Kommentti: Perustuslain ilmeisyysvaatimus tarpeeton
29.12.2008
Peruslain 106. pykälän ilmeisyysvaatimuksen poistamisen seuraukset olisivat myönteiset. Lainsäätäjinä toimivat poliitikot joutuisivat yhä tarkemmin arvioimaan lainsäädännön perustuslainmukaisuutta ja hyväksyttävyyttä. Kansalaisten näkökulmasta mielivallan käyttö voitaisiin ehkäistä lähes minimiin, HTL, YTM Matti Muukkonen kirjoittaa.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) käytti painavan puheenvuoron Verkkouutisten haastattelussa (28.12.2008) koskien perustuslain tarkistamishanketta. Sasin lähtökohtainen viesti oli hyvin kansanedustuslaitosta korostava. Hänen mielestään perustuslakivaliokunta on säilytettävä keskeisenä perustuslain tulkitsija, jolloin tuomioistuimille jää nykyinen vain täydentävä rooli. Kuten Sasi itsekin toteaa, hän on luopunut vaatimuksesta saada maahamme erillinen perustuslakituomioistuin, koska erityistuomioistuinta todennäköisesti vaivaisi juttupula. Suomen valtiosääntö ja valtiosääntöympäristö on muuttunut radikaalisti 1990-luvulla. Ensin liittyminen Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimukseen vahvisti kansalaisten perusoikeusjärjestelmää. Sopimusjäsenyyden myötä saatettiin loppuun perusoikeusuudistus, jonka jälkeen vuorossa olivat EU-jäsenyys, perustuslakiuudistus sekä vaatimukset EU:n liittymisestä ihmisoikeussopimukseen ja sen korvikkeena EU:n perusoikeuskirjan luominen. Kun vielä otetaan huomioon, että asiallisesti pitkään aktiivisessa käytössä ollutta poikkeuslaki-instituutiota perustuslakiuudistuksessa dramaattisesti passivoitiin, lienee edellä esitetty väite tullut todistetuksi. Käytännössä muutokset ovat tarkoittaneet perus- ja ihmisoikeuskeskeisen ajattelun voimistumista. Tilanteessa, jossa politiikkojen tahto ja perustuslaki ovat ristiriidassa, ensimmäinen joustaja ei välttämättä enää olekaan perustuslaki, kuten aiemmin. Perusoikeuksista on tehty eräänlainen yksilönvapauden kiintopiste, sen positiivinen ja negatiivinen suoja. Kuten perustuslain 1.2 pykälässä todetaan, valtiosäännön tehtävänä on turvata ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaus ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Valtiosääntömme ns. télos lepää nykyään yksilön oikeuksien ja vapauksien rajoissa. Siitä mikä on perustuslain ja siten myös perusoikeusjärjestelmän mukaista päättää edelleen perustuslakivaliokunta. Se kuulee asiantuntijoina keskeisiä juristiprofessoreja ja onkin pääsääntöisesti heidän linjoillaan. Joissain tapauksissa, kuten tuore Lex Nokia-tapaus osoittaa, perustuslakivaliokunnalla on kuitenkin mahdollisuus esittää tulkinta, jonka mukaan säädettävä laki ei ole perustuslain tai siihen sisältyvän perusoikeusjärjestelmän kanssa ristiriidassa. Perusoikeus- ja perustuslakiuudistusten henki on ollut kiinnittää huomiota aineelliseen perustuslainmukaisuuteen aiemman muodollisen ajattelun sijaan. Tätä Sasikin korostaa haastattelussaan. Perustuslakivaliokuntakeskeinen valvonta ei kuitenkaan aina ole riittävä yksilönvapauksien suoja, sillä siihen sisältyy aina poliittisen pragmatismin mahdollisuus. Tarkoitus voi pyhittää keinot tai tässä tapauksessa heikentää yksilöille perustuslaissa turvattuja oikeuksia. Kun uudistuksilla on irrotettu käsitteellisesti perustuslainsäätäjän ja lainsäätäjän roolit sekä sidottu perustuslailla lainsäätäjän sisällöllistä valtaa toimia, olisi syytä korostaa myös järjestelmää, jolla politiikkojen kykyä tulkita perustuslainsäätäjän tahtoa voitaisiin arvioida. Tätä tehtävää varten on olemassa perustuslain 106. pykälä, josta Sasinkin haastattelussa jopa otsikkotasolla puhutaan. Säännöksen mukaan perustuslaki voi tuomioistuimissa syrjäyttää tavallisen lain, mikäli jälkimmäinen on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Säännöksen sanamuodolla korostetaan perustuslakivaliokunnan asemaa jopa siinä määrin, että oikeustieteessä ilmeisyysvaatimuksen on tulkittu tarkoittavan sitä, että perustuslakivaliokunnan kanta, vaikka se ei tieteellisessä mielessä olisi oikea, tulee ottaa päätöksenteon lähtökohdaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuomioistuimet voivat suojata kansalaisten perusoikeuksia lainsäätäjää kohtaan ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa perustuslakivaliokunta ei ole poliittis-juridista kantaansa esittänyt. Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen esitti taannoin perustuslakikomiteassa ilmeisyysvaatimuksen poistamista. Näkemys on sama mistä perusoikeustutkijoiden piirissä on pitkään keskusteltu. Ilmeisyysvaatimuksen poistamisella tuomioistuimista voitaisiin tehdä lainsäädännön sisältöä valvova elin, jonka tärkeimpänä tehtävänä olisi turvata perusoikeuksien ja siten perustuslainsäätäjän tahdon toteuttaminen. Seuraukset olisivat myönteiset. Lainsäätäjinä toimivat poliitikot joutuisivat yhä tarkemmin arvioimaan lainsäädännön perustuslainmukaisuutta ja hyväksyttävyyttä. Kansalaisten näkökulmasta mielivallan käyttö voitaisiin ehkäistä lähes minimiin. Lex Nokian lisäksi Suomessa on suunnaton määrä muitakin esimerkkejä, jotka eivät näyttäisi täyttävän lakien perustuslainmukaisuuden vaatimusta. Yksi räikeimmistä lienee nykyisen yliopistolain 40 pykälässä säädetty yliopistojen perustutkinto-opiskelijoiden pakkojäsenyys ylioppilaskunnissa samalla kun perustuslaki turvaa oikeuden olla kuulumatta yhdistyksiin. Samanlaista ongelmaa on havaittavissa perustuslaissa turvatun julkisuusperiaatteen ja julkisuuslain 4.2 pykälän välillä silloin kun kysymys on sellaisten julkisten tehtävien, jotka eivät sisällä varsinaista julkisen vallan käyttöä, ulkoistamisesta viranomaiskoneiston ulkopuolelle. Ongelmia ilmenee myös valtion virkamieslain valituskieltosäännöksien ja perustuslain 21 pykälän välillä, kuten KHO taannoin jo totesikin. Ongelmaton perustuslainsäätäjän tahdon näkökulmasta ei ole myöskään jatkuva palvelussuhdetyyppien muuttaminen pois virkasuhteesta ja siten yleisten nimitysperusteiden piiristä, kun perustuslakiuudistuksen yhteydessä nimenomaan oli halu laajentaa nimitysperusteiden soveltamisalaa. Selvää lieneekin, että keskustelua aiheesta tarvitaan ja sinänsä on hyvä, että Sasi on asian haastattelussa nostanut esiin, vaikka en yhdykään johtopäätökseen siitä, mitä tulevaisuudessa tulisi tehdä. Matti Muukkonen HTL, YTM Joensuun yliopiston hallinto-oikeuden yliassistentti 31.12.2008 asti ja Kyyjärven kuntakunnanjohtaja 1.1.2009 alkaen
|
Pääkirjoitus
