Yritettäisiinkö totuutta, Urpilainen?
17.10.2008
Oppositio ei pettänyt taaskaan. Keskelle kunnallisvaalikampanjaa kyhättiin kiireellä pakollinen vaalivälikysymys, tällä kertaa terveydenhuoltoa koskeva. Jos vain opposition puheita lukee, voi saada vaikutelman, että istuva hallitus on kyennyt puolessatoista vuodessa suurin piirtein romuttamaan maamme terveydenhuollon viemällä kunnilta rahat. Totuus on kuitenkin hieman toinen. SDP:n ryhmäpuheen välikysymyskeskustelussa käyttänyt puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen julisti edellisen hallituksen rakentaneen hoitotakuulain, jonka myötä sairaanhoidon jonot ovat lyhenneet merkittävästi. Nyt hänen mukaansa suotuisa kehitys on kuulemma pysähtynyt ja syynä ovat mm. rahoituksen ja henkilöstön puute. Se on totta, että hoitotakuulaki tuli voimaan edellisellä vaalikaudella, vuoden 2005 maaliskuussa. Sekin pitää paikkansa, että lain täytäntöönpanosta huolehti edellinen hallitus. Tosiasia on myös, että lain hoitotakuusta laittoi alulle sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho (kok.) vaalikaudella 1999-2003. Punamultahallitus vain korjasi tämän työn hedelmät. Urpilaisen mukaan istuva hallitus "ei ole lisännyt kuntapalvelujen määrärahoja". Oppositiojohtaja on myös sitä mieltä, että hallitus mainostaa valtionosuuslisäystä, mutta ei kerro, että raha on kompensaatiota kuntien verotulomenetyksistä, valtion ja kuntien kustannustenjaosta sekä indeksikorotuksista. Urpilaisen mukaan edellinen hallitus "maksoi kaikki kuntien saatavat ja uusi hallitus pääsi aloittamaan tältä osin puhtaalta pöydältä". Hallitus vei vuosi sitten läpi tahtonsa, jonka mukaan kunnat saavat kuluvan vuoden budjetissa peruspalvelujen järjestämiseen nettona lisää valtionosuuksia 220 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi valtionosuuksien indeksitarkistukset tehdään täysimääräisenä, kun ne viime vaalikaudella sosialidemokraattisten valtiovarainministereiden (Antti Kalliomäki ja Eero Heinäluoma) johdolla korvattiin vain 75-prosenttisesti. Viime vuoteen verrattuna kunnat saavat kuluvana vuonna lisärahaa yhteensä 755 miljoonaa euroa. Se siitä puhtaasta pöydästä. Opposition puheet osoittavat, kuinka hataralle pohjalle välikysymys jälleen kerran on rakennettu. Kun unohdetaan tosiasiat, voidaan väittää mitä tahansa ja toivoa, että myös tämänkaltainen pelottelu ja uhkailu uppoaa kunnallisvaaleja käyvään kansakuntaan. Sikäli välikysymyksen aihe kunnallisvaalien alla on perusteltu, että terveydenhuollon palvelujen järjestäminen on kuntien vastuulla. Valtion tehtävänä on huolehtia suuresta osasta kustannuksia ja - kuten edellä on todettu - niin hallitus myös on toiminut. Jos järjestelmä toimisikin vain rahaa lapioimalla, epäluottamusta ei näin ollen pitäisi osoittaa hallitusta kohtaan. Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) huomauttikin aiheellisesti, että suomalaisten perusterveydenhoito ei ole kiinni rahasta, laeista ja niiden valvonnasta tai edes lääkäreiden ja hoitajien määrästä. Ennemminkin kyse on kuntien halusta ja kyvystä järjestää terveydenhuolto niin, että asiakas saa kulloinkin tarvitsemansa hoidon asianmukaisessa ajassa ja luotettavasti. Kyse on myös asenteista. Eduskunnan sosiaalivaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehulan (kesk.) vertaus oli osuva: raha ei yksin riitä, kun pieneen kuntaan ei saada lääkäriä edes ministerin palkkaa paremmalla palkalla, rantatontilla ja pitkillä lomilla. Kehittämistä terveydenhuolto toki kaipaa. Kehitystä myös tapahtuu. Paras-hanke järkeistää palveluja toimiviin ja tehokkaisiin yksikköihin. Kaste-hankkeella pyritään tuntuvasti vähentämään laitospaikkoja tukemalla kotona asumista ja palveluasumista. Uudella terveydenhuoltolailla taas puututaan terveydenhuollon rakenteisiin. Perusterveydenhuoltoa kehitetään vastikään julkistetulla Toimiva terveyskeskus -ohjelmalla. Luetteloon voi lisätä myös matalan kynnyksen hoitajavastaanotot päihde- ja mielenterveyspotilaille, nuorisovastaanotot, teknologian aiempaa tehokkaamman hyödyntämisen sekä alan henkilöstön työnjaon uudistamisen. Todistettavasti hallitus ei romuta terveydenhuoltoa, vaan rakentaa sitäkin entistä ehommaksi. Viime huhtikuussa Verkkouutisten pääkirjoituksen otsikossa kysyttiin, "Yritettäisiinkö totuutta, Heinäluoma?" Samaa voi kysyä hänen seuraajaltaan.
|
Pääkirjoitus
