei ole yhtä kiire kauppoihin hankkiutumaan eroon rahoistaan. Myös inflaation myötä syntyvä piilovero menetetään. Nykyinen ylisuureen velkaan ja ”kuluta ensin ja maksa myöhemmin jos jaksat” -elämäntyyli on murrosvaiheessa. Velan määrässä mentiin rajusti yli ja nyt velkaa (eli rahaa!) tuhoutuu ennätysmäistä vauhtia. Sen on tuhouduttava, jotta talous voisi puhdistua ja alkaa kasvamaan terveeltä pohjalta.

Deflaation seurausvaikutukset velkaantuneille yksityisille ja yrityksille ovat rajut: konkursseja, likvidointeja, työttömyyttä, elintason laskua, heikkoja tuottoja sijoituksille, verotulojen supistumista, jne. Karvas kalkki on kuitenkin nieltävä. Taistelussa deflaatiota vastaan on syytä olla varovainen, sillä pahimmillaan epäonnistuminen johtaa hyperinflaatioon ja sitä seuraavaan rahan tuhoutumiseen.

Tällä hetkellä meneillään on ennennäkemätön rahanpumppausoperaatio laajoilla rintamilla. Suurelle yleisölle nämä miljardit ja triljoonat eivät sano juuri mitään muuta kuin, että ovatpahan huimia summia. Nämä rahat eivät valitettavasti ohjaudu alkuunkaan taloudellisen toimeliaisuuden tukemiseen, vaan menevät suoraan pankkien taseita vahvistamaan ja parkkeeraavat valtioiden velkakirjoihin. Fed lienee laskemassa korkonsa pian nollaan tai lähes nollaan, mutta silläkään ei ole mainittavampaa vaikutusta.

Korkoase on käytetty melkein loppuun, rahaa täytyy pumpata muilla keinoin. Jos deflaatiosykli purkautuu liian rajusti rahan pumppauksen seurauksena, voi tilanne pahimmillaan johtaa hyperinflaatioon, kun kaikki ne triljoonat dollarit, jotka omaisuuskohteiden deflaation tullessa loppuunsa, pyrkivät suojaan väistämättömältä inflaatiolta.

Kirjoittaja Sami Järvinen on kauppatieteiden tohtori ja hän on tehnyt väitöskirjansa raaka-ainejohdannaisten hinnoittelusta ja markkinainformaation hyväksikäytöstä.

Copyright Verkkouutiset - ISSN 1458-4441Suomen Kansallisverkko OyToimitusPalautelomake