Verkkouutiset - Arkisto - "Julkisuuden valvontaan tarvitaan tuomioistuin"

Medioita valvovan Julkisen sanan neuvoston (JSN) toiminta ei enää täytä niitä lähtökohtia ja periaatteita, jotka neuvostolle on luotu, kirjoittavat kansanedustajat Lyly rajala (kok.) ja Eero Lehti (kok.).

JSN on saanut moraalisena neuvostona oikeuden toimia laillisuuden esivalvojana, joka jakaa sananvapauslakia lievempiä tuomioita.

JSN:stä on tullut sen taustayhteisöjen, median kustantajien ja toimittajien yhteinen puolustusneuvosto, joka pyrkii ratkaisuillaan ehkäisemään mediaan kohdistuvat rikosoikeudelliset prosessit. JSN:n ei ota käsiteltäväkseen kanteluja, joista aiotaan käynnistää myös poliisitutkinta ja rikosoikeudellinen prosessi.

JSN:n ei halua toimia julkisuuden alioikeutena, vaikka se todellisuudessa sitä on. Julkisuudessa loukatuksi itsensä kokeva henkilö vetoaa yhä useammin neuvostoon myös siitä syystä, että rikostutkinta ja tuomioistuinkäsittely etenevät hitaasti ja kaiken lisäksi niistä saattaa koitua kantelijalle mittavat taloudelliset kustannukset.

Vaikka media saisi moraalisen rangaistuksen JSN:ltä, loukatuksi tullut henkilö ei saa mitään hyvityskorvausta.

Julkisuuden merkitys yhteiskunnallisena voimana kasvaa kaiken aikaa. Kansalaisyhteiskunta ei voi toimia läpinäkyvästi ja tehokkaasti ilman sananvapautta, vapaata tiedonkulkua ja julkista keskustelua.

Koska julkisuus on myös liiketoimintaa, sananvapaus ja julkaisemisen oikeus asettuvat yhä selkeämmin ristiriitaan yksityisyydensuojan ja toisaalta julkisuuden kohteeksi joutuvan henkilön oman sananvapauden kanssa. Ratkaisevaksi kysymykseksi nousevat julkaistavien tietojen oikeellisuus ja julkaisutavan synnyttämien mielikuvien totuudenmukaisuus.

Vuonna 2004 voimaan tullut Sananvapauslaki on peruslinjauksiltaan riittävä. Valmistelutyöt osoittavat, että lain tarkoituksena on löytää tasapaino julkaisijan ja julkisuuden kohteen sananvapauden välillä. Lain säätämät vastine- ja oikaisuoikeudet ovat tarkasti määritellty.

Sananvapauslaki ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat samansuuntaisia myös siinä, ettei tiedotusvälineiltä vaadita täyttä näyttöä uutisten julkaisemiseen. Kansalaisyhteiskunnassa on tärkeää, että mediat voivat toimia kriittisesti ja nostaa esille myös keskeneräisiä asioita ja esitellä myös kiistanalaisia kysymyksiä.

Täysnäytön periaatteesta on erotettava virheelliset tiedot ja virheellisten mielikuvien synnyttäminen. Medialla ei saa olla sananvapauteen perustuvaa oikeutta olla tarkistamatta tietoja tai vääristellä asioita liittämällä niitä harhaanjohtaviin yhteyksiin.

Erityisesti sähköiset mediat toimivat mielikuvien synnyttämisen periaatteella, jolloin väärät sanalliset, kuvalliset tai äänimaailmaan liittyvät rinnastukset synnyttävät saman virheellisen lopputuloksen kuin valheelliset asiatiedot. JSN:n tekemät ratkaisut osoittavat, että se keskittyy painokkaasti asiavirheisiin ja punnitsee niiden painoarvoa ja merkitystä koko uutisen sisällössä. Sen sijaan kokonaisvaikutelma jää moraalisen tuomion marginaaliin.

