Piikayhteiskunta ja kunnan piiat
14.10.2008
Kotitalousvähennys tuli käyttöön Kokoomuksen aloitteesta kokeiluna vuonna 1997. Kokeiluvaiheen jälkeen järjestelmä ulotettiin koko maahan neljä vuotta myöhemmin. Vuonna 2003 vähennystä laajennettiin ja räätälöitiin aiempaa paremmaksi. Sekin tapahtui Kokoomuksen aloitteesta. Kotitalousvähennys on parantanut tavallisten ihmisten mahdollisuuksia käyttää kodin ulkopuolista työvoimaa helpottamaan arjen työpaineita. Verosta tehtävän vähennyksen avulla kotiin on mahdollista saada esimerkiksi remontti-, siivous- tai vaikkapa pyykkäysapua, joka auttaa sovittamaan yhteen perheen arkea ja työelämää. Samalla edistetään työssä jaksamista. Kotitalousvähennyksellä on myös kansantaloudellinen merkitys. Sen avulla on kyetty vähentämään veronkiertoa ja harmaata taloutta. Samalla on työllistetty kymmeniä tuhansia uusia ihmisiä tekemään mielekästä työtä. Niin ikään vähennyksen avulla on tuettu ikääntyvien ihmisten mahdollisuutta asua kotona mahdollisimman pitkään. Kotitalousvähennys on erinomainen esimerkki tavasta tuottaa ja teettää palveluja ja töitä niin, että kaikki siitä hyötyvät: kansalainen saa palvelun tavallista halvemmalla verovähennyksen vuoksi, palvelun tuottaja saa lisää työtilaisuuksia ja valtio saa lisää verotuloja. Toinen esimerkki oivalluksesta tuottaa palvelua, hyvää mieltä ja jaksamista on vuoden 2006 alusta voimaan tullut omaishoidon tuki. Läheisiään hoitavat omaiset saavat uurastuksestaan tukea, mutta säästävät samalla yhteiskunnalta kalliin laitoshoidon kustannuksia satoja miljoonia euroja vuodessa. Siksi omaishoitajat ansaitsevat kaiken mahdollisen arvostuksen ja tuen. Kun Kokoomus lanseerasi ehdotuksen kotitalousvähennyksestä, erityisesti poliittinen vasemmisto piikitteli puoluetta piikapuolueeksi ja pelotteli piikayhteiskunnan paluulla. Sitä mukaa kuin kotitalousvähennystä on laajennettu ja siitä saadut hyödyt ovat tulleet laajempaan tietoisuuteen, myös kritiikki järjestelmää kohtaan on vaimentunut. Vaikuttaa itse asiassa siltä, että laitavasemmisto jopa pyrkii nyt esiintymään uudenlaisen palvelukonseptin äitinä. Tällaisen ensivaikutelman ainakin saa Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintien viikonvaihteen kannanotosta, jossa peräti vaaditaan kodinhoitajien ammattikunnan elvyttämistä. Ehdotustaan Lapintie perustelee sillä, että Suomessa otetaan vuosittain huostaan 15 000 lasta. Syynä vanhempien jaksamattomuuteen ja lasten heitteillejättöön ovat Lapintien mukaan yleensä sosiaaliset ja mielenterveysongelmat sekä päihteiden käyttö. Huoli on oikeutettu. Mutta ei Lapintie millaiseen piikayhteiskuntaan tahansa ole valmis palaamaan. Ei kuulemma riitä, että "tyrkätään palveluseteli kouraan", vaan on kehitettävä tukimenetelmiä, jotka tukevat lasten kotona asumista. Ja sitten se Vasemmistoliiton näkökulmasta kaikkein olennaisin: kunnallisten kodinhoitajapalvelujen lisääminen on ehdottoman tärkeää. Kotitalousvähennyksestä ja omaishoitajien tuesta saatujen esimerkkien valossa voi perustellusti väittää yksityisen työn olevan luotettavaa, kannattavaa, taloudellista ja tehokasta. Miksi se ei olisi sitä myös kodinhoitajien tapauksessa? Mikä tekee kunnan piiasta yksityistä paremman? Vastausta voi hakea vasemmistolaisten ammattiliittojen hiipuvista jäsenmääristä, mutta ei sitten kyllä mistään muualta.
|
Pääkirjoitus
