Sana vastaan painettu sana

 2.10.2008

Alma Media nimitti Johanna Korhosen Rovaniemellä ilmestyvän Lapin Kansan uudeksi päätoimittajaksi pitkään jatkuneen rekrytointiprosessin päätteeksi syyskuun ensimmäisenä päivänä. Julkisuuteen asia saatettiin kolme viikkoa sitten. Korhosen oli määrä aloittaa uudessa työssään joulukuun puolivälissä.

Keskiviikkona Korhonen pudotti uutispommin tultuaan julkisuuteen ja kerrottuaan Alma Median purkaneen työsopimuksen jo ennen kuin työ alkoikaan. Syyksi Korhonen kertoi perhesuhteensa, sen että hänen puolisonsa on nainen.

Korhosen puoliso on kunnallisvaaliehdokkaana Vantaalla. Työnantajan versio työsopimuksen purkamisen syystä onkin vallan toinen. Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne perusteli asiaa sillä, että Korhonen oli työhaastattelussa ollut epärehellinen puolisonsa poliittisen aktiivisuuden suhteen. Tästä syntyi Telanteen mukaan luottamuspula, joka johti työsopimuksen purkamiseen ennen aikojaan.

Tapauksessa on sanaa vastassa sana. Tähän mennessä asiassa lienee vedenpitävästi kyetty todistamaan vain se, että Korhosen kanssa allekirjoitettiin työsopimus, joka sitten purettiin. Vaikka potkujen perusteluista on myös julkisuudessa esitetty vahvoja arvailuja suuntaan jos toiseenkin, ne kuitenkin perustuvat vain osapuolten esittämiin väitteisiin.

Jos – ja siis korostetusti jos – työsopimuksen purkamisen tosiasiallinen syy oli Korhosen sukupuolinen suuntautuneisuus, päätös on ihmisoikeuksia loukkaava ja mitä todennäköisimmin johtaa korvauksiin, jos Korhonen aikomustensa mukaisesti vie asian oikeudelliseen prosessiin. Puolison sukupuolella ei ole mitään tekemistä ammatillisen osaamisen kanssa. Sen Korhonen sitä paitsi työssään on menestyksellisesti myös osoittanut.

Arveluttava on myös työnantajan perustelu puolison poliittisesta aktiivisuudesta. Varmaankin asioista keskustellaan kotona ruokapöydän ääressä, ja varmaankin näiden keskustelujen kautta oppii ymmärtämään kumppanin vakaumusta, mutta se ei tarkoita sitä, että puolison vakaumus olisi yksi yhteen työntekijän oman vakaumuksen kanssa tai että sillä olisi vaikutusta työtehtävien menestykselliseen hoitamiseen.

Kolmanneksi voi kysyä, tekivätkö työnantaja ja sen palkkaama head hunter pohjatyönsä rekrytoinnin yhteydessä perusteellisesti? Tiesivätkö he jo ennen työhaastattelua, mitä olivat hakemassa ja ketä olivat palkkaamassa? Jos vasta nyt paljastuu, että Korhonen työnantajan mielestä on ollut työhaastattelussa epärehellinen, se kielii muusta kuin huolellisesta pohjustuksesta.

Mutta kyllä työnantajaakin voi ymmärtää. Avoimuus ja reiluus ovat luottamuksen perusta. Jos luottamus murenee, sitä on vaikea palauttaa. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun luottamus katoaa jo alkumetreillä.

Maakuntalehdet elävät muun median kanssa yhdenlaisessa myllerryksessä ja murroksessa. Menestyäkseen kilpailussa lukijoista ja ilmoittajista ne tarvitsevat muun muassa ammattitaitoista ja maakuntaan sekä sen ihmisiin ja ilmiöihin vankasti sitoutunutta toimittajakuntaa. Vaikka puolison poliittinen aktiivisuus ei siis välttämättä käykään potkujen perustelusta, edellä sanotun valossa sopii kysyä, millaisesta sitoutumisesta kielii se, että Napapiirillä ilmestyvän lehden päätoimittajan elämänkumppani asettuu kunnallisvaaleissa ehdolle toiseen päähän Suomea ja pitää siis kirjansa Vantaalla?

Koskapa Korhosen työsopimus allekirjoitettiin jo kuukausi sitten, kumppanin vetäytyminen ehdokkuudesta ei olisi – toisin kuin Korhonen kertoo – ollut myöhäistä vielä tuolloin. Ehdokaslistojen viimeinen jättöpäivä näet oli vasta 16.9. Korhosen mukaan hänen oman nimityksensä myötä puoliso ei myöskään kampanjoisi vaaleissa, eikä hän ottaisi mahdollista valtuustopaikkaa vastaan. Tulikohan tämä asia ennen keskiviikkoa selkeästi kerrotuksi viime kunnallisvaaleissa ennätyksellisen laiskasti äänestäneille vantaalaisille?

Suuren julkisuuden saanut asia ei arvatenkaan jää tähän. Onpa prosessin lopputulos mikä tahansa, mustan kyljen se taisi aiheuttaa jo nyt molemmille osapuolille.

Kerro kaverille

Pääkirjoitus

Tulosta