Virheellisten tietojen ja väärien mielikuvien ehkäisemiseksi pitäisi lainsäädännössä korostaa julkisuuden ja kovan julkisen arvostelun kohteeksi joutuvan henkilön tai tahon oikeutta saada vastata esitettäviin väitteisiin.

Kovenevassa uutiskilpailussa mediat julkaisevat uutisia nopeuskilpailun eikä asiasisältöön liittyvän kilvoittelun perusteella. Päätoimittajat vetoavat näissä olosuhteissa vastine- ja oikaisuoikeuteen. Käytännössä se merkitsee sitä, että uutisen kohde saa asiansa esille myöhemmin kuin loukkaavat tai virheelliset väitteet on esitetty.

Tavallisesti se toteutuu vähäisemmällä palstatilalla tai sähköisten medioiden tapauksissa verkkosivuilla. JSN on omissa viimeaikaisissa ratkaisuissaan jopa todennut, että jälkikäteen lähetetty perusteltu vastine tai edes sen hylkäämisperusteiden ilmaiseminen eivät ole vastoin hyvää journalistista tapaa.

Sananvapauslaki kuitenkin säätää päätoimittajalle selvän rikosoikeudellisen rangaistuksen vastine- ja oikaisuoikeuden epäämisestä. JSN:n moraaliset tuomiot ovat siis lievempiä kuin sananvapauslain kirjain. Tämä on vakava huomio JSN:n epäonnistuneesta roolista.

On selviä perusteita sille, että julkaisijan ja julkisuuden kohteen sananvapauksien punnitsemiseen tarvitaan uusia toimielimiä, joilla on nykyistä järeämpi toimivalta.

Nykyisissä olosuhteissa JSN:n pelotusvoima ei riitä pakottamaan päätoimittajia toimimaan tavalla, joka turvaisi julkisuuden kohteen oikeuden tulla kuulluksi yhtä aikaa vakavien syytösten tai arvostelun yhteydessä.

Median valvonnan siirtäminen JSN:ltä media-asiamiehelle ja mediaoikeudelle olisi perusteltua myös siksi, että median kaupallistuminen ja viihteellistyminen ovat vähentäneet median roolia tiedotusvälineenä.

Sananvapaus ja median erioikeudet on luotu yhteiskunnallisesti tärkeän tiedon julkaisemiseksi eikä sitä varten, että julkisuuden kohteista voidaan tehdä mediassa ihmiskaupan tuotteita, joiden oikeus puolustautua on median omissa käsissä.

Median valvonta tulee ulottaa kattamaan myös verkkojulkaiseminen. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa ei voida hyväksyä olosuhteita, joissa internet tarjoaa laillisen oikeuden loukata toisia, esittää uhkauksia tai julkaista materiaalia, joka painettuna johtaisi rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Mainittakoon, että Martti Ahtisaari presidenttikaudellaan yritti saada Suomeen media-asiamiestä. Asia todettiin tuolloin kuitenkin liian neuvostohenkiseksi ja sananvapautta rajoittavaksi. Onko nyt aika toinen?

Lyly Rajala, oululainen kansanedustaja
Eero Lehti, keravalainen kansanedustaja

Mikä JSN?

- Julkisen sanan neuvosto (JSN) on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Neuvosto käsittelee myös toimittajan menettelyä tietojen hankinnassa.

- JSN ei ole tuomioistuin eikä se käytä julkista valtaa.

- Kantelun voi neuvostolle tehdä kuka tahansa, jonka mielestä lehdistössä, radiossa tai televisiossa on loukattu hyvää journalistista tapaa. JSN voi käsitellä myös Internet-aineistoa, jos se katsotaan julkaistuksi tiedotusvälineessä.

- Jos tiedotusväline neuvoston mielestä on rikkonut hyvää journalistista tapaa, sille annetaan huomautus, joka on julkaistava lyhyessä määräajassa. Ellei huomautuksen saanut tiedotusväline julkaise sitä, annetaan se muutoin julkisuuteen.