Paljon purua metsäsektorilla
3.10.2008
Paljon purua mutta vähän hilloa, voisi todeta metsäteollisuuden ja metsäsektorin toimintaedellytyksiä pohtineen työryhmän loppuraportista. Sitran yliasiamiehen Esko Ahon johdolla toiminut työryhmä julkaisi lyhyen aikavälin toimenpiteisiin keskittyneen väliraporttinsa helmikuussa, ja tällä viikolla päivänvalon näki metsäsektorin pitkän aikavälin kehitystä selvittelevä loppuraportti. Pari päivää ennen loppuraportin julkaisemista Aho syytti televisiossa metsäteollisuutta siitä, ettei se ole ymmärtänyt viestinnän digitalisoinnin kaikkia vaikutuksia eikä panostanut ajoissa tutkimus- ja kehitystyöhön. Hän myös arveli rakennemuutoksen jatkuvan ja piti todennäköisenä perinteisten alojen kapasiteetin vähennyksiä. Loppuraportin julkistamistilaisuudessa kuitenkin Aho keskittyi julistamaan tulevaisuuden menestyksen sanomaa. Ahon mukaan työryhmä on lähtenyt siitä, että Suomen metsäsektorin menestystarina jatkuu. Ala voi uudistua ja luoda uusia kasvumahdollisuuksia. Epäilemättä tällainen mahdollisuus onkin, mutta hehkutuksesta huolimatta Ahon työryhmällä ei ollut kovin konkreettisia ehdotuksia siitä, miten tämä kaikki saavutettaisiin. Sen sijaan työryhmän selvityksessä ehdotetaan lisää selvityksiä ja ohjelmia. Selvittää pitää esimerkiksi metsäalan hallintoa ja liikenneinvestointeja. Työryhmä ehdottaa myös ohjelma metsien omistusrakenteen parantamiseksi sekä metsäsektorin kehittämisohjelmaa, joka toteutettaisiin metsäsektoriin keskittyvällä politiikkaohjelmalla. Toimikuntakin tarvittaisiin, ja työryhmä vetoaa myös aiemmin julkistettuun Kansalliseen metsäohjelmaan. Lisäksi työryhmä perinteiseen tapaan ehdottaa panostuksia kaikenlaisiin hyviin asioihin kuten työvoimaan, koulutukseen, tutkimukseen, innovaatioihin, yrittäjyyteen, informaatioon ja riskirahoitukseenkin. Jotenkin selvitystä lukiessa kuitenkin tulee neuvoton olo. Mistä tässä oikein puhutaan ja mihin ollaan menossa? Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos kiirehti Ahon raportin jälkeen eilen julistamaan omassa metsätalouden ennusteessaan, että puupulaa ei Suomeen ensi vuonna tule, vaikka tuonti Venäjältä hyytyisikin venäläisten puutullien takia. No eipä tule pulaa tietenkään, sillä metsäteollisuus joutuu sopeuttamaan tuotantonsa puun tarjontaan. Eihän tehtaita voi ilman raaka-ainetta pyörittää, ja lisäksi tehtaiden pitää ajatella kannattavuuttaankin. Venäjältä tulevan tuontipuun loppuminen tekee niin suuren loven puun tarjontaan, että sitä on vaikea nopeasti korvata kotimaisella tarjonnalla ilman merkittävää hintojen nousua. Venäläispuun osuus Suomen metsäteollisuuden käyttämästä puusta on lähes viidennes. Puun tarjontatilanne on siis ensi vuonna kireä, ja teollisuus joutunee tuotantoaan edelleen supistamalla vähentämään puun kysyntää, jotta puun hinta pysyisi sopivana. Voisi tietysti ajatella, että teollisuus siirtäisi näppärästi puun hinnankorotukset tuottamiensa tuotteiden hintoihin, mutta markkinoiden ankaran kilpailutilanteen ja heikon kysynnän takia se ei ilmeisestikään ole mahdollista. Eivätkä metsä- ja paperialan yritykset kykene enää paljon tinkimään kannattavuudestaankaan. Tämä on kaikkiaan varsin yksinkertainen lyhyen aikavälin yhtälö, ja senpä takia sen ratkaiseminenkin on niin hankalaa. Pitkällä aikavälillä voidaan tietenkin maalailla vaikka miten huikeita visioita voitokkaista metsäsuomalaisista uuden teknologian airueina, mutta se on vain poliittista agitaatiota vailla kosketusta tämän päivän todellisuuteen.
|
Pääkirjoitus
