Auttaako Soini Kokoomuksen voittoon?
6.10.2008
Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Petteri Orpo pohdiskeli viikonvaihteessa mielenkiintoisella tavalla puolueiden kannatusmuutoksissa viime aikoina tapahtunutta väreilyä. Todelliset kannatuslukemat tulevat esiin vaaleissa – seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua – mutta toistaiseksi näyttäisi siltä, että Timo Soinin johtamat perussuomalaiset imevät erityisesti Keskustan ja SDP:n kannatusta. Nimestään huolimatta Perussuomalaiset ei ole sen suomalaisempi puolue kuin muutkaan. Useita puolueita populistisempi se kyllä on. Useimpia puolueita protestihakuisempi se niin ikään on. Muista puolueista poiketen Perussuomalaiset on myös leimallisesti yhden miehen puolue. Ominaisuudet liittyvät puolueen historiaan ja perinteeseen. Perussuomalaiset on vennamolaista sukua ja juurta. Maalaisliittolainen Veikko Vennamo perusti Suomen Pientalonpoikien Puolueen vuonna 1959 riitauduttuaan Maalaisliiton ja presidentti Urho Kekkosen kanssa. Vuonna 1966 puolueen nimi vaihdettiin Suomen Maaseudun Puolueeksi (SMP). Vuonna 1972 SMP lohkesi kahtia, kun Vennamon puolueesta erottamat ja siitä eronneet perustivat Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen (SKYP). SKYP kuihtui omia aikojaan ja Veikko Vennamon siirryttyä syrjään vuonna 1979 hänen poikansa Pekka Vennamo otti ohjat SMP:ssä. SMP puolestaan hajosi 1990-luvulla edelleen useisiin kilpaileviin ryhmiin ja puolue itse päätyi vararikkoon viime vuosikymmenen puolivälissä. Vuonna 1995 jäljelle jääneet puolueaktiivit perustivat Perussuomalaiset. SMP oli Veikko Vennamon ja sittemmin Pekka Vennamon puolue. Sen perillinen Perussuomalaiset on Timo Soinin puolue. Edelleen puolue on enemmän jotakin vastaan kuin jonkin puolesta. Siinä, missä Vennamo oli Kekkosta ja Maalaisliittoa vastaan, myös Soini pyrkii profiloitumaan suuria puolueita ja suuria valtavirtoja – muun muassa EU:ta – vastaan. Edelleenkään puolueella ei ole koko maata ja kaikkia kansalaispiirejä kattavaa organisaatiota, jonka vuoksi se ei kykene uskottavasti puolueena olemaan kuin Timo Soinin puolesta. Myös selkeä aatteellinen perintö puolueelta puuttuu. Länsimaista demokratiaa vastaan se ei hyökkää, mutta markkinataloutta se arvostelee. Vähäosaisia puolue puhuttelee, mutta sosialismin se kieltää. Globalisaatiota puolue ei tunnu kiistävän, mutta yritykset toimia järjestäytyneesti globalisoituvassa maailmassa se yrittää hukuttaa EU-vastaisella kritiikillä. Perussuomalaisten kannatus lepääkin Timo Soinin persoonassa ja protestissa sekä populismissa. Puolueen gallup-kannatuksen kasvu näyttäisi osoittavan, että populismille altista protestihenkeä on ilmassa ja että Soinin retoriikka puree osaan kansasta. Mielenkiintoinen on Petteri Orpon havainto, että gallup-kannatuksessa kärsijöinä tuntuvat olevan Keskusta ja SDP. Virta ei hyökynä vie Perussuomalaisiin, mutta kuitenkin sen verran tuntuvana, että vakiokannatuksensa tasolla pysyttelevä Kokoomus ainakin tällä hetkellä näyttäisi irtautuvan kaksikosta kannatukseltaan maan suurimmaksi puolueeksi. Mutta miksi sitten juuri Keskusta ja SDP menettävät kannatustaan ja nimenomaan Perussuomalaisille? Orpo arvelee yhdeksi syyksi kunnallisvaalien ehdokasasettelun lopputulosta: Keskusta ja SDP epäonnistuivat ehdokashankinnassa, kun taas Kokoomus siinä menestyi, perussuomalaisten lailla. Onkin mahdollista, että Soinin ja hänen puolueensa katu-uskottavuus on joissakin kansalaispiireissä Soinin oman taannoisen presidenttiehdokkuuden ja puolueen kunnallisvaalien ehdokasasettelun seurauksena koholla. Keskustan poliittisen vaihtoehdon uskottavuutta taas on rämettänyt selkeä eripura puolueen sisällä. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen ajaa jatkuvasti vierekkäisellä raiteella verrattuna puheenjohtaja Matti Vanhasen edustamaan linjaan. SDP:tä vaivaa puheenjohtajavaihdoksesta huolimatta johtajaongelma sekä se, että puolue alati arvostelee istuvaa hallitusta siitä, mihin SDP itse ei pitkällä hallituskaudellaan tarttunut. Sekin on mielenkiintoista, lähteekö Kokoomus tässä tilanteessa kannatuksensa maksimoimiseksi vielä kokemaan Soinin verkkoja, vai pitäytyykö puolue tarjoamaan puhtaasti omaa vaihtoehtoaan.
|
Pääkirjoitus
