"Tarjoamme hallitukselle yhteistyötä - emme halua olla missään tapauksessa yhteistyössä hallituksen kanssa"

Hallintoreviisori

 6.3.2009

Hallintoreviisori on kolumnissaan omistanut osion demareiden politiikan seurantaan. Seuranta näyttää muuttuvan entistä työläämmäksi, kun ei tiedä, mitä milloinkin he puheissaan tarkoittavat.

Aloitetaanpa viime syyskuulta. Kaikki me muistamme, kuinka demarit tarjosivat oppositiosta omaa luottamusvarjobudjettia ja yhteistyön kättä hallitukselle. Monet demarikansanedustajat puheenjohtaja Jutta Urpilaisen ja ryhmäjohtaja Tarja Filatovin johdolla pitivät samaan aikaan äänekästä räksytystä hallitusta vastaan lähes kaikessa veropolitiikassa, menopuolen määrärahoissa jne. Mikähän siinä oli sitten sitä luottamusta, jos yhteistyökumppanit haukutaan kokoajan lyttyyn?

Parhaimman budjetin tasapainotuksen teki ex-puheenjohtaja Eero Heinäluoma muutama viikko sitten vaatiessaan hallitusta luopumaan 1/3:lla luvatuista tuloverohelpotuksista. Tästähän jo Hallintoreviisori viime kolumnissa mainitsi, mutta kerrataan asiaa vielä sen populistisuuden johdosta. Heinäluoman puheen ajankohtana oltiin jo helmikuun puolella ja moni oli saanut helmikuun nettopalkkansa tai eläkkeensä uusilla tuloveroasteikoilla ja huomannut nettopalkkansa kasvaneen. Tämäkö nettopalkan lisäys olisi demareiden mielestä otettu heti pois?

Budjetin tasapainotus meni vielä niin pitkälle, että Heinäluoma syytti hallitusta suuresta velanotosta, mutta esitti menopuolelle miljarditason lisäystä. Eihän se velanoton määrä tainnut tässä laskea lainkaan. Kaikkinensa tämä demareiden yhteistyötarjous luottamusbudjetteineen näytti enemmänkin näin talousmiehen näkökulmasta epäluotettavuusluottamusbudjetilta.

No se tuosta. Mutta entäs tällä viikolla, mitä on kuultu? Puheenjohtaja Urpilainen kiihkeällä puhetyylillä sanoi puoluevaltuustonsa kokouksessa hallituksen ja SDP:n välisen yhteistyön harjoittamisen menneen hyvin vaikeaksi. Hallituksen toimet kuulemma ovat murtaneet sen luottamuksen, jonka pohjalta Suomessa on usein pystytty puhaltamaan yhteen hiileen vaikeina aikoina. Kansalaisten keskuudessa Urpilainen ei ole saanut luottamusta herättävää imagoa, joten ehkä hän haki sitä tällä uudella hyökkäystyylillä.

Urpilaisen kiihkomielisyys liittyi hallituksen politiikkariihessä esittämään työllisyysasteen nostamiseen mm. eläkeikää nostamalla osana julkisen talouden kestävyyttä tukevia toimenpide-ehdotuksia. Nyt kasataan välikysymystä ja ihmetellä suuresti täytyy esim. perussuomalaisten ryhtymistä alenevan kannatuksen kourissa kamppailevien demareiden äänitorveksi.

Hallintoreviisori on palkansaajajärjestöjen kanssa yhtä mieltä siitä, että aiemmin sovittu nk. sosiaalitupo on sovittu ja siitä on pidettävä myös hallituksen kiinni. Ja näin käsitykseni mukaan onkin. Ehkä hallituksen pitäisi tämä uudestaan vakuuttaa.

Sitä Hallintoreviisori ei kuitenkaan käsitä, miksi demarit ovat lähteneet toisaalta eduskunnassa vastustamaan em. sosiaalitupoa kela-maksujen poiston osalta. Ratkaisuhan tuo kuntien talouksiin helpotusta vuositasolla yli 200 miljoonaa euroa ja on parasta tulevaisuuden toimintaa eläkerahoituksessa. Puuttuva kela–rahoitus on hallituksen osalta luvattu takuuvarmasti hoitaa.

Hallintoreviisori toivoo, että nyt esitettäisiin sitten hallituksen toimintaa arvostelevien toimesta, millä 2010-luvulla pidetään työllisyysaste n. 75 %:n tasolla, jolla nipin napin ehkä päästäisiin julkistalouden rahoituksessa tasapainoon. Maksettavaa velkaa on ehtinyt kertyä tuplamäärä nykyiseen velkamäärään nähden.

Nythän on vaarana - ellei mitään tehdä - että työllisyysaste putoaa peräti 65 %:n tasolle, kun eläkeläisiä on 400 000 nykyistä enemmän ja työllisiä 200 000 vähemmän. Julkistalouden dramaattinen kriisi on silloin päällä, johon asioiden ei toivoisi annettavan luisua. Eivätkä ne luisu, sillä uhkaava tilanne tiedostetaan sinivihreän hallituksen toimesta, toivon mukaan myös demariopposition toimesta.

Hallitus olisi välttänyt eläkeriidan, jos olisi osannut markkinoida päätöksen paremmin, arvioi Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs.
"Taka-alalle jäivät tarkat perustelut lähtien valtiontalouden ja elatussuhteen heikkenemisestä."

Pääministeri Matti Vanhanen ei lauantain 28.02.2008 TV1:n Ykkösaamussa tältä osin onnistunut parhaalla tavalla.

Mutta joku johdonmukaisuus sentään johtavan oppositiopuolueenkin toimissaan pitäisi säilyttää. Kuten olen jankuttamiseen saakka todennut, demarien politiikka muuttui Paavo Lipposen jälkeen räksytyspolitiikaksi ja loittoni monta piirua pois yhteistyöhakuisesta toimintalinjasta, mitä eri hallituksissa hallituspuolue demareilta vv. 1995-2007 koettiin. Hallituksella on oikeus vastaavasti arvostella demariopposition toimintaa yhtä lailla kuin heillä on parlamentaarinen velvoite arvostella hallituksen toimintaa.

Hallintoreviisori on luottavainen sen suhteen, että vastuullinen Suomen hallitus saa tämän asian palkansaajajärjestöjen kanssa sovittua ensi viikolla, kun kaikilla on käsittääkseni yhteinen huoli työllisten määrän laskusta ja huoltosuhteen dramaattisesta heikkenemisestä 2010-luvulla.

Kenen tulee perääntyä, kenen ei, on toisarvoinen asia, kun vaakakupissa on ulkoapäin uhkaava taloustilanteen edelleen heikkeneminen ja edessä olevat haasteet 2010-luvulla.

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta