Kolmas kausi?
16.10.2008
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk.) ehdottaa vapaaehtoisen kolmannen lukukauden järjestämistä kesäisin yliopistoissa ja korkeakouluissa. Ehdotuksen tärkein peruste on opiskeluaikojen lyhentäminen. On totta, että opiskeluajat ovat Suomessa kansainvälisen mittapuun mukaan erittäin pitkiä. Suomessa ylempi korkeakoulututkinto suoritetaan keskimäärin 27-28 -vuotiaana eli suhteellisen myöhään verrattuna esimerkiksi anglosaksisiin maihin. Yliopistotutkinnon läpäisyaika on Suomessa noin kuusi vuotta, kun se useassa muussa OECD-maassa on selvästi lyhyempi. Ranskalainen opiskelijakollega selvittää yliopiston runsaassa viidessä vuodessa, espanjalainen ja ruotsalainen hiukan yli neljässä ja puolessa vuodessa ja kanadalainen kahdessa ja puolessa vuodessa. Vapaaehtoinen kesälukukausi palvelisi Hyssälän mielestä erittäin hyvin sitä tavoitetta, että opiskelijat saataisiin nopeammin valmistumaan ja työelämään. Hyssälä on varmaankin oikealla asialla, mutta väärillä menetelmillä. Aikaa opintojen suorittamiseen suomalaisillakin on. Kyse vain on siitä, kuinka aikaa käytetään. Korkeakouluopinnot ensinnäkin aloitetaan Suomessa myöhemmin kuin muualla. Opiskelijat pitävät välivuosia lukion jälkeen eri syistä. Pojille luonnollisen välivuoden aiheuttaa varusmiespalveluksen suorittaminen. Velvollisuus halutaan pois alta ennen ammattiin valmistumista. Sekä tytöillä että pojilla opintojen aloittamista lykkää hyvin usein halu työskennellä ja ansaita rahaa opintoja varten, jotta nälkävyötä ei tarvitsisi vetää piukimmilleen tai ottaa raskasta velkataakkaa. Hyvin usea opiskelija työskentelee myös opintojen aikana. Syy on monessa tapauksessa sama kuin edellä: kurjuuden loitolla pitäminen. Lisäksi on aloja, jotka houkuttavat työelämään seireenin lailla. Esimerkiksi tietotekniikan opiskelijoilla on mahdollisuus päästä jo opintojen varhaisessa vaiheessa alansa töihin. Työskentely voi pitkittää opintoja tai katkaista ne kokonaan. Samalla kun tutkinnon suorittaminen viivästyy, elämään tulee muitakin arvoja: perheen perustaminen, työelämän vaatimukset jne. Opiskelija vieraantuu tiedeyhteisöstä ja opiskelijaelämästä. Hyssälän mukaan toive kolmannesta lukukaudesta on tullut opiskelijoilta. Tuoreeltaan ministerin ehdotusta eivät kuitenkaan rientäneet tukemaan muut Keskustan Opiskelijaliitto. Eipä ihme, sillä opiskelijat hyvin usein pitävät hämäränä rajaa, jolla työelämä tukee tai hidastaa opintoja. Tutkinnon suorittamiseen kuluva aikakaan ei monelle ole itseisarvo. Pääasia on, että tutkinnon saa ulos joskus ja kitumatta liikaa. Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) pitääkin Hyssälän tavoitetta opintoaikojen lyhentämisestä oikeana, mutta keinoa vanhentuneena. Kun ongelmana ovat välivuodet ennen opintojen aloittamista ja myös niiden kestäessä, tehokaskaan kesäopiskelu ei tosiaankaan pulmaa ratkaise. Se ei tarkoita sitä, etteikö kesällä tapahtuva opiskelu voisi edelleen olla mahdollista. Yliopistoista valmistutaan ympäri vuoden. Opiskelija kykenee hyvin pitkälle itse määrittelemään valmistumisensa ajankohdan. Moni aikatauluttaa opintonsa niin, että puurtaa kesät töissä ansaitakseen edes hiukan taskurahoja seuraavaa talvea varten. Vaikka kesäopiskeluun ei pakkoa olekaan, monelle se ei taloudellisista syistä ole mahdollista. Jos suomalaiset siis halutaan nykyistä aiemmin työelämään, kuten monella taholla toivotaan, olennaista on puuttua välivuosiin ja opintososiaalisiin kysymyksiin. Kukaan ei ehdoin tahdoin halua vitkuttaa opintojaan, mutta kukaan ei myöskään ehdoin tahdoin halua kitua nälkäpalkalla.
|
Pääkirjoitus
