Kaksipiippuinen juttu
30.9.2008
Sisäministeriö antoi maanantaina poliisille uudet ja tarkennetut ohjeet, jotka koskevat ampuma-aseiden hallussapitolupien myöntämistä ja peruuttamista. Samalla ministeriö ilmoitti vauhdittavansa aselainsäädännön uudistamista. Toimet ovat seurausta Kauhajoen ja Jokelan tragedioista. Jälleen kerran on kuitenkin korostettava, että näillä toimilla hoidetaan korkeintaankin vain seurauksia, ei syitä. Käsiaseisiin ei enää jatkossa myönnetä lupaa ensimmäisenä ampuma-aseena. Niiden käyttö voidaan aloittaa vain valvotusti ampumaseurojen ohjauksessa. Luvan käsiaseelle saa vähintään vuoden kestäneen ampumaharrastuksen jälkeen ja sittenkin määräaikaisena. Muutoinkin käsiaseluvan saantiehdot tiukentuvat. Hakijalta edellytetään lääkärinlausuntoa luvan saamisen ehtona ja ensimmäistä käsiaselupaa hakevan haastattelee jatkossa vähintään kaksi poliisia. Tiukennetut ohjeet tulevat tarpeeseen. Uusittavalla aselainsäädännöllä vielä kiristetään jatkossa käsiaseiden luvansaantia sekä mahdollisesti kielletään kokonaan lupien myöntäminen joillekin käsiaseille. Uudet säännökset eivät estä normaalin ampumisharrastuksen jatkumista ohjatusti ja valvotusti, mutta ne merkitsevät metsästäjäkansana tunnetun Suomen liberaalin asepolitiikan päättymistä. Hyvä niin ja olkoon niin. Joissakin Kauhajoen tapahtumien jälkikommenteissa on taivasteltu, että tarvittiin Jokela ja Kauhajoki ennen kuin aselainsäädännön uudistaminen saatiin toden teolla vireille. Sittenkään, kun aselainsäädäntö on vuoden, parin kuluttua saatu vahvistetuksi ja uudet säännökset ovat kauttaaltaan tulleet voimaan, ei pidä kuvitella, että ongelmat on ratkaistu. Toimenpiteet ovat vain osa kokonaisuutta, jolla kyetään hoitamaan vain osa seurauksista, mutta ei lainkaan syitä. Syyt järjettömiin tekoihin ovat syvemmällä kuin aselaeissa ja keinot niiden korjaamiseen likimain kaikkea muuta kuin pykälien nikkarointia. Syyt ovat järkkyneessä ihmismielessä. Siksi tarvitaan laaja-alaisia toimia muun muassa mielenterveydellisten ongelmien ehkäisemiseen, niiden havaitsemiseen ja niiden hoitamiseen. Mielen terveys taas ei ole vain hoitamista. Sen pohja rakentuu tasapainoisesta lapsuudesta ja nuoruudesta sekä virikkeisestä ja turvallisesta oppimisympäristöstä. Jatko koostuu mahdollisuudesta tehdä työtä ja tulla toimeen, toimivasta sosiaalisesta verkostosta, ystävistä, motivoivasta työympäristöstä, hyvästä parisuhteesta, mielekkäistä harrastuksista – kaiken kaikkiaan hyvän elämän edellytyksistä. Jos siis Jokelasta ja Kauhajoesta halutaan todella oppia, vaaditaan koko kansakunnan syvällistä itsetutkistelua. Ei riitä, että näprätään lakeja tai että ulkoistetaan ongelmanratkaisu päättäjille ja viranomaisille silloin, kun tarvitaan yhteisöllisyyttä, ystävyyttä, lähimmäisyyttä ja läheisyyttä, apua, ohjeita tukea ja neuvoja. Sillä aikojen alusta asti on ollut aina olemassa jonkinlainen astalo, jolla on kuviteltu voitavan ratkoa ongelma, jonka ratkomiseen järki tai tunne eivät ole riittäneet.
|
Pääkirjoitus
