Viikon vitsit - Jokes

 16.4.2005

Things to Ponder

How come it takes so little time for a child who is afraid of the dark to become a teenager who wants to stay out all night?

Business conventions are important because they demonstrate how many people a company can operate without.

Why is it that at class reunions you feel younger than everyone else looks?

Scratch a dog and you'll find a permanent job.

No one has more driving ambition than the boy who wants to buy a car.

There are worse things than getting a call for a wrong number at 4 AM. It could be a right number.

Money will buy a fine dog, but only kindness will make him wag his tail.

The nicest thing about the future is that it always starts tomorrow.

If you don't have a sense of humor, you probably don't have any sense at all.

I've reached the age where the happy hour is a nap.

Be careful reading the fine print. There's no way you're going to like it.

The trouble with bucket seats is that not everybody has the same size bucket.

Do you realize that in about 40 years, we'll have thousands of old ladies running around with tattoos?

Asylum for the Verbally Insane

We'll begin with a box, and the plural is boxes, but the plural of ox became oxen not oxes. One fowl is a goose, but two are called geese, yet the plural of moose should never be meese. You may find a lone mouse or a nest full of mice, yet the plural of house is houses, not hice.

If the plural of man is always called men, why shouldn't the plural of pan be called pen? If I spoke of my foot and show you my feet, and I give you a boot, would a pair be called beet? If one is a tooth and a whole set are teeth, why shouldn't the plural of booth be called beeth?

Then one may be that, and three would be those, yet hat in the plural would never be hose, and the plural of cat is cats, not cose. We speak of a brother and also of! brethren, but though we say mother, we never say methren. Then the masculine pronouns are he, his and him, but imagine the feminine, she, shis and shim.

Let's face it - English is a crazy language. There is no egg in eggplant nor ham in hamburger; neither apple nor pine in pineapple. English muffins weren't invented in England. We take English for granted. But if we explore its paradoxes, we find that quicksand can work slowly, boxing rings are square, and a guinea pig is neither from Guinea nor is it a pig.

And why is it that writers write but fingers don't fing, grocers don't groce and hammers don't ham? Doesn't it seem crazy that you can make amends but not one amend? If you have a bunch of odds and ends and get rid of all but one of them, what do you call it?

If teachers taught, why didn't preachers praught? If a vegetarian eats vegetables, what does a humanitarian eat? Sometimes I think all the folks who grew up speaking English should be committed to an asylum for the verbally insane.

In what other language do people recite at a play and play at a recital?

We ship by truck but send cargo by ship. We have noses that run and feet that smell. And how can a slim chance and a fat chance be the same, while a wise man and a wise guy are opposites?

You have to marvel at the unique lunacy of a language in which your house can burn up as it burns down, in which you fill in a form by filling it out, and in which an alarm goes off by going on.

So if Dad is Pop, how come Mom isn't Mop?

Korttipakka

Tämä ei ole niinkään vanha tarina. Kerran eräässä firmassa tapahtui näin. Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä. Seuraavaksi olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan. Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä ryhdistäytymään. Kun konsultti kertoi tuloskortista, niin ne, joilla oli laatukäsikirja mukana, ottivat sen pyytämättä esiin.

Mutta eräällä työntekijällä ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä pöydälle. Henkilöstöpäällikkö huomasi kortit ja sanoi: "Sinä siellä, kortit pois." Laatukoulutuksen jälkeen työntekijä pysäytettiin ja saatettiin toimitusjohtajan huoneeseen.

Toimitusjohtaja sanoi: "Perustelkaa tekonne. Muuten rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan."

Työntekijä vastasi: "Herra toimitusjohtaja, olen ollut laatukoulutuksessa melkein koko viikon eikä minulla ole laatukäsikirjaa mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen työntekijä aloitti kertomuksensa.

Katsokaas, herra toimitusjohtaja:

Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että tämä firma on tärkein asia elämässäni.

Kakkosesta muistan, että firmassamme on kaksi työntekijäryhmää: suunnittelijat ja ne jotka tekevät työt.

Kun näen kolmosen, ajattelen firmamme strategiaa, missiota ja visiota, vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.

Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa kysyvät ammattiani, mutta joille en osaa antaa tyydyttävää vastausta.

Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä työntekijäämme, jotka saivat potkut. Yhteensä heitä oli kymmenen: viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat viime hetkellä, viisi tyhmää jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi loppututkintoa, jotka tähän tehtävääni vaadittiin mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta urakehitykseeni.

Kun näen seiskan, muistan että jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä minulla on töitä kotona.

Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka saivat palkankorotuksen. Ne olivat pomoni, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot.

Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni johtoryhmä, jonka hain lentokentältä sunnuntaiaamuna. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt minua siitä.

Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka tarvitsen jallupullon tyhjentämiseen.

Kun näen kuninkaan, minulle ei tule ketään mieleen. Lähinnä vain vituttaa.

Ja kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää kuukausittain rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on mukava ihminen.

Sotilas on auditoija.

Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.

Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista työsopimusta.

Maita on 4, yhtä monta kuin minulla on ollut lomapäiviä neljännesvuosisadassa.

Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on palavereja päivässä.

Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin firmassa on keskenjääneitä projekteja puolessa vuodessa.

Kuten huomaatte, herra toimitusjohtaja, korttipakka on minulle laatukäsikirja, tuloskortti ja CV.

Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi.

Kuten todettua

Mies ajoi auton katolleen ja joutui korjauttamaan sekä katon että savupiipun.

Arkkitehdille sattui vahinko; oli käytävä vessassa.

Saunottajan lempiasiakas on vastapäinen mies.

Mitä teit puolityhjälle pullolleni?
- Vein vajaan.

Huonon pidon vuoksi 10 panssarivaunua piti teloittaa.

Ette tulleet kutsuntoihin?!?
- Minulla oli oma syyni.

Huomenna kylvetään sanoi likainen maanviljelijä.

Kaljanjuontikilpailuissa otettiin pitkästä aikaa.

Taksifirman perustamisen perustaksi riittää perustaksi.

Kiropraktikot vetävät lonkkaa.

Tietokonehakkereita ei voitu syyttää, koska näyttöä ei löytynyt.

Suutari toivoi saavansa paljon kanta-asiakkaita.

Mielisairaalassa ottamani kuvat olivat pääosin onnistuneita, vaikka joukossa oli muutamia tärähtäneitäkin.

Naamiaisissa haarniskapukuinen mies oli kokoajan pelti kiinni.

Kuuntelen etupäässä rokkia, sanoi linja-auton kuljettaja.

Joskus joutsenet näyttävät kurjilta.

Kumpi on parempi hevonen vai auto?
- Koneista ei ole mihinkään.

Enpäs lentänyt retkuun, sanoi kärpänen kun pummia väisti.

Teatterissa

Kansallisteatterin lavastemies oli pitkään haaveillut näyttämölle pääsystä. Kerran eräs näyttelijä sairastui juuri ennen esitystä, ja ohjaaja joutui turvautumaan lavastemiehen apuun.

- Koeta nyt muistaa. Astelet ruusu kädessä keskelle näyttämöä, nuuhkit kukkaa ja sanot kaihoisalla äänellä: "Aah, tässä on rakkaani tuoksu." Ja opettele vuorosanasi ulkoa.

Lavastemies tankkasi hermostuneena repliikkiään, kunnes tuli hänen vuoronsa astua estradille. Kulissien taakse palattuaan lavastemies sai vastaansa ohjaajan kirosanatulvan.
- Mutta minähän muistin repliikkini sanasta sanaan.
- Niin teit, mutta olit unohtanut ruusun kädestäsi.

Kerro kaverille

Kolumnit

Tulosta