Alluvaari:

Korporativismin ja demokratian ongelmavyyhti

 2.3.2009

Demokratia on niin monimuotoinen asia, että sen rajoja on vaikea hahmottaa. Joskus demokratian nimiin lipsahtaa asioita, jotka todellisuudessa ovat jopa kansanvallan vastaisia. Näin käy esimerkiksi silloin, kun etujärjestöt kahmivat itselleen painostuskeinoin lainsäätöelimille kuuluvaa valtaa.

Näinä päivinä on liikuttu vaarallisen lähellä sellaista korporativismia, joka oppikirjojen mukaan kuuluu lähinnä sosialistisiin ja fasistisiin yhteiskuntamalleihin. Jonkun viisaan pitäisi kertoa ammattiyhdistyspomoille, että eläkelainsäädäntö kuuluu parlamentaarisille elimille, siis kansan valitsemalle eduskunnalle ja sen luottamusta nauttivalle hallitukselle eikä järjestöille.

On tietenkin totta, että ns. kolmikannan puitteissa hallitus on neuvotellut työmarkkinaosapuolten kanssa sellaisista taloudellisista ja sosiaalisista etuisuuksista, jotka palkkaratkaisujen ohessa vaikuttavat kansalaisten toimeentuloon. Konkreettisimmin nämä neuvottelut ovat koskeneet verotusta, joskus toki myös työ- ja eläkelainsäädäntöä. Mutta varsinainen päätöksenteko jakautuu selkeästi niin, että lainsäädäntöasiat ratkaistaan parlamentaarisissa prosesseissa ja palkka-asiat työmarkkinaosapuolten kesken.

Sekin on tietenkin totta, että maan tavaksi muodostuneesta kolmikannasta luopumista ei pitäisi ratkaista hiihtoladulla yhden miehen päätöksellä eikä sellaisella perusteella, että eri mieltä olevien kanssa ei neuvotella. Kuuntelu ja sovittelu ovat aina paikallaan, mutta kuitenkin: lainsäädäntö on erikseen ja järjestöpolitiikka erikseen.

Osmo Soininvaara on oikeassa sanoessaan, että kolmikanta on vanhentunut toimintamalli, mutta koska se on vuosikymmenten perinne, on siitä irtautuminen suoritettava harkitummin kuin nyt näyttää tapahtuvan.

Järjestövalta ei ole demokratiaa, mutta järjestöjen toiminnassa pitäisi silti harjoittaa sisäistä demokratiaa. Nyt meneillään olevassa lihavassa riidassa ay-pomot ovat uhonneet järjestöjensä nimissä ja uhkailleet jopa yleislakolla ilman ainuttakaan järjestöpäätöstä.

Osapuolten toimille ei siis voi antaa täysiä tyylipisteitä, mutta jos motiiveja tarkastellaan, niin hallitus saa ylivoimaisesti puhtaammat paperit kuin järjestöjohtajat. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) latufilosofoinnin taustalla on pyrkimys helpottaa kansankunnan vaikeuksia. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaisen (sd.) ja kumppanien ensisijaisena tarkoituksena näyttää olevan hallituksen rökittäminen maan talousvaikeuksista piittaamatta.

Mitä tämä vaikeasti hahmotettava demokratia sitten pitää sisällään? Sanan suora käännös on kansanvalta, mutta se on myös yleinen iskusana, jonka merkitys vaihtelee suuresti. Siihen sisällytetään monia ihanteita ja periaatteita kuten kansalaisvapaudet, oikeusvaltio, kansalaisten yhdenvertaisuus jne. Näihin käsitteisiin mahtuu hirmuinen määrä asioita kuten järjestäytymisvapaus, mielipiteenvapaus ja sananvapaus. Demokratian ideaan kuuluu myös, että näillä vapauksilla ei saa loukata muiden oikeuksia ja vapauksia.

Jos siis halutaan kunnioittaa demokratiaa sanan laajassa merkityksessä, niin kourallinen ay-pomoja ei saa edes miljoonan jäsenensä nimissä määrätä, mitä viittä miljoonaa kansalaista edustava vapailla vaaleilla valittu eduskunta ja sen luottamusta nauttiva hallitus päättävät.

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